Täytyypäs palata kivikaudelle ja Lappiin. Vähä pitkä juttu, mutta näin se jotenki kävi:
Noin 10-11 veenä pöllin aina mutsin duunissa ollessa sen käsivaihteisen Husqvarna-mopon, jolla pärtsäilin ekat cruising-tuntumat.
Mutsi tietysti huomas jutun ja sainkin "lainattua" rahat (muistaakseni 150,-) jotta sain ostettua 12-vanhana käytetyn 80cc Suzukin, sellasen punasen "oikean" pikkukevarin. Otin merkit pois ja vedätin mutsia, että se on mopo!
(Sori Mutsi!
)
Widdu että se kulki. Tai ainaki siltä se tuntu sillon. (Pohjosessa oli/on pirusti hiljaisia hiekkateitä missä sai surutta luukuttaa.)
Serkkupojalla oli samaan aikaan sellanen sekasikiö, joku wanha jäykkäperärunko jossa oli 350cc Jaawan kone!?
Kilvistä ei ollu tietoo, mutta eipä ollut ikääkään kummallakaan..
Omin sen, kun ei se jaksanu sitä säätää. Aivan hillitön laite. Varsinkin kun toinen sylinteri lähti aina messiin vasta kovemmilla kieroksilla ja välitykset oli aikas lyhyet
Painoakin oli siinä senverran että alko pohkeet kehittyyn.
Jossain vaiheessa mulloli 100cc jammukin, sellanen vihree harvinaisempi 2x3 vaihteinen enduromalli. Vaihteet aina pas*ana.
Sitten tulikin mopoikä eli 14-v ja vaihdoin Jammun SM-Solikkaan. Munanhalkaisijaan if you remember?
Vauhti tippu ja vitutus kasvo kunnes 15v ja 9kk vanhana sain pöljänkolmion ja 125 TS-Suitsan, jolla kierreltiinkin Norjassa ja osan Suomeekin.
Norjassa oli kevariraja muuten 80cc, joten gimmat ja baarinpitäjät luuli 125cc-kuskeja sielä täysikäsiksi!!
Sehän kävi meille kevarisoomipojille hyvin..
18-veenä kotilot astu mukaan kuvaan, välillä jenkkejä, välillä prätkiä. Miten millonkin..