Kun pähkäilin ekan pyörän ostoa, sanoi silloinen tyttöystävä, että "en jaksa kuunnella enää tota juttua pyörän hankinnasta! Mee ja osta se!" Kiitos hälle, sillä minähän menin. Sen jälkeen ei ole yksikään nainen osallistunut mielipiteillään pyörän vaihtoon/varusteluun tai muuhun aiheeseen liittyvään. Toki saa sanoa, mutta oman pääni mukaan toimin.
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Moottoripyörä + Vaimo / Mies
- Keskustelun aloittaja moukku
- Aloituspäivä
Molemmilla oli moottoripyörät kun tavattiin ja kohta 23 vuotta on yhdessä menty. Lapsistakin motoristeja onnistuttiin kasvattamaan.
Itseasiassa harrastuksen parissa tavattiin. Suomalaistyttö oli hieman hukassa etsiessään Pariisista huoltoliikettä ja apuun tuli paikallinen nuori motoristipoika. Sillä tiellä ollaan vieläkin.
Kerran on vuosien varrella sanomista ajamisesta tullut ja se oli kun ajoin raskaana ollessani.
Kerran on vuosien varrella sanomista ajamisesta tullut ja se oli kun ajoin raskaana ollessani.
Pyörän hankinnasta ei sinällään ole mitään narinaa ollut. Omillaan kun ostaa ja pöydässä ruokaa riittää niin OK. Ajankäytöstä on joskus pientä kitinää ollut. Viimeksi pari viikkoa sitten kun varovasti kerroin että aiotaan lähteä poikien kanssa rautaperseajoon vapunaattona. Tuli siihen kommentti että ei sitten mikään muu aika käynyt
Molemmat harrastaa vähintäänkin yhtä innolla... Lisäksi molemmilla on sellaset pyörät, ettei ole juuri väliä kumpi ajaa kummalla. Mukava pitemmillä matkoilla vaihdella vaikka vähäks aikaa toisen kulkineeseen jne. TOIMII!!! Tulis vaan jo se kesä...
Mut noin mielenkiinnosta, antaako joku todellakin muitten päättää harrastuksistaan? Ei kyllä itelle ihan heti tulis mieleen moinen... Eli ei tuollasiin tarvi lupaa kysellä keneltäkään! Tai jos tarvii, niin on siellä suhteessa jokin muukin sitten päin prinkkalaa...
Mut noin mielenkiinnosta, antaako joku todellakin muitten päättää harrastuksistaan? Ei kyllä itelle ihan heti tulis mieleen moinen... Eli ei tuollasiin tarvi lupaa kysellä keneltäkään! Tai jos tarvii, niin on siellä suhteessa jokin muukin sitten päin prinkkalaa...
Ekan pyörän kanssa oli vääntöä, samoin toisen kanssa. Sen jälkeen on mennyt jo aikalailla sutjakammin tuo homma, kun vaimo on luovuttanut ja todennut, ettei pysty enää saamaan mua tervejärkiseksi ja "kunnolliseksi" ihmiseksi. Ainahan se hintapolitiikka on se asia, josta pitää keskustella, koska kuitenkin tässä pyöritetään yhteistä taloutta ja pyörään menevät rahat ovat aina ylimääräistä menoa, mutta vaimo ei enää pistä vastaan pyörän vaihtoa, koska tietää, että vaihtokuume ei mene ohi muulla tavalla.
Kyytiin ei ole vielä tullut ja ennen viime kesää ei edes ole luvannutkaan tulla. Viime kesänä, kun otin eka kertaa pojat ajelemaan, emäntäkin lupasi joku kerta lähteä ajelemaan. Mahtaakohan se pitkittää sitä ajelemaan lähtemistä, kun epäröi antaa "pahalle" pikkusormea
Kyytiin ei ole vielä tullut ja ennen viime kesää ei edes ole luvannutkaan tulla. Viime kesänä, kun otin eka kertaa pojat ajelemaan, emäntäkin lupasi joku kerta lähteä ajelemaan. Mahtaakohan se pitkittää sitä ajelemaan lähtemistä, kun epäröi antaa "pahalle" pikkusormea
Mietittiin vaimon kanssa, että mistä voisimme haaveilla. Ei oikein tullut mitään mieleen, sitten välähti, että moottoripyörä voisi olla kiva, mutta maksaa maltaita. Vaimo ilmoitti, että kuukaudessa voidaan panna sen verran syrjään, jolloin sulla on pyörä kahden vuoden kuluttua. Olisi ollut houkutusta käyttää noita mopoon säästettyjä rahoja perheen hyväksi monta kertaa. Vaimo pelasti.
Vaimo ja perheen viidestä lapsesta neljä viihtyvät takapenkillä kun milloin päästään reissuun. Viidennen lapsen mielestä pyöräni on liian huomiota herättävä (murkku). Valitettavasti olen vain unissani nähnyt seitsemän hengen moottoripyörän.
Vaimo ja perheen viidestä lapsesta neljä viihtyvät takapenkillä kun milloin päästään reissuun. Viidennen lapsen mielestä pyöräni on liian huomiota herättävä (murkku). Valitettavasti olen vain unissani nähnyt seitsemän hengen moottoripyörän.
Hemmetin hyviä juttuja olette kaikki kirjoittaneet, suur kiitos siitä!
Itse myin vasta marraskuussa molemmat crossipyörät pois, 520 KTM sekä 250CRF:n, crossia on tullut ajettua reilu 9v.
Joten tavallaan itsellä on pyörä tottumukset kunnossa sekä asenne " Mies vie pyörää "
Kun heitin avovaimolle, että onhan minulla ollut tehokkaat crossitkin, vastaus oli " Niin, mutta niillä sinä ajat metsässä tai radalla " eli veikkaan että häntä pelottaa vaan laskea mua tuonne kaduille. Kun juuri tätä itse haluan !! Haluaa kokea nuo kadutkin, onhan toki tullu supermotolla ja muutaman kaverin kyykyllä kokeiltua mutta eri asia kun omalla ja jotain pidempää reissua.
Voisin kyllä siis pyörän mennä vaan hakemaan mutta en oikein kannata sitä :/ tulee ehkäpä pahempaa jälkeä. Mutta tilanne on nyt tällä hetkellä se että, 89% olen saanut vakuuteltua avovaimoa kun kerta heitti huultakin äsken " En mä nyt vielä kypärää tarvi "
Kuitenkin olen itseni ristinyt jo pyörän omistajaksi
varusteet varauksessa jne...pssst... myös pyörä
Itse myin vasta marraskuussa molemmat crossipyörät pois, 520 KTM sekä 250CRF:n, crossia on tullut ajettua reilu 9v.
Joten tavallaan itsellä on pyörä tottumukset kunnossa sekä asenne " Mies vie pyörää "
Kun heitin avovaimolle, että onhan minulla ollut tehokkaat crossitkin, vastaus oli " Niin, mutta niillä sinä ajat metsässä tai radalla " eli veikkaan että häntä pelottaa vaan laskea mua tuonne kaduille. Kun juuri tätä itse haluan !! Haluaa kokea nuo kadutkin, onhan toki tullu supermotolla ja muutaman kaverin kyykyllä kokeiltua mutta eri asia kun omalla ja jotain pidempää reissua.
Voisin kyllä siis pyörän mennä vaan hakemaan mutta en oikein kannata sitä :/ tulee ehkäpä pahempaa jälkeä. Mutta tilanne on nyt tällä hetkellä se että, 89% olen saanut vakuuteltua avovaimoa kun kerta heitti huultakin äsken " En mä nyt vielä kypärää tarvi "
Kuitenkin olen itseni ristinyt jo pyörän omistajaksi
Olihan se ihan mielenkiintoista, kun 30 vuoden tauon jälkeen ostin
piikin talliin. Asiasta ei ollut koskaan puhetta ja en itsekään tajua
mistä idea tuli. Nuorempana tuli harrastettua ajelua enemmänkin,
mutta sitten vaihtui prätkä autoon jne. Ekan jälkeen on noita tullut
vaihdeltua enemmänkin, eli vähintään 1 vuodessa. Tottahan ne van-
han ukon menot rouvaa pelottaa, tavaratkin kotona tuppaa unohtu-
maan sinne tänne ja kun jonnekin kävelee, puolivälissä ei muista mi-
hin sitä oli menossa. Kaikki kuitenkin kehittyi pikku hiljaa ja muutama
joulu sitten sain lahjaksi "Moottoripyörällä Eurooppaan"-kirjan. Hiljai-
nen hyväksyntä. Sen jälkeen sitä on mentykin, ei nyt kuitenkaan
liiaksi. On niitä huonompiakin harrastuksia ja väittipä tuttu lääkäri-
kin yhden kunnon reissun vastaavan useampaa käyntiä psykiatrilla.
Jonkinlaista selviytymisoppia ja meditaatiota tämä kai sitten on.
piikin talliin. Asiasta ei ollut koskaan puhetta ja en itsekään tajua
mistä idea tuli. Nuorempana tuli harrastettua ajelua enemmänkin,
mutta sitten vaihtui prätkä autoon jne. Ekan jälkeen on noita tullut
vaihdeltua enemmänkin, eli vähintään 1 vuodessa. Tottahan ne van-
han ukon menot rouvaa pelottaa, tavaratkin kotona tuppaa unohtu-
maan sinne tänne ja kun jonnekin kävelee, puolivälissä ei muista mi-
hin sitä oli menossa. Kaikki kuitenkin kehittyi pikku hiljaa ja muutama
joulu sitten sain lahjaksi "Moottoripyörällä Eurooppaan"-kirjan. Hiljai-
nen hyväksyntä. Sen jälkeen sitä on mentykin, ei nyt kuitenkaan
liiaksi. On niitä huonompiakin harrastuksia ja väittipä tuttu lääkäri-
kin yhden kunnon reissun vastaavan useampaa käyntiä psykiatrilla.
Jonkinlaista selviytymisoppia ja meditaatiota tämä kai sitten on.
Joo-o, tiiän kyllä että ongelmia toisilla on suhteissaan juuri tästä aiheesta. Onneks ei itellä oo, suurimmat ongelmat tullee siitä että mitä kaikkee ens vuodeksi pitäis tuunata. Molemmat ajelee omilla pyörillään ja omilla säännöilllään.
Vaimot kyytiin niin se kipinä siitä kyllä leimahtaa....
Vaimot kyytiin niin se kipinä siitä kyllä leimahtaa....
Heheh, meilläkin on perheessä dementiaa mutta kun ei muista että, kenellä se on
Mulla on ollut lapsuudesta asti haaveena ajaa prätkällä, voisi sanoa että pakkomielle. Ensimmäisen pyörän ostin avioliiton aikana. Päätin toteuttaa haaaveeni kun ex lle ei kelvannut mikään yhteinen harrastus. Eikä häntä prätkät kiinnostanut pätkääkään. Samanlaista nalkutusta kuului parina viimeisenä vuotena ajelustani. Se liitto sitten päättyi ja nyt voin elää oman näköistä elämääni. Jos joku könsikäs joskus tulee tyrkylle pitää hänellä kylläkin olla pyörä. Ei siitä muuten mitään tule.
Nyt täytyy sanoa että on kovin helpottunu olo
Nimittäin viikon päästä lähtee tämä kaveri pyörän noutoon
Kattoo miten tuon lauantain kanssa käy kun pitäisi messuillekin keretä
Ajaa 136km edestakaisin aluksi pakettiautolla ja sitte uudestaa asiakkaiden kanssa linja-autolla uusiksi samaan suuntaan, Helsinkiä tarpeeksi kerta heitolla
Mutta jatketaan toki aihetta, löytyy varmasti monta muutakin jotka haluavat kertoa tarinansa
Nimittäin viikon päästä lähtee tämä kaveri pyörän noutoon
Kattoo miten tuon lauantain kanssa käy kun pitäisi messuillekin keretä
Ajaa 136km edestakaisin aluksi pakettiautolla ja sitte uudestaa asiakkaiden kanssa linja-autolla uusiksi samaan suuntaan, Helsinkiä tarpeeksi kerta heitolla
Mutta jatketaan toki aihetta, löytyy varmasti monta muutakin jotka haluavat kertoa tarinansa
Vaimon kanssa kahdestaan kuljetaan.Oikeastaan saan kiittää vaimoa että hankimme mopon.
Sen verran paljon innostui hänkin ajatuksesta.Toistavuotta katseltiin ja merkkiä ja mallia suuniteltiin,nyt viimekesänä lopullinen niitti.
Kierrokselle katselemaan ja kesälomareisulla lopullinen päätös.
Ajokamat hankittiin ja seuraavalla viikolla hankittiin mopo.Nyt on takana ensimmäinen syksy ja 5000 iloista kilometriä.
Hyvä valinta tuo mopo.
Ensikesänä Norjan matkalle työkaverin matkassa.
Sen verran paljon innostui hänkin ajatuksesta.Toistavuotta katseltiin ja merkkiä ja mallia suuniteltiin,nyt viimekesänä lopullinen niitti.
Kierrokselle katselemaan ja kesälomareisulla lopullinen päätös.
Ajokamat hankittiin ja seuraavalla viikolla hankittiin mopo.Nyt on takana ensimmäinen syksy ja 5000 iloista kilometriä.
Hyvä valinta tuo mopo.
Ensikesänä Norjan matkalle työkaverin matkassa.