• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Mikä tekee onneilliseksi?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Suzu-ukko
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Bone sanoi:
Ihan pakko on nyt jatkaa:paikallatuulee:.




Mut joo.... jos esim. tuota Zarcon asiaa ei tavoita, sitä ei vaan tavoita:no:.
Napsauta laajentaaksesi...

Ei ole kysymys ajatuksen tavoittamisesta, vaan jos ajatus ei ole kiinnostava. Huomattavaa osaa motoristeja rata-ajo ei kiinnosta juurikaan, paitsi ehkä harjoitusmielessä ihan muuhun, kuin varsinaiseen rata-ajoon.

Mitä tulee kickseihin, jos suorituksessa ei ole riskiä, kuten vaikka oma henki, mitäs panosta siinä silloin on?
 
Kilvanajossa on aina riskinä rikkoa henki, luita, kalusto, talous tai omanarvontunto.
 
Partisaani sanoi:
Hyväksyttävä riski, mutta nykyradoilla riski minimoitu ja ajelu lähinnä tylsistyttävän näköistä.
Napsauta laajentaaksesi...

Oletan, että puhut geepeestä. Itse olen nauttinut sen historian tiukimmasta aikakaudesta, ja riskit ovat mielestäni edelleen korkeat. Tulee yksistään viime kaudelta mieleen neljä tapausta, joissa huonommalla tähtien asennolla olisi tullut ruumiita. Pirro Mugellossa, Kallio Sachsenringissä, Zarco PI:ssä ja Rabat Silverstonessa.

Tiukempia turva-alueita löytää kotoisesta rr-sarjasta, tai vaikkapa BSB:stä. Mikäli ne ei riitä on katuratakisat. Näiden lisäksi ohkaisemmin turva-alueita löytyy endurosta mukaanlukien Dakar-tyyppiset rallit, eri mx-lajeista ja vaikkapa speedwaystä.
 
Partisaani sanoi:
Mitä tulee kickseihin, jos suorituksessa ei ole riskiä, kuten vaikka oma henki, mitäs panosta siinä silloin on?
Napsauta laajentaaksesi...

Ei ole häpeä, eikä tee huonommaksi jos jollain ei ole hajuakaan mistä Zarco puhuu.
Jos jotain ei ymmärrä, se ei tietenkään voi olla kovin "kiinnostavaakaan".

Kolmanneksi.... aika kateissa ollaan, jos kicksit on täysin ja ainoastaan sidottu riskin määrään.

Mut joo.... en minäkään ymmärrä kansantanhuista sen enempää.....
kuin että ei vittu vois vähempää kiinnostaa, kiihottavuudesta puhumattakaan:D.
 
Bone sanoi:
Ei ole häpeä, eikä tee huonommaksi jos jollain ei ole hajuakaan mistä Zarco puhuu.
Jos jotain ei ymmärrä, se ei tietenkään voi olla kovin "kiinnostavaakaan".

Kolmanneksi.... aika kateissa ollaan, jos kicksit on täysin ja ainoastaan sidottu riskin määrään.

Mut joo.... en minäkään ymmärrä kansantanhuista sen enempää.....
kuin että ei vittu vois vähempää kiinnostaa, kiihottavuudesta puhumattakaan:D.
Napsauta laajentaaksesi...

No voi voi kun sitä ollaan herkkää. No kuten yleensä, paskapuhettahan piisaa, harvoin asiaa.
 
Lisää löylyä
"The feeling of winning a race is probably better that winning the championship. When you win the championship medal, it is like 'whatever'. But the feeling you get coming out of the last corner to win a race after busting your ass for 21 laps, and you are the first rider to see the chequered flag. That feeling is incredible"

Jonathan Rea, 4xWorld Superbike Champion. Sama mies joka on sanonut mm. että en saanut kaikkea irti kun pyörä ei puhunut minulle riittävästi...ja onneksi menemme "hänen" kanssaan ajamaan lisää testejä jotta suhteemme syvenee....
 
No vaikkapa se ,että vielä 10 vuoden päästä on riittävästi terveyttä jäljellä ,että pystyy harrastamaan samoja juttuja ja lajeja kuin tänäkin päivänä.
Toivottavaa toki olisi,että silloin olisi jo ymmärtänyt jättää työelämän taakseen...,jotta voisi lisääntyneen vapaa-ajan kompensoimiseksi aloittaa vaikkapa ratailun...toki tiedän että se olisi haasteellista jonkin asteisen kilpailuhenkisyyteni vuoksi..(vuosia jo viettänyt viikonloppuja kisojen merkeissä ,erään toisen lajin merkeissä tosin.).p.s.saako silloin pyörällä edes ajaa muualla kuin suljetulla radalla?
 
Pienenä loivennuksena. Mikäli jokin moottoripyöräilyyn liittyvä asia saa tuntemaan edes hetkellistä onnen tunnetta, ollaan voitolla. Eikä se, että joku ei saa ratailusta tai joku toinen matka-ajosta ym. ym. ei himmennä omaa onnen pirskahtelua, vaikka se toki vituttaa.
Muuten vänkääminen ja vittuilu on hyvää ajanvietettä talvisiin iltoihin.
 
Viimeiset kolme pyörääni, Hayabusa, Gixxeri ja CBR1000RR ovat olleet joka suhteessa
minulle sopivia ja tehoja sopivan mukavasti, 175-185hv. Näillä mennään:orgmp2:
 
Batmanninja sanoi:
Lisää löylyä
Jonathan Rea, 4xWorld Superbike Champion. Sama mies joka on sanonut mm. että en saanut kaikkea irti kun pyörä ei puhunut minulle riittävästi...ja onneksi menemme "hänen" kanssaan ajamaan lisää testejä jotta suhteemme syvenee....
Napsauta laajentaaksesi...

TÄSTÄ ON KYSE :thumbsup:.

Jos ollaan "työelämässä", on toki kyse myös "työkaluista", mutta nuo määritteet eivät ole relevantteja.

Tämähän on hieno lanka ja aihe:D.

Hetkittäin on jo hiipinyt sellainen olo, että on vanha.... voi kättä... voi jalkaa.... taas se kolotus alkaa.....

mutta tässähän on saanut huomata olevansa edelleenkin "herkkä nuorimies" :grin:.
Vaikka perse on tottunut meriveteen, se ei välttämättä johdu dinosauruksen nahasta :thumbup:.
Homma toimii kunhan naama pysyy näkkärillä eikä kirvely näy siitä :grin:.

Aivan mahtava osata edelleen nauttia muustakin kuin siitä, että vatsa toimii eikä kuset lasahda housuun:grin:.
 
Jäin tuossa miettimään tuota tehoreserviä. Kyllähän kieltämättä täysin absurdi tehoylivoima pientä hymynkaretta parhaimmillaan aiheuttaa.
Ajelin viime kesänä uteliaisuuttani yhden CC-kisan 950:lla.
Toki 90% reitistä olisi pienempi pyörä ollut parempi mutta reitillä ollut lentokenttäpyöritys maksoi muutaman kerran viihdearvossaan sen korkoineen takaisin.
Kun pääsi mutkassa edellä ajavan kantaan kiinni ja sai pelit sen verran suoraan että ennen seuraavaa mutkaa kysymys oli vain kiihdytyskisasta, olisin huutanut ääneen jos olisin jaksanut.
Miinuspuolena tietty se että pitemmällä lenkillä raivokkaat kiihdytyksetkin tyhjentää takkia aika lailla.
 
Sovin myyväni 212 hevosta pois tulevana torstaina ja nyt alkoi kuumeinen pohdinta riittäskö 234 tekemään onnelliseksi toukokuussa.
 
garagesale sanoi:
Sovin myyväni 212 hevosta pois tulevana torstaina ja nyt alkoi kuumeinen pohdinta riittäskö 234 tekemään onnelliseksi toukokuussa.
Napsauta laajentaaksesi...
No äkkiähän se ässä meni lihoiksi. Toisaalta, hinnoittelu oli hyvin myyvä ja kohtuullinen. 234hepokattia riittää hienosti, mikäli siinä heppojen paketissa on R- kyljessä.
 
Teho ja suorituskyky tekee hetkellisesti onnelliseksi, ja oikeastaan tuntuu ihan helkkarin hyvältä ja tulee sellainen supermiesolo varsinkin näiden uusien sporttien kanssa kun kulkua on ja vehkeet avustaa. Toisaalta siihen äkkiä tottuu ja sitten alkaakin tuntumaan tylsältä kun on älyttömän hyvin tehty ja mukavuuksia on, ajaminen helppoa jne.

Toisaalta jopa mopolla (50cc) ajaminenkin on tosi hauskaa kun saa rauhassa körötellä, ehkä joku mökkitien kurvi on just sellainen että kaasu pohjassa selviää siitä jeesuksen aikaisilla renkailla ja vaimentamattomalla alustalla. Voittajafiilis kun postinhakureissulla tuli uusi ennätys.

Jotain näiden väliltä kun miettii niin jotain suorituskykyä on oltava, toisaalta työn laatu, huollettavuus ja omistaminen yleensäkin vaikuttaa pidemmällä aikavälillä enemmän. Ehkä vuosittainen ajomäärä laskee mutta edelleen pyörää huolletaan ja eletään sen kanssa kuten silloin joskus kun ajoit 10-20tkm kesässä. Jos rahoituksella ottaisi joka kesä uuden pyörän niin sellainen omistamisen ilo ja pitkäjänteisyys jäisi pois.

Sitten kun löytää sellaisen mallin tai yksilön josta on unelmoinut ja jos se täyttää ne odotukset niin sitten ollaan minusta sellaisessa onnellisessa tilassa. Pyörä jaksaa aina säväyttää, on aina hyvä fiilis ajaa, se näyttää/tuntuu/kuulostaa hyvältä jne. Ei tule pakonomainen tarve koko ajan kyttäillä uutta tilalle ja ei oikein kiinnostakaan.

Jos jotain yksittäisiä hetkiä miettii niin:
- ekan kerran kun Garmischiin menevällä bahnalla (ei rajoitusta) alkoi Alpit näkymään niin ai että sitä fiilistä kun makasi tankilla ja vauhtia reilut 200 ja miettii että kohta ne hyvät tiet vasta alkavat.
- Joskus bahnalla ajoin n. 40-50km pätkän kilpaa Audi R8:n kanssa. Lopuksi moikat ja hyvä fiilis.
- RSV4:lla ekan kerran jossain itä-Uudenmaan mutkapätkillä kun lasetteli menemään ja shifterillä vaan veti isompaa ja pyörä halusi keulia jokaisesta nyppylästä ja sitten kun pysähtyi tauolle niin olisin polttanut askin tupakkaa jos tupakoisin.
- se tunne kun olet vuosia etsinyt tiettyä osaa käytettynä kun uutena ei ole saanut enää ehkä 10 vuoteen ja sitten se osuu kohdalle.
- teet jonkun vaikean huoltohomman joka menee kuntoon kerralla kun on hyvät osat, työkalut ja ohjeet ja ylität omat odotukset.
 
VTR SP-2, teho on merkityksetöntä ainakin minulle. Fiilis sitäkin tärkeämpää. Ja se tunne kun vaan istut terassilla ja katsot sitä...
 
Turder sanoi:
Teho ja suorituskyky tekee hetkellisesti onnelliseksi, ja oikeastaan tuntuu ihan helkkarin hyvältä ja tulee sellainen supermiesolo varsinkin näiden uusien sporttien kanssa kun kulkua on ja vehkeet avustaa. Toisaalta siihen äkkiä tottuu ja sitten alkaakin tuntumaan tylsältä kun on älyttömän hyvin tehty ja mukavuuksia on, ajaminen helppoa jne.

Toisaalta jopa mopolla (50cc) ajaminenkin on tosi hauskaa kun saa rauhassa körötellä, ehkä joku mökkitien kurvi on just sellainen että kaasu pohjassa selviää siitä jeesuksen aikaisilla renkailla ja vaimentamattomalla alustalla. Voittajafiilis kun postinhakureissulla tuli uusi ennätys.

Jotain näiden väliltä kun miettii niin jotain suorituskykyä on oltava, toisaalta työn laatu, huollettavuus ja omistaminen yleensäkin vaikuttaa pidemmällä aikavälillä enemmän. Ehkä vuosittainen ajomäärä laskee mutta edelleen pyörää huolletaan ja eletään sen kanssa kuten silloin joskus kun ajoit 10-20tkm kesässä. Jos rahoituksella ottaisi joka kesä uuden pyörän niin sellainen omistamisen ilo ja pitkäjänteisyys jäisi pois.

Sitten kun löytää sellaisen mallin tai yksilön josta on unelmoinut ja jos se täyttää ne odotukset niin sitten ollaan minusta sellaisessa onnellisessa tilassa. Pyörä jaksaa aina säväyttää, on aina hyvä fiilis ajaa, se näyttää/tuntuu/kuulostaa hyvältä jne. Ei tule pakonomainen tarve koko ajan kyttäillä uutta tilalle ja ei oikein kiinnostakaan.

Jos jotain yksittäisiä hetkiä miettii niin:
- ekan kerran kun Garmischiin menevällä bahnalla (ei rajoitusta) alkoi Alpit näkymään niin ai että sitä fiilistä kun makasi tankilla ja vauhtia reilut 200 ja miettii että kohta ne hyvät tiet vasta alkavat.
- Joskus bahnalla ajoin n. 40-50km pätkän kilpaa Audi R8:n kanssa. Lopuksi moikat ja hyvä fiilis.
- RSV4:lla ekan kerran jossain itä-Uudenmaan mutkapätkillä kun lasetteli menemään ja shifterillä vaan veti isompaa ja pyörä halusi keulia jokaisesta nyppylästä ja sitten kun pysähtyi tauolle niin olisin polttanut askin tupakkaa jos tupakoisin.
- se tunne kun olet vuosia etsinyt tiettyä osaa käytettynä kun uutena ei ole saanut enää ehkä 10 vuoteen ja sitten se osuu kohdalle.
- teet jonkun vaikean huoltohomman joka menee kuntoon kerralla kun on hyvät osat, työkalut ja ohjeet ja ylität omat odotukset.
Napsauta laajentaaksesi...

Ehkä hiljennymme kuuntelemaan Tapsa Rautavaaran "Juokse sinä humma" :D

Ei nyt ihan omaa suosikkikamaa, mutta on siinä ajatusta moneen lähtöön :;):.
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi kirjoittaaksesi täällä.
Back
Ylös