-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Mistä tulee haluttu keräily moottoripyörä 40vuoden päästä?
- Keskustelun aloittaja zzr1100kawa
- Aloituspäivä
Yksi kriteeri on pieni valmistusmäärä,toinen että pyörässä on sitä jotain.Yksi hyvä esimerkki tältä vuodelta on Laverdan 1000rgs 87-88 mallit. Pyöriä tehtiin yhteensä 60 ja tähän katsotaan oikeiden Laverdojen loppuneen.Kallein myyty 17.900€ tämä kuukausi sitten,suomeen on jälkituotu yksi kappale,ei myytävänä. Japsipyöriä tehtiin ja tehdään paljon, näin ollen niiden hinnat eivät koskaan nouse pilviin.Yrityksiä nostaa jonkin mallin hintaa on mailmalla paljon esim BMW 900 S.Nyt niitä on rakennettuina ja väärennettyinä maailmalla paljon ja hyvän saa 6-7tonniin.MV Agustan seiskytluvun 750set nostivat aikoinaan hintansa yksinkertaisella jujulla eräs italialainen herrasmies osti systemaattisesti jokaikisen myytävänä olevan markkinoilta odotti kärsivällisesti parikymmentä vuotta ja nyt jos Ago tulee myyntiin hinnat alkavat 50t€ ja saattavat siitä nousta.Uusimmista hyvistä sijoituksista tulee mieleen v8 Morbidellit, ukkohan oli koko ikänsä halunnut tehdä v8 moottorin koska Guzzilla oli sellainen.No siihenhän se sitten kaatui ja ne muutamat jotka valmistuivat ovat jossain omassa Morbidelli laatikossaan.Laverdan v6sia tehtiin kolmekappaletta josta yksi oli ilman sisäkaluja, nyt Jenkeissä on tehty sekin valmiiksi, tosin kaikki sisuskalut jouduttiin tekemään.
ehdokkaita on paljon, Italiasta Laverdat ihan ykkösenä myös Agustat ja jotkin Guzzin mallit. Japanista Katana, molemmat Vmaxit, Tenere ja ParisDakar, Rune kenties. Saksan maalta Munch ja Briteistä Trumppaa eri versioina. Muoviluotien haluttavuuden säilymiseen en usko, erikoiset nakut valtaavat harrastajien mielet.
Erikoisversio Ducatit ja muut vastaavat katoaa museoihin ja rahamiesten yksityiskokoelmiin melko pian esittelynsä jälkeen jo ihan harvinaisuutensa vuoksi. Mut ehkä tässä haettiinkiin sitä että mikä ns. kansanmalli kohoaa arvoon arvaamattomaan. Mulla on aiheesta semmonen teoria että mallin pitää olla omana aikanaan myydä riittävästi, olla kuitenkin hinnaston yläpään malli sekä olla suorituskykyinen, uudistava tai jotenkin cool.
Jos ostajat ovat oudoksuneet aikoinaan pyörää ja myyntiluvut jääneet pieniksi, niin se tarkoittaa että tulevaisuudessa ihmisiä jotka haluu "samanlaisen kun mulla oli 30 v sitten" on aika vähän. Tästä syystä esim. B-kingi, yamahan MT-01, honda vtr, tai Moto Morini tulee jäämään paitsioon. Pelkkä harvinaisuus ei tee mallista haluttavaa (kuinka haluttavia tänä päivänä ovat esim. 80-luvun turbo-suzukit verrattuna Katanaan). Kun taas ekat isot Gixerit ja Hyabusat tullee olemaan haluttuja. Pitää muistaa että vaikka mallia on nykyään joka nurkalla, niin aika syö kantaa hyvin romutuksina, stunttailuissa, chopper- ja fighter -rakentamisessa, yleisessä heikossa huolenpidossa ja ihan tavan kilsojen kerryttämisessä.
Pelkkä yleisyys ei tee mallista tulevaisuuden klassikkoa. Kawa ER-5:sta on myyty hyvin, mutta se on harvan unelmien kohde. Haluttavia ovat ne joissa joku houkuttava tekijä. Hyabusassa se on erikoinen muotoilu ja tunnettu suorituskyky. Ihailtu pyörä johon joka pojalla ei ollut varaa muttei niin kallis etteikö niitä olis nähnyt livenä. Kun taas Busaa edeltävä GSX-malli vaipunee unholaan.
Alkupään Ducati Monsterit: suosittu, tehtaan "pelastanut" malli, makea, eka streetfighter
BMW GS (bokseri-mallit): äärisuosittu oman lajityyppinsä luoja, hintava
Triumph Rocket 3: Moottori, moottori, moottori
Matkapyöriä harrastaa yleensä hieman varttuneempi kansanosa, joten niille tuskin muodostuu samalla sailla "semmonen kuin mulla oli ennen" -tyyppistä kysyntää.
Toisaalta: joku nyt hyljeksitty malli voi kohota suosituksi eli me ei nyt tajuta sen makeutta. Veikkaan tämän tyypin edustajaksi Buellia tai alkupään HD V-Rodeja.
Toisaalta 2: ehkä ER-5 tai Virago 525 nousee suosituksi "kun se oli mun eka pyörä" ja tulevaisuudessa ei ehkä olla niin suorituskyvyn perään...
Veikkaan että ei mee kauaa kun on saatavilla yleismallisia ohjelmoitavia ECUja niille ladattavissa pyöräkohtaiset softat joten en usko että ruiskut tai muut sähkösysteemit tulee olemaan ongelma tulevaisuudessa. Mutta mistä löydät tulevaisuudessa 80-luvun gixun kytkimen tai mekatsun joka osaa vaihtaa sen.
Jos ostajat ovat oudoksuneet aikoinaan pyörää ja myyntiluvut jääneet pieniksi, niin se tarkoittaa että tulevaisuudessa ihmisiä jotka haluu "samanlaisen kun mulla oli 30 v sitten" on aika vähän. Tästä syystä esim. B-kingi, yamahan MT-01, honda vtr, tai Moto Morini tulee jäämään paitsioon. Pelkkä harvinaisuus ei tee mallista haluttavaa (kuinka haluttavia tänä päivänä ovat esim. 80-luvun turbo-suzukit verrattuna Katanaan). Kun taas ekat isot Gixerit ja Hyabusat tullee olemaan haluttuja. Pitää muistaa että vaikka mallia on nykyään joka nurkalla, niin aika syö kantaa hyvin romutuksina, stunttailuissa, chopper- ja fighter -rakentamisessa, yleisessä heikossa huolenpidossa ja ihan tavan kilsojen kerryttämisessä.
Pelkkä yleisyys ei tee mallista tulevaisuuden klassikkoa. Kawa ER-5:sta on myyty hyvin, mutta se on harvan unelmien kohde. Haluttavia ovat ne joissa joku houkuttava tekijä. Hyabusassa se on erikoinen muotoilu ja tunnettu suorituskyky. Ihailtu pyörä johon joka pojalla ei ollut varaa muttei niin kallis etteikö niitä olis nähnyt livenä. Kun taas Busaa edeltävä GSX-malli vaipunee unholaan.
Alkupään Ducati Monsterit: suosittu, tehtaan "pelastanut" malli, makea, eka streetfighter
BMW GS (bokseri-mallit): äärisuosittu oman lajityyppinsä luoja, hintava
Triumph Rocket 3: Moottori, moottori, moottori
Matkapyöriä harrastaa yleensä hieman varttuneempi kansanosa, joten niille tuskin muodostuu samalla sailla "semmonen kuin mulla oli ennen" -tyyppistä kysyntää.
Toisaalta: joku nyt hyljeksitty malli voi kohota suosituksi eli me ei nyt tajuta sen makeutta. Veikkaan tämän tyypin edustajaksi Buellia tai alkupään HD V-Rodeja.
Toisaalta 2: ehkä ER-5 tai Virago 525 nousee suosituksi "kun se oli mun eka pyörä" ja tulevaisuudessa ei ehkä olla niin suorituskyvyn perään...
Veikkaan että ei mee kauaa kun on saatavilla yleismallisia ohjelmoitavia ECUja niille ladattavissa pyöräkohtaiset softat joten en usko että ruiskut tai muut sähkösysteemit tulee olemaan ongelma tulevaisuudessa. Mutta mistä löydät tulevaisuudessa 80-luvun gixun kytkimen tai mekatsun joka osaa vaihtaa sen.
TIJ sanoi:
Kuplavolkkarit ovat harvinaisia ja haluttuja nykyään ja 99% on romutettu jokkiksessa, vanhakoppaescortit rallissa tai käännetty katolleen teinirassarin käsissä jne. Loput ruostuneet liiterin taakse. Jäljelle jääneet ovat hinnoissaan siinä mielessä, että paljon uudemman ja paremman auton saisi samalla hinnalla.
Siistejä raiskaamattomia orkkiskuntoisia vanhoja ärriä liekö enää olemassakaan. Ne ovat kiertäneet raggarilta toiselle ja jokainen on hitsannut ja rälläköinyt mieleisekseen ja vetänyt paukkupullosta väriä päälle.
B12 sanoi:Kyllä se ärräsuikka oli se, mikä aloitti keveiden kyykkyjen esiinmarssin teräsputkirunkoisten möhköjen jälkeen. Alumiinirunko, cliponit, muovinen kokokate, lähes "rajaton" kallistusvara ja painoa kymmeniä kiloja vähemmän kuin aiemmissa tonnisissa ja seiskapätkissä japseissa. 1100 kuivapaino oli alle 200kg. Ensimmäinen japsisportti, joka keuli kaasulla rajun oloisesti. Siitä alkoi ärrä sitten turvota vuosi vuodelta -90 luvun aikana ja muuttua matkapyörämäiseksi, kunnes vasta tonnisessa vuodelta 2002 palasi raaseriksi. Minulla oli 1987 1100 ärrä. Hieno, kallis ja laadukkaasti tehty laite, kiekkamittarikin alkoi vasta 3000 kierroksesta.
Tommonen ja juuri tuolla omasta mielestä hienoimmalla värityksellä
Samaa mieltä,mullahan on tuollainen 1987,nyt racelookissa,mutta joka ainoa alkuperäisosa tallessa,putkistoa myötem.enkä ole pilannut tai muutanut mitään,voi orggistaa,kun haluaa,enkä luovu siitä ikinä.
Mondial Piega voisi olla yksi ehdokas. Tehty vähän, käytetty huippuosia, hiilikuitua, mielenkiintoinen historia merkin ympärillä (mm. pyöriä pöllitty tehtaalta) jne. Lisäksi silloin tällöin noita näkyy mobile.dessä ja klassikkopyörien kauppasivuilla n. 10-15 tonnin hintaan. Tuskin halpenee enää.
Kun prätkälle tulee ikä sellaiset 30 - 40 vuotta täyteen ja se on hyvässä kunnossa, niin kyllä sille keräilyarvoa löytyy ja muutama innokas ostajakin varmasti. Kunhan se on vain hyvässä kunnossa ja se on edes jotenkin tunnettu merkki tai malli.
Itse veikkaisin että Hayabusa, Triumphin Rocket, Ekan sukupolven Gixxerit ja tietenkin harvinaiset italiaanot ovat niitä tulevaisuuden klassikkoja. Kaikki pyörät jotka loivat tavallaan jotain uutta, ovat tulevaisuuden klassikkoja.
Itse veikkaisin että Hayabusa, Triumphin Rocket, Ekan sukupolven Gixxerit ja tietenkin harvinaiset italiaanot ovat niitä tulevaisuuden klassikkoja. Kaikki pyörät jotka loivat tavallaan jotain uutta, ovat tulevaisuuden klassikkoja.
makehut
Muhos
GTS:n omistaneena. Ei tuu klasikkoa. Liian erikoinen ja FZR 1000 koneella. 4000 rpm ja silloin on vauhti 100km tunnissa, tärisittytää niin kuin Husofarna. Niin se tekee 1000 FZR:kin. Painava kuin mikä. Keulaan ei saa osia. Maksoi kyllä maltaita -95, vaan ei ollut rahan arvoinen. Jos joku onnistuu vielä tänä päivänä hankkiin RG500 tai RD 500 alle 5000€ ostakaa.
Kun seurailen oman harrastuksen vuoksi noita vanhempia pyöriä ja niiden hintoja, niin minusta ei ole vaikea ennustaa että ne oikeasti kalleimmat pyörät tulevat olemaan ( niinkuin nyt jo) kisalaitteet. Olkoon se ratapeli tai crossi-tai enduropyörä, ne pitävät ehjinä hintansa ihmeteltävän hyvin koska niille kyhätään harrastesarjoja koko ajan. Katsokaapa vaikka kunnostetun Husqvarnan hintoja -70 luvun laitteista. Pienet valmistussarjat, tällaiset Desmosedicin kaltaiset laitteet ovat hinnaltaan sellaisia että normiharrastaja ei niitä hanki. Mutta jo entisöidyt britit, BMW:t,Ducatit,Hondan RC-sarjan rekisteröitävät liki puhtaat kisapelit, nuo tulevat kallistumaan koko ajan. Kuitenkin se arvokkain tusinapyöräkin on pienillä kilometreillä,alkuperäiskunnossa ja siistinä sellainen jonka säilyttämällä ei voi hävitä. En usko että nyt tulee enää sellaista buumia mikä on ollut Jawoissa tai tuutissa sekä 900 Kawoissa ja pappatuntureissa koska tämän päivän käyttäjäkunta ei ole kiinostunut niistä kuin kuriositeettina.En myöskään usko että GSXR:ä tulee himoittuja koska malli-ja valmistusjana on niin pitkä, neljänkymmenen vuoden perästä on tolkuton määrä vuosimalleja pienillä eroilla.
Mutta jos sinulla on itselläsi halpa, ehjä, kohtuukilometreillä oleva laite, pidä se tallissa ja katso mitä tapahtuu.
Ja osta sellainen jos joku tyrkyttää pilkkahintaan.
Mutta jos sinulla on itselläsi halpa, ehjä, kohtuukilometreillä oleva laite, pidä se tallissa ja katso mitä tapahtuu.
Ja osta sellainen jos joku tyrkyttää pilkkahintaan.
Harvinaisuus ei aina ratkaise. Vai oliko pappatuna jotenkin harvinainen menopeli?
Eli tällä logiikalla veikkaisin esim. Honda CBR600F - CBR600F3 malleja. Semmoinen on ollut tyyliin joka toisella jannulla jossain vaiheessa
Eli selkeä klassikko jo syntyessään. Koska ko pyörä on ruma ja se ei kelpaa kenellekään, niin 40 vuoden päästä niitä on todella vähän ja ne ovat arvossaan, koska moni pystyy samaistumaan ja miettimään kyynel silmäkulmassa, että mullakin oli tommonen joskus nyyh!
Eli tällä logiikalla veikkaisin esim. Honda CBR600F - CBR600F3 malleja. Semmoinen on ollut tyyliin joka toisella jannulla jossain vaiheessa
Eli selkeä klassikko jo syntyessään. Koska ko pyörä on ruma ja se ei kelpaa kenellekään, niin 40 vuoden päästä niitä on todella vähän ja ne ovat arvossaan, koska moni pystyy samaistumaan ja miettimään kyynel silmäkulmassa, että mullakin oli tommonen joskus nyyh!