• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Miten alkoi harrastaminen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja vi_tu
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Kyllä se on ollut geeneissä, en muuta selitystä keksi. Vaikka vanhemmat eivät ole harrastajia, mutta muissa sukulaisissa löytyy kyllä. Ihan pienestä pitäen olen moottoripyörien perään kuolannut ja mopo se minullakin oli eka moottorillinen 2-pyörä...siitä se lähtiiiiiii...!!  
062802jumpie_prv.gif
inlove.gif
sport05.gif
 
Äidinmaidosta
biggrin.gif
Eli jo ihan pikkasena kun esikoisena pientuloisessa, nuoressa työläisperheessä ei ollut tuolloin varaa autoon, ajeli isukki mopetilla. No tietty kun kävelemään opin niin enää ei isukki töistä kotio päässyt ellei portilta ottanut meikäläistä kyytiin
tounge.gif
 
Siskoa kai saa syyttää, se ajoi poikakaverinsa perässä kortin ja hommas viragon, minä tietenkin ajoin kortin myös, vaikkakin yhden kauden myöhemmin. Vielä en ole kertaakaan moottoripyörän kyydissä istunut...
biggrin.gif
 
Pari ystävääni ovat sekopäitä + seura tekee kaltaisekseen + no mutta rahaahan saa pankista...

(Tulkitkaa nyt miten haluatte
033102bebe_1_prv.gif
)
 
Eräs talvi tuli vain katseltua pyöriä netistä ja sitten päätin että keväällä ajan kortin. Polkupyörän olen omistanut aina, mutta muuta kaksipyöräistä en ole. Kolmas kerta siis autokouluun ja iso A tuli korttiin. Pyörän ostin viikon sisään kortin saamisesta. Pari kesää sillä tuli ajeltua ja nyt Thundercat on myyty ja tilaus on sisällä R1 -05. Maaliskuussa tulee tehtaalta ja käytössä se minulla on todennäköisesti huhtikuun puolessa välissä. Kevättä tässä odottaa kuin kuuta nousevaa, että pääsee  
062802moto_prv.gif
 
Kyllä se kyydissä istumisesta lähti. Kerrasta koukkuun
tounge.gif
. Seuraavana päivänä varasin autokoulusta ajan korttikurssille. Siitä viikon päästä oli oma pyörä ja parin viikon päästä kortti.
Suunnilleen näin.. 400km ehdin ajella ennenkuin meni seisontaan. nyt on polte ajelemaan aika sietämätön kun kortti, pyörä ja varusteet odottaa tallilla ensikesää..
buttrock.gif
 
Kaverinin CBR600 kyydissä. Vetäs motarin rampilla nollasta 160kmh sen mitä uskalsi. Oli kiihtyvyys sellaista että halusin kokea samaa uudelleen
buttrock.gif

Ei ku MP-kouluun jne...
 
Piti lähteä kesällä parin kaverin kanssa Imolaan kattoon vormuloita. Kaverit meni puihin ja jotain piti keksiä matkarahoille käyttöä...
cool.gif
 
Haaveilu alkoi 17-vuotiaana, ja sitten vain jäi mielestä. Sit kun näin nykyisen aviomieheni 5 vuotta sitten naapuritalon pihassa prätkänsä kanssa ensimmäisen kerran, syttyi palo uudelleen, vaikka menikin kolmisen kuukautta ennen kuin päästiin treffeille...ja nyt ei millään luopuis tästä hommasta...
062802moto_prv.gif
 
inlove.gif
 
sport05.gif
 
Pyöriä olin aina ihaillut, mutta aattelin että kun olen tällainen hukkapätkä (157 cm) niin eihän siitä mitään tuu.
Vaan sitten korviini kantautui että pyöriä voi toki madaltaa
blush.gif


Eli ei kun MP-messuille pyöriä koeistumaan ja asiaa selvittämään! Itselle sopiva malli löytyi, nyt takana on ensimmäinen kausi oman pyörän kanssa enkä sitä pois antaisi!

Suuri merkitys toki oli myös kanssasisarten kertomuksilla eli rohkaisevilla esimerkeillä.
 
mopolla oli tullu ajettua iät ja ajat.. mutta haaveena aina on ollut isompi pyörä ja viime keväänä oli rahatilanne sellainen että sai ostettua oikeen moottoripyörän ja nyt on vaan kiinnostus kokoajan kasvanut  
062802jumpie_prv.gif
 ens kesäks pitäs jotaki tonnista katella..
biggrin.gif
 
Se oli joskus v. 1967-68, kun eräänä lämpimänä kesäiltana kävelin kaverini kanssa kylillä ja korviimme kantautui lähestyvän brittitwinin jylinä... se oli 60-luvun alkupuoliskon Triumph Thunderbird, jota kuskasi eräs tuttumme... hän pysähtyi juttelemaan... ja sillä hetkellä olin "myyty"...Triuppimies minusta tuli yli 25 vuodeksi, kunnes hurahdin italiaanoihin...harrastus jatkuu edelleenkin...
 
Iskä teki (!) mulle minimopon joskus kun olin 7 vuotias, siitä isompaan mopoon ja joskus 20-vuotiaana vaihdoin yhden Gibsonin kitaroistani Suzukin GT550 vm-74 motskariin. Sillä pari vuotta opettelua ja sen jälkeen ei ole pitempiä mopottomia taukoja. Joskus 15 vuotiaana ajelin pöndellä serkkupojan vanhalla 850 Moto Guzzilla ja ai kun tuntui makeelta.
 
itselläni ei vielä omaa pööttöä ole mutta kihelmöonti kaksipyöräisiin (yli 600siin) taisi tarttua minuun kun velipoika pärräytteli omallaan
smile_org.gif
...eli sukuvika ;)
062802moto_prv.gif
 
Se oli vuonna 1962, kun 12-vuotiaana ilman vanhempien lupaa nostin rahat lapsilisätililtäni ikivanhaan unkarilaiseen Danuvia 125 pyörään, jonka tiesin olevan myynnissä. Hinta oli huimaava 5000mk silloista valuuttaa =50mk devalvoitua = n.8,50€. Sitä kuitenkin mopo ikään asti korjailtiin ja aina välillä ajettiinkin. Sieltä tämä tauti on peräisin...K1200LT
 
Mopohan se piti aluksi hankkia, mutta kun Hondalta ilmestyi tuo piikkinen cbr, katsottiin faijan kanssa, että parempi piikki hommata. Eli mopoa en ole omistanut, enkä mopokorttia vaan suoraan piikin rattiin. Ja oon tyytyväinen että näin kävi.
smile_org.gif
 
Pitkän haaveilun (n.20 vuotta) tuli tänä syksynä hommattua pyörä ja vaikka ei paljon kerennyt ajella,niin hankintaa ei ole tarvinnut katua.Välillä tunne että onkohan pyöräily sittenkään meikäläisen laji,mutta aika näyttää (ainahan pyörän saa myytyä pois jos ei kiinnosta).
 
Back
Ylös