G
Guest
Guest
Hei kaikki ekan pyörän hankintaa kommentoineet ja muut, joita mahdollisesti kiinnostaa tietää mihin lopulta sitten päädyin! Pääsin tosiaan kokeilemaan v 2006 -mallista Yamaha YBR125ä kotikulmillani - rauhallisessa maaseutumaisemassa - kesäkuun loppupäivinä. Ja melko lailla samantien tein helpon päätöksen: pyörä oli kevyt, helppo hallita, ihan ok ajettava (kun ei osaa kunnolla vielä ajaa, ei ajettavuutta voi arvioida samoin kriteerein kuin sellainen, jolla ajo on hanskassa) ja ihan nätti. Sitäpaitsi edullinen (2100,-) ja vie bensaa vain 2-3 l satasella. Vakuutuskin lienee halpa. Ja iso syy valintaan oli tietty se, että kahden ajotunnin harjoittelukokemuksellani olisi tuntunut täysin mahdottomalta lähteä koeajamaan pyöriä suoraan liikkeestä muun liikenteen joukkoon esim. Muistattehan, että en ole koskaan ajanut edes mopoa eli ei ne hallintalaitteet ihan "hanskassa" olleet reilu viikko sitten eivätkä ole vieläkään, joskin parempaan on menty kun viikon verran olen harjoitellut (lukuunottamatta muutamaa flunssan kourissa vietettyä iltaa viime viikolla).
Nyt olen ajanut harjoituslenkkejäni iltaisin Sipoon pikkuteillä, joilla iltayhdeksän korvilla ei kovin paljon muuta liikennettä ole. Totta on, että 80-rajoitusalueella ajaessa meno on sitä huterampaa mitä kovemmaksi nopeus nousee. Olen kokeillut tuonne 95 km/tunnissa asti, mutta meno ei ole mitenkään miellyttävää. 85 sen sijaan on ok, joskin tuuli painaa rintaan aika voimakkaasti (olenhan tottunut istumaan tuulensuojassa katteiden, pleksin ja miehen selän takana..
Summa summarum: Ihan ok kiva peli tuo jammuni, vaikka en siihen niin rakastunut olekaan kuin mieheni, joka alkoi jo väittää että siinä on mukavampi penkki kuin tonnisessa Varaderossa ja että sillä on melkein kivempi ajaa kuin Varalla...
Eli vielä ei ainakaan ole kaduttanut, päinvastoin, katsotaan sitten miten homma tästä etenee. Kiva on ajella ja oppia joka kerta vähän lisää. Pikkuhiljaa alkaa vaihtamiset ym sujua paremmin, saan mieheltä vinkkejä ja aion kyllä lukea tuon "Ajo hanskassa" oppaan ja kokeilla sen neuvoja käytäntöön. Toistaiseksi olen ajellut yksin paria lenkkiä, mutta tarkoitus olisi ajaa vähän pitempi lenkki (poiketa Sipoosta Pornaisiin
) niin, että minä edellä ja mies perässä. Hän saisi sitten kommentoida näkemäänsä...
Ja sanoihan se ajamisestani heti toisena iltana, että on YLPEÄ, kun ajamiseni sujuu niin hyvin. Että ei olisi uskonut... Hmph. Pitäiskö tuosta loukkaantua vai olla iloinen heh
Työmatkat (35 km suuntaansa) on tehty kaksi päällä Varaderolla aina kun sää on sallinut ja varsinkin aamuisin on tosi ihanaa kun ilma on raikas. Ihan eri fiilis kuin jos lähtee autolla duuniin... Prätkän kyydissä tuntuu melkein kuin olis joka aamu lomalle lähdössä
Olen oikeastaan viihtynyt kyydissä paremmin nyt kun samalla seuraan miehen vilkun ja vaihteen käyttöä ja tarkkailen muutenkin enemmän hommaa ajamisen kannalta. Ei tunnu pahalta lähteä Hondamiittiin Parkanoon parin viikon päästä Varalla ja luulen, että se Ruotsin/Gotlannin reissukin tehdään yhdellä pyörällä. Ensi kesä on sitten asia erikseen ja se miten ja millä pyörällä/pyörillä silloin ajetaan jää nähtäväksi. Itseäni ovat alkaneet alustavasti kiehtoa 600-650-kuutioiset puoli- tai kokonaan katetut pyörät ja mies katselee Ducatien kuvia sillä silmällä... Eli jos minä vaihdan isompaan (esim. Honda cbf600s tai sitten tuo, joka on todella hyvännäköinen niinkuin taarne kehui, Kawa er6f punamusta..) niin hän vaihtaa pienempään ja kevyempään
Näin nyt ja kun taidot karttuvat niin sitten ehkä toisin. Tosin ei tuo jammu paha olis työmatkoihin, jos saan omaa työmatkaani lyhennettyä (haussa pari duunia). Halpoja kilometrejä
HYVÄÄ AJOKESÄN JATKOA KAIKILLE!
Nyt olen ajanut harjoituslenkkejäni iltaisin Sipoon pikkuteillä, joilla iltayhdeksän korvilla ei kovin paljon muuta liikennettä ole. Totta on, että 80-rajoitusalueella ajaessa meno on sitä huterampaa mitä kovemmaksi nopeus nousee. Olen kokeillut tuonne 95 km/tunnissa asti, mutta meno ei ole mitenkään miellyttävää. 85 sen sijaan on ok, joskin tuuli painaa rintaan aika voimakkaasti (olenhan tottunut istumaan tuulensuojassa katteiden, pleksin ja miehen selän takana..
Summa summarum: Ihan ok kiva peli tuo jammuni, vaikka en siihen niin rakastunut olekaan kuin mieheni, joka alkoi jo väittää että siinä on mukavampi penkki kuin tonnisessa Varaderossa ja että sillä on melkein kivempi ajaa kuin Varalla...
Ja sanoihan se ajamisestani heti toisena iltana, että on YLPEÄ, kun ajamiseni sujuu niin hyvin. Että ei olisi uskonut... Hmph. Pitäiskö tuosta loukkaantua vai olla iloinen heh
Työmatkat (35 km suuntaansa) on tehty kaksi päällä Varaderolla aina kun sää on sallinut ja varsinkin aamuisin on tosi ihanaa kun ilma on raikas. Ihan eri fiilis kuin jos lähtee autolla duuniin... Prätkän kyydissä tuntuu melkein kuin olis joka aamu lomalle lähdössä
Näin nyt ja kun taidot karttuvat niin sitten ehkä toisin. Tosin ei tuo jammu paha olis työmatkoihin, jos saan omaa työmatkaani lyhennettyä (haussa pari duunia). Halpoja kilometrejä
HYVÄÄ AJOKESÄN JATKOA KAIKILLE!
