SuperSport sanoi:
Olen tämän syksyn tuore motoristi ja olen ajatellut, että moottoripyöräily on sitä, että kun varusteissa lähestyttään omaa pyörää, niin mielessä soi Born to be wild, Bad to the bone tai vastaavia kappaleita. Sitten painetaan tai potkaistaan pyörä tulille ja saman tien muu maailma katoaa ja on vain minä ja pyörä. Tällöin tunnen olevani kapinallinen ja vapaa kaikista rajoituksista sekä laeista, ne eivät vain yksinkertaisesti koske minua ja pyörääni. Mitä kovempaa ääntä pyöräni pitää kun kahvaa vääntää, niin sitä parempi fiilis minulle tulee ja sitä voimallisemmaksi itseni tunnen. Tätä tunnetta ja iloako tässä nyt yritetään kaikilla näillä melumittauksilla ja tyyppihyväksynnöillä tappaa?
Noinhan se valitettavasti monen urvelon korvien välissä menee...... ja ihan kaseikkoon

.
Todellinen "asenne" on sitä, että on varaa hieman "katsoa sormien läpi"...... kaikkea muuta
kun sitä paskaa, jossa kaikennäköistä "patukkaa" on tarjolla ajatuksella "tätähän sä haluat...
tätähän sä haluat", vaikka homma täyttää lähinnä raiskauksen tunnusmerkistön

.
Se on myös sitä, että jokainen oikeasti joutuu päättämään vaan ihan itse, kuinka
"koulukiusattu" haluaa olla.
Siitä, kuinka paljon kukin pitää enemmän kiinni, että mielummin nenä kipeä kuin
perse kipeä...... riippuu ihan suoraan kuinka kipeä se perse on

.
Näin se on maailman sivu ollut..... eikä mitään muutosta ole nähtävillä tähän asiaan.
"Fanttomille ei fittuilla", ja vain "villit lentää.... kesyt ei koskaan"
Se arrogantti kiilaava Stockmantätikin löytää oikean paikkansa (vaikkakin tekareitaan
naksutellen) sieltä kassajonon päästä...... kun kohteliaan päättäväisesti ja vakuuttavasti
kysyy...... "Pääseekö rouva omin jaloin sinne paikalleen jonon päähän, vai
tarvitseeko auttaa"

.
Ihan joka kerta ovat päässeet..... muiden jonottajien hymyn saattelemana

.
Jos tulee jotenkin "hyvä fiilis" ajelemaan lähtiessä..... se on hieno asia

.
Siitä eteenpäin on tosin syytä mennä aika lailla vahvasti realistiselta pohjalta

.