Moottoripyöräilyä ja vuorikiipeilyä
Lyhyt kertomus toiselta Keski-Eurooppaan suuntauneelta mp-reissultamme. mainitulla Hondallamme.
Valmisteluissa pakkaaaminen mietitytti. Olihan mahdollisuus osallistua Via Ferreta kiipeilyyn jolloin mukaan tavanomaisten varusteiden lisäksi piti saada tuulitakki ja housut, jalkineet, reppu. Kiipeilykypärä ja valjaat Ferreta - köysineen vuokrattaisiin paikan päältä, kuljettamiseen vuokrauspaikasta majapaikkaan tarvittiin kyllä tilaa mp:stä - ja kahdelle henkilölle, kun vaimoni oli mukana.
Asiaan toi loistavan ratkaisun nuo tuotteet.
http://www.clasohlson.fi/Product/Product.aspx?id=167765738
Myymälöitä löytyy jokaisesta vähänkin suuremmasta kaupungista.
Näin saimme kaikenn tarpeellisen hienosti mukaan, ja jäipä vielä tilaa pienille tuliaisostoksille.
Pyörässä on Hondan orggislaukut ja tankkilaukku.
Olen myös aiemmin maininnut silmätipoista. Nyt reissu kesti kolme viikoa ja visiirituuletuksesta aiheutuu aina silmiin vetoa, loppuvaiheessa pari tippaa aamuin illoin oli oiva apu silmille.
Silmälasiriippuvuuden hoidin kuntoon vuosia sitten, suosittelen sitä ehdottomasti kaikille motoristeille, se on mm. tärkeimpiä turvallisuusvalmisteluita, sateessa ajaminen huomioiden.
Navigointia mietin. Kokeilin Nokian Lumiaa ladatuilla kartoilla ja offline-tilassa. Virtaa penkin alta, puhelinnäyttö tankkilaukkuun karttataskuun ja korvanapit korviin, hyvin mahtuivat umpikypärän alle.
Ratkaisu toimi hyvin, suunnistus meni metrilleen oikein kaikissa paikoissa.
La. 30.6. tavarat kasaan ja lautalle ja Finnlinesille, suuntana Rostock.
Gdyniassa oli pysähtyminen, lautalla olleet Infinity Ridersien pojat poistuivat, eikä aikaakaan kun kylän suunnalta alkoi kuulumaan kumin vingutus.
Ma. 2.7. Rostockissa ja heti Hampurin suuntaan lopullisen päämäärän ollessa Harz vuoristossa ollut Bad Grund ja siellä Biker-motelli. Hampurin ohituksessa melkoiset ruuhkat, jonojen välissä splittaaminen joudutti matkaa. Eipä aikaakaan kun edestä kuului jumputusta, kas, pari saksan poikaa farkkuliiveissään amerikkalaisvalmisteisilla pyörillään. Ohitin ne nopeasti, hetken aikaa koittivat roikkua perässä, sitten jumputus vaimeni. Kun se rautakanki ei taivu, niin se ei taivu, joutuivat pojat toteamaan jonojen välissä.
Pari päivää meni Harzin vuoristoteitä kolutessa engantilaisen isäntämme opastuksella. Meitä oli kuskeja Briteistä, Ruotsista ja Saksasta.
Sitten 4.7. ke. suunnaksi Ulm A7 bahnaa pitkin. Lähtö viivästyi puoleen päivään ja A7 Kasselin päässä on melko kaarteileva, joten nopeutta ei arvannut mahdottomiin nostaa. No, A7 sitten helpottui ja viimeiset 100 km saatoin huoleti ajaa 200 kmh plusmiinus 10 kmh, ja hienosti ja vakaasti VFR1200 meni, oiva peli.
Renkaat PR3, eivät juuri täristäneet.
Booking.Comista varaamani hotelli antoi osoitteeksi Platz... se ja se. Lumia ei tätä löytänyt, huh, mikäs nyt?
Soitto hotelliin, ja antoivat katuosoitteen, katu ja numero se ja se. Näpyttely ja jo löytyi, siis naviin aina katuosoite.
Ulmissa liittyvän joen suisto ennen yhtymistä Tonavaan katedraalin juuressa on hieno. Siellä kelpasi kuppilassa olutta särpiä.
Ja 5.7 suunnaksi Munchen ja lentokenttä. Kovaa tietyöruuhkaa, splittaaminen joudutti taas etenemistä.
Väliin jäänyt Dachaussa poikkeaminen, aikaa kun oli, ei ollut näkemisen arvoinen lainkaan, en suosittele.
Kentällä terminaalin ja osaston etsiminen, jonne vaimoni llalla saapuisi, pyörä parkkiin. Mp:llähän ei tarvitse maksaa pysäköintimaksuja. Hyvin mahtuu ajamaan puomin sivusta ja väleistä, niin muutkin tekivät.
Sitten ehtoolla lähtö kentältä pääväyliä pitkin Brenneron solan kautta kohti Italiaa ja Arabbaa, jossa muu porukka jo odotteli, siis, Alppikierroksen porukkaa.
Itävallan puolella solassa jouduimme hirmuiseen ukkosmyrskyyn, vettä tuli hirmuisesti ja sen hiukan laantuessa ohttavat autot roiskaisvat pääee kaksi saavillista kerrallaan. Pyörä toimi mainiosti, navi pysyi kuivana paikassaan, ajo toki oli vaarallista iltapimeällä siinä hirmusateessa. Pakko oli ajaa, oli tietyöalue, kaksi kaistaa ja betonikaiteet molemminpuolin, ei sivuunvetomahdollisuutta. Tihrustaessani tietä visiirin alareunan alta olin kiitollinen että ei ollut silmälaseja - se olisi ollut tappavaa.
Italia sitten koitti ja sade lakkasi - lämpeni, kunnes ennen Arabbaa tuli ylittää Passot Sella ja Pordoi yön pimeydessä, jolloin kylmeni, kahvalämppärt olivat tarpeen, hanskat olivat litimärät, Rukan goretex-puku minigrip vetskareineen ei päästänyt vettä läpi pisaraakaan.
Arabba sitten tuli yhden aikaan yöllä, ja kiitoksemme siellä vastassa olleiden ystävieme huolenpidosta.
Sen ajon jälken hotellin tarjoama vuode untuvatäkkeineen oli niin ihanan ylellistä.
6.7. ajelua muun porukan kanssa ja omallakin kokoonpanolla Arabban ympäristön Passoilla.
7.7. la oli harjoituskiipeäminen reilun kahden km vuorelle, ja mukavasti sujui, toki se rankkaa oli. Hienot maisemat ja hienoja kuvia, niitähän korkeuksista näkee.
8.7. su oli SE päivä. Aamu valkeni kirkkaana, suoritus oli mahdollinen. Suunnaksi Cortina d´ Ampezzo ja Monte Cristallolla oleva Ivano Dipona Via Ferrata reitti. Menee hiukka yli 3 km korkeuteen, kaverin Sports Tracker antoi matkallemme pituudeksi 25 km lähtöpisteestään Tre Croci Passolle, jonne päädyimme.
Ohessa on valmiita kuvia ja YouTube pätkä reitiltä, ja menimme sen täsmälleen läpi, kuin pariskunta tuossa.
https://www.google.fi/search?q=ivan...FKIPd4QT2j4HgCA&ved=0CFUQsAQ&biw=1920&bih=944
http://www.youtube.com/watch?v=qGH4SXSj1k0, kannattaa nauttia musiikin kanssa!
9.7. leirin purku, vuokravarusteet Corvaraan ja suunnaksi Itävallan Serfaus, Timmeljochin kautta.
10. - 11.7. ajelua ympäristössä, mm. Stelvio ja Silvretta.
12.7. leirin purku ja eteenpäin. Kävimme eräässä upeimmista paikoista, jossa koskaan olemme olleet. Kaunertalerin jäätikkötie Itävallassa. Ylös mennessä oli pilvistä, sitten ne haihtuivat ja paljastivat uskomattoman upeita maisemia ylhäällä ja alas ajettaessa.
Sitten Stelvion kautta kohti Italiaa ja Livignoa. Passojen alas ajaminen serpentiinejä pitkin kyykkyasennolla onkin lähinnä käsinseisontaa, hiukan siinä alhaalla ranteita ravistelee.
13. - 14.7. ajelua Livignon ympäristössä , Tiranossa on kirkko joka kannattaa ehdottomasti katsoa sisältä.
15.7. su oli aika jättää iloinen Alppikierrosporukka, iloisen jälleennäkemisen olevan varmasti tiedossa,
ja suunta Davosiin, Fluelapassilla oli keleen kylmää, äkkiä alas. Siitä sitten Liechtentseinin kautta Sveitsiin
ja Zurichin suuntaan lopullisen päämäärän ollessa Schwarzwaldissa jossa yövyimme.
16.7. suunnat naviin ja Trierin kaupunkiin Saksaan. Seuraava etappi oli oli Mosel-jokilaakso. Menimme Ranskan kautta Vosgelin metsikköaluetta sivuten. Pieni erehdys oli mennä liian liki Strasbourgia, tuli helkutinmoiset ruuhkat ja vaimoni ei pidä splittaamisesta, jota oli tehtävä reippaasti, jos mieli päästä nopeasti perille.
Siinä ohittaessani hissukseen pari itävallan Gessu-kuskia liimautuivat perään n. 160 kmh nopeuteen.
Kevyt ranneliike ja digitaalit näyttämään 200 kmh, sinne jäivät ja vakaasti ja upeasti menee VFR1200 täydellä matkajuhtavarustuksella ja kaksi päällä moisi nopeuksia.
Trierissä hotelli löytyi heti, ja se on kaupunki jonne kannattaa mennä Moselilla. Rooman vallan aikana perustettu ja kaupungin portti on 200 ekr ajalta.
17.7. pikkuhiljaa Moselin laakso, hienoa ja idyllistä on, kyllä viiniä riittää, sitten Koblenz jonka liepeille yöksi.
18.7. uudelleen suunnaksi Harz siirtymänä bahnaa pitkin. Nyt A7 tarjoaa betonisesta asfaltiksi uudistettua kolmikaistaista tietä, siinä eteni ripeästi.
19.7. suunnaksi Travemunde hissukseen, yöllä taas Finnlinesiin ja la. aamuna 21.7. oltiinkin siten kotosalla.
Hieno oli reissu 5300 km tuli mittariin ja Ivano Dipona Ferrata oli henkeäsalpaava kokemus.
Lyhyt kertomus toiselta Keski-Eurooppaan suuntauneelta mp-reissultamme. mainitulla Hondallamme.
Valmisteluissa pakkaaaminen mietitytti. Olihan mahdollisuus osallistua Via Ferreta kiipeilyyn jolloin mukaan tavanomaisten varusteiden lisäksi piti saada tuulitakki ja housut, jalkineet, reppu. Kiipeilykypärä ja valjaat Ferreta - köysineen vuokrattaisiin paikan päältä, kuljettamiseen vuokrauspaikasta majapaikkaan tarvittiin kyllä tilaa mp:stä - ja kahdelle henkilölle, kun vaimoni oli mukana.
Asiaan toi loistavan ratkaisun nuo tuotteet.
http://www.clasohlson.fi/Product/Product.aspx?id=167765738
Myymälöitä löytyy jokaisesta vähänkin suuremmasta kaupungista.
Näin saimme kaikenn tarpeellisen hienosti mukaan, ja jäipä vielä tilaa pienille tuliaisostoksille.
Pyörässä on Hondan orggislaukut ja tankkilaukku.
Olen myös aiemmin maininnut silmätipoista. Nyt reissu kesti kolme viikoa ja visiirituuletuksesta aiheutuu aina silmiin vetoa, loppuvaiheessa pari tippaa aamuin illoin oli oiva apu silmille.
Silmälasiriippuvuuden hoidin kuntoon vuosia sitten, suosittelen sitä ehdottomasti kaikille motoristeille, se on mm. tärkeimpiä turvallisuusvalmisteluita, sateessa ajaminen huomioiden.
Navigointia mietin. Kokeilin Nokian Lumiaa ladatuilla kartoilla ja offline-tilassa. Virtaa penkin alta, puhelinnäyttö tankkilaukkuun karttataskuun ja korvanapit korviin, hyvin mahtuivat umpikypärän alle.
Ratkaisu toimi hyvin, suunnistus meni metrilleen oikein kaikissa paikoissa.
La. 30.6. tavarat kasaan ja lautalle ja Finnlinesille, suuntana Rostock.
Gdyniassa oli pysähtyminen, lautalla olleet Infinity Ridersien pojat poistuivat, eikä aikaakaan kun kylän suunnalta alkoi kuulumaan kumin vingutus.
Ma. 2.7. Rostockissa ja heti Hampurin suuntaan lopullisen päämäärän ollessa Harz vuoristossa ollut Bad Grund ja siellä Biker-motelli. Hampurin ohituksessa melkoiset ruuhkat, jonojen välissä splittaaminen joudutti matkaa. Eipä aikaakaan kun edestä kuului jumputusta, kas, pari saksan poikaa farkkuliiveissään amerikkalaisvalmisteisilla pyörillään. Ohitin ne nopeasti, hetken aikaa koittivat roikkua perässä, sitten jumputus vaimeni. Kun se rautakanki ei taivu, niin se ei taivu, joutuivat pojat toteamaan jonojen välissä.
Pari päivää meni Harzin vuoristoteitä kolutessa engantilaisen isäntämme opastuksella. Meitä oli kuskeja Briteistä, Ruotsista ja Saksasta.
Sitten 4.7. ke. suunnaksi Ulm A7 bahnaa pitkin. Lähtö viivästyi puoleen päivään ja A7 Kasselin päässä on melko kaarteileva, joten nopeutta ei arvannut mahdottomiin nostaa. No, A7 sitten helpottui ja viimeiset 100 km saatoin huoleti ajaa 200 kmh plusmiinus 10 kmh, ja hienosti ja vakaasti VFR1200 meni, oiva peli.
Renkaat PR3, eivät juuri täristäneet.
Booking.Comista varaamani hotelli antoi osoitteeksi Platz... se ja se. Lumia ei tätä löytänyt, huh, mikäs nyt?
Soitto hotelliin, ja antoivat katuosoitteen, katu ja numero se ja se. Näpyttely ja jo löytyi, siis naviin aina katuosoite.
Ulmissa liittyvän joen suisto ennen yhtymistä Tonavaan katedraalin juuressa on hieno. Siellä kelpasi kuppilassa olutta särpiä.
Ja 5.7 suunnaksi Munchen ja lentokenttä. Kovaa tietyöruuhkaa, splittaaminen joudutti taas etenemistä.
Väliin jäänyt Dachaussa poikkeaminen, aikaa kun oli, ei ollut näkemisen arvoinen lainkaan, en suosittele.
Kentällä terminaalin ja osaston etsiminen, jonne vaimoni llalla saapuisi, pyörä parkkiin. Mp:llähän ei tarvitse maksaa pysäköintimaksuja. Hyvin mahtuu ajamaan puomin sivusta ja väleistä, niin muutkin tekivät.
Sitten ehtoolla lähtö kentältä pääväyliä pitkin Brenneron solan kautta kohti Italiaa ja Arabbaa, jossa muu porukka jo odotteli, siis, Alppikierroksen porukkaa.
Itävallan puolella solassa jouduimme hirmuiseen ukkosmyrskyyn, vettä tuli hirmuisesti ja sen hiukan laantuessa ohttavat autot roiskaisvat pääee kaksi saavillista kerrallaan. Pyörä toimi mainiosti, navi pysyi kuivana paikassaan, ajo toki oli vaarallista iltapimeällä siinä hirmusateessa. Pakko oli ajaa, oli tietyöalue, kaksi kaistaa ja betonikaiteet molemminpuolin, ei sivuunvetomahdollisuutta. Tihrustaessani tietä visiirin alareunan alta olin kiitollinen että ei ollut silmälaseja - se olisi ollut tappavaa.
Italia sitten koitti ja sade lakkasi - lämpeni, kunnes ennen Arabbaa tuli ylittää Passot Sella ja Pordoi yön pimeydessä, jolloin kylmeni, kahvalämppärt olivat tarpeen, hanskat olivat litimärät, Rukan goretex-puku minigrip vetskareineen ei päästänyt vettä läpi pisaraakaan.
Arabba sitten tuli yhden aikaan yöllä, ja kiitoksemme siellä vastassa olleiden ystävieme huolenpidosta.
Sen ajon jälken hotellin tarjoama vuode untuvatäkkeineen oli niin ihanan ylellistä.
6.7. ajelua muun porukan kanssa ja omallakin kokoonpanolla Arabban ympäristön Passoilla.
7.7. la oli harjoituskiipeäminen reilun kahden km vuorelle, ja mukavasti sujui, toki se rankkaa oli. Hienot maisemat ja hienoja kuvia, niitähän korkeuksista näkee.
8.7. su oli SE päivä. Aamu valkeni kirkkaana, suoritus oli mahdollinen. Suunnaksi Cortina d´ Ampezzo ja Monte Cristallolla oleva Ivano Dipona Via Ferrata reitti. Menee hiukka yli 3 km korkeuteen, kaverin Sports Tracker antoi matkallemme pituudeksi 25 km lähtöpisteestään Tre Croci Passolle, jonne päädyimme.
Ohessa on valmiita kuvia ja YouTube pätkä reitiltä, ja menimme sen täsmälleen läpi, kuin pariskunta tuossa.
https://www.google.fi/search?q=ivan...FKIPd4QT2j4HgCA&ved=0CFUQsAQ&biw=1920&bih=944
http://www.youtube.com/watch?v=qGH4SXSj1k0, kannattaa nauttia musiikin kanssa!
9.7. leirin purku, vuokravarusteet Corvaraan ja suunnaksi Itävallan Serfaus, Timmeljochin kautta.
10. - 11.7. ajelua ympäristössä, mm. Stelvio ja Silvretta.
12.7. leirin purku ja eteenpäin. Kävimme eräässä upeimmista paikoista, jossa koskaan olemme olleet. Kaunertalerin jäätikkötie Itävallassa. Ylös mennessä oli pilvistä, sitten ne haihtuivat ja paljastivat uskomattoman upeita maisemia ylhäällä ja alas ajettaessa.
Sitten Stelvion kautta kohti Italiaa ja Livignoa. Passojen alas ajaminen serpentiinejä pitkin kyykkyasennolla onkin lähinnä käsinseisontaa, hiukan siinä alhaalla ranteita ravistelee.
13. - 14.7. ajelua Livignon ympäristössä , Tiranossa on kirkko joka kannattaa ehdottomasti katsoa sisältä.
15.7. su oli aika jättää iloinen Alppikierrosporukka, iloisen jälleennäkemisen olevan varmasti tiedossa,
ja suunta Davosiin, Fluelapassilla oli keleen kylmää, äkkiä alas. Siitä sitten Liechtentseinin kautta Sveitsiin
ja Zurichin suuntaan lopullisen päämäärän ollessa Schwarzwaldissa jossa yövyimme.
16.7. suunnat naviin ja Trierin kaupunkiin Saksaan. Seuraava etappi oli oli Mosel-jokilaakso. Menimme Ranskan kautta Vosgelin metsikköaluetta sivuten. Pieni erehdys oli mennä liian liki Strasbourgia, tuli helkutinmoiset ruuhkat ja vaimoni ei pidä splittaamisesta, jota oli tehtävä reippaasti, jos mieli päästä nopeasti perille.
Siinä ohittaessani hissukseen pari itävallan Gessu-kuskia liimautuivat perään n. 160 kmh nopeuteen.
Kevyt ranneliike ja digitaalit näyttämään 200 kmh, sinne jäivät ja vakaasti ja upeasti menee VFR1200 täydellä matkajuhtavarustuksella ja kaksi päällä moisi nopeuksia.
Trierissä hotelli löytyi heti, ja se on kaupunki jonne kannattaa mennä Moselilla. Rooman vallan aikana perustettu ja kaupungin portti on 200 ekr ajalta.
17.7. pikkuhiljaa Moselin laakso, hienoa ja idyllistä on, kyllä viiniä riittää, sitten Koblenz jonka liepeille yöksi.
18.7. uudelleen suunnaksi Harz siirtymänä bahnaa pitkin. Nyt A7 tarjoaa betonisesta asfaltiksi uudistettua kolmikaistaista tietä, siinä eteni ripeästi.
19.7. suunnaksi Travemunde hissukseen, yöllä taas Finnlinesiin ja la. aamuna 21.7. oltiinkin siten kotosalla.
Hieno oli reissu 5300 km tuli mittariin ja Ivano Dipona Ferrata oli henkeäsalpaava kokemus.
tolle Ivano Dipona Ferrata:lle täytyy nostaa hattua !! Tänään ajelin juuri noilla seuduilla. Pitää katsoa josko joskus ois mahdollista tehdä sama.