vieläkin kun noita paria tapahtumaa muistelee,
ja peräti
kin taisin silloin olla
Molemmat ns. "kaatoni" on tehty omin käsin mopotallissani, joten ihan varsinaisia kaatoja nuo eivät kait ole. Eka kerran nututin - 99 linkkarini jynssätessäni sen takavannetta motulista puhtaaksi. Noissa -99 busseissa kun ton sivuseisontatuen kulma oli niin aneemiseksi suunniteltu ja toteutettu suitsatehtaalla, ettei siinä paljoa tarvittu,kun sai busan pötkölleen melkein pelkästään takavannetta myötäkarvaan vilkaisemallakin. Muutama naarmu vasemman katteen yläosaan, koneposkeen, peiliin ja stongan painoon. Meikkaamalla ja hinkkaamalla noi häipyi koko hyvin, mut voinette arvata häipyikö toi menttaalikolhu meikun sielusta ihan heti....
Uudemmissa malleissa toi kenokulma muuten lienee jo tehtaalla reerattu vähän suuremmaksi, koska näitä paikoiltaan kaatoja tapahtui ens alkuun ympäri maailmaa oikeen roppakaupalla.
Toisella kerralla olin vaihtamassa konesalvoja samaiseen kiituriin. Laiskuuttani en tällännyt sillä kertaa niitä omatekoisia bussipukkeja paikoilleen. Istahdin mopon selkään, nostin pyörän pystyyn sivarilta saadakseni sen viiimeisenkin tipan luritettua pois öljypohjan uumenista. Sivujalan vimpautin ylös, koska se oli oman sivujalkani tiellä olevinaan.
Jälkikasvuni ja äitinsä olivat sinä päivänä sotajalalla joka armaasta asiasta maan päällä, ja osittain kait maan allakin olevista asioista. Toi heidän harrastamansa kasvatuksellinen kovaäänistelynsä alkoikin saada sellaisia ulottuvaisuuksia desibelitasoiltaan, että minäkin aloin olla hissukseen
,
vaikka siellä tallissani eivät sentään meuhkanneetkaan.
Kun nämä hienovaraiset diplomaatit sitten siirtyivät koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi sitä viimeistä ja ainoaa pyhäksi luokiteltavaa turvapaikkaani niine pikku neuvotteluineen, rauhaa rakastavan huoltomiehen pinna lopulta kärähti. Pakkohan sinne sekaan viimein oli syöksyä osapuolia rauhoittelemaan, ennenkuin ihan ruumiita syntyisi kumisaappaiden oletetusta käyttöpakosta sadekeleillä.
Hyppäsin "siitä suivantuneena" mopon päältä sille ns.väärälle puolelle, ja tuuppasin busan eineen kiukkuisesti sille sivutuelle...
Kun toi veret pysäyttävä totuus iski tajuntaan sen hemmetin sivupaakin asemasta justa tällä siunaamalla hetkellä, olikin jo aivan liian myöhäistä. Yhdellä tassulla rutistusvoima ei meikäläisen elopainonkaan huomioiden kaasukammen luiskahtamista ottesta estänyt, ja sinnehän toi meni kylelleen taas kerran. Voitte uskoa, että pikkasen oli otsa ja kaulasuolet kireällä, amalgaameja murtui ties kuinka monet kun loikin kohti noita kahta siellä ulko-ovella.....
stana..
Niinpä ne samaiset kontaktipinnat busassa sai taas hiukan lisää hinkkausta osakseen ja se kate yhden pienen tarran koristuksekseen. Tämä kaikki luonnollisesti heti sen jälkeen, kun oli tovi hiljakseen keskusteltu näiden kahden muun perheen jäsenemme kanssa kumisaappaiden käytöstä sadesäällä....
jokkebus@
nyt se on sitten koettu: vauhdista kaato, tosin nurmikolla kun takarengas lipesi alta. Tankkiin tuli lommo polvesta, ja polveen lihasvamma
