Mikä sai aloittamaan moottoripyöräilysi?

[918]

Aikoinaan piikillä, tänä keväänä menin vuokraamaan pyörän, muuta ei tarvittu  

 se oli siinä.

 

[capital]

Sitä tuli pienenä poikana katseltua aina moottoripyöriä.

 

[elkku]

Kyllä se oli nuo lenkit pentuna isän pyörän kyydissä. Voi sitä tuutin pörinää

 

[pikkupeka]

Pikkupoikana se lähti, mut mistä? Ei mitää tietoo...eikä niin väliikään!!

 

[Sara]

Vaihtoehdoista ei sopinut yksikään.

Lapsuuden kotona ollut pyöriä kyllästymiseen asti.

Vanhoilla päivillä aloittelin harrasteen uudemman kerran.

Kivaahan se silloinkin oli, mutta nyt se on vielä hauskempaa!

 

[timon]

Kyl se

ollut haaveissa junnusta lähtien

 

[Guest]

Automaatti papalla se mun ura alkoi,kun sellasella sai pikkunassikkana koklata.Ja se antoi lopullisen kipinän kun sai olla setä-miesten 900 honda bold`deor:in ja kawasaki zx 10:n kyydissä kultasella 80-luvulla.ZX 10 oli sillon kyllä makee peli.Tuli sitten piikki kortin ajettua hommattua cb 125 twini-79 ja sillä päästeltyä 1 kesä.Seuraavana kesänä sit hommasin suzuki rg gamman millä tuli kans ajettua 2 kesää.Lisäksi oli honda xl 125 r.Sit olikin taukoa 7-8 vuotta kun hommasin ton nykysen zxr kawan.

 

[Jani[Smith]]

mun kohdalla menee kyllä pikkupojan ikuiseksi haaveeksi

 

[Athene]

Kyyditys kaverilta ja vauhdin, voiman ja vapauden tunne

! Toisalta kun joku vielä 5 vuotta sitten olis tullut sanomaan, että musta tulee vannoutunut motoristi, niin en olisi ehkä uskonut. Mutta nyt olen koukussa ja oikein KUNNOLLA!

 

[holpek]

Tuli asuttua nuoruus vuodet ihan lentoaseman vieressä.
Siella kun kävi motoristeja aina kesäiltaisin kahvilla niin me junnuthan oltiin heti kuolaamassa niitä hienoja pyöriä.

Ja tietysti olihan isällänikin vanha trumppa johon joskus pääsi tankin päälle kyytiin.

Kyllähän se haaveissa on ollut nuoresta lähtien

 

[ajf]

Nuorempana ei oikeastaan moottoripyörät pahemmin kiinnostaneet, tuli kuitenkin asuttua sen verran kaupungissa että fillari oli kätevin liikkumisväłine ja jos kauemmas piti päästä niin julkiset hoiti loput.

Autoilla ajaminen tulikin sitten huomattua hauskaksi hommaksi sen jälkeen kun sai kortin, mutta siinä sitten pikkuhiljaa alkoi tietyt ikävät faktat tulla vastaan, lähinnä se miten kallista hommaa se on jos kaipaa vehkeitä millä oikeasti voi pitää kivaa. Paitsi tietysti talviliukkailla.

Aika monta vuotta sitten tuli avauduttua hieman asiasta yhdelle kaverille joka sitten paitsi tarjosi arkun myös łöi sen viimeisen naulan siihen eli kylmän rauhallisesti iski pyörän käteen, kypärän toiseen ja sitten mentiin ajelulle. Selkeästi hullu kaveri, mutta ei kai se muuten olisikaan poliisi, mikä tietysti oli se paras vasta-argumentti sille ettei mulla ollut korttia tai muutenkaan mitään kokemusta.

Sen jälkeen toivelista onkin ollut aika selkeä ja ihan hyvä näin. Kumma kyllä ei ne kotilot enää silleen kiinnosta, niillä ajeleminen tuntuu vähän samalta kuin junassa istuminen tuntui ennen...

 

[Xxx^]

Tosta puuttuu vaihtoehto "Ei ollut lapsena leluja"

Naa itellä on ollut aina kiinnostus kaikkeen mikä liikkuu kovaa ja pitää meteliä  

 

[Kukko]

Isän tarinat, kuullosti sen verran vaaralliselta että pakko oli itsekkin aloittaa

 

[kuulapää]

Muistaakseni viel että olin hirveän kiinnostunut vaarilleni pojansa rakentama kyntäyshärvelistä. Oli muistaakseni joku yks pyttynen. Sitä aina ihailin vaikken mitään tekniikasta tajunnutkaan. Olin noin 6 vuotias.

 

[Guest]

Joskus 13-14 vuotiaana ensimmäinen "jawasetti", kiinnostus kestänyt neljäkymmentä vuotta niistä päivistä. Monenmoista häristintä siinä on kokeiltu.

Jatkuu...

 

[Guest]

Kun mikään ei riitä..."en voi vain yhtä rakastaa,kun maailma niin paljon tarjoaa..." Vauhdin hiipuessa on vaihdettava nopeampaan...

 

[CJ]

Pikkupojasta lähtien on ollut enemmän tai vähemmän kutinaa. Faijalla ja sen faijalla ollut pyöriä: Jawaa, Bemaria, BSA:ta, yks Jammukin.

Mopon jälkeen ajatus pyörästä sitten jäi, kunnes opiskeluaikoina tuli jälleen mieleen. Kyllä vitutti käydä MP-näyttelyssä reva-aukisena, sekin jäi sitten about 10 vuodeksi kokonaan. Tuli oltua ulkomaillakin töissä. Ja kun sinkkuelämäkin maksaa...(viinanjuonti kun on vieläkin kalliimpi harrastus kuin pyörällä ajo, ainakin mun makunystyröillä

)

Kunnes monta asiaa vain loksahti kohdalleen. Osaltaan klassinen pyörä/merkki ja sen mallin valmistuksen lopettaminen(liikkeessä vain kaksi yksilöä jäljellä ja just "oikealla" värillä), veronalennus, henkilökunta-alennus vielä päälle, vaimon myötämielisyys, rahojen "löytyminen", jne.

Tyytyväinen olen ollut, eikä ole kaduttanut. Hymyillään, kun tavataan, vaan ei törmäillä...

toni&CJ200

 

[vcf]

Se vaan oli ihan luonnollista.. Alle kouluikäsestä päristelly jollain kakspyöräsellä ja sitten vähä vanhempana piikillä. Koko ajan tieto siittä, että isommalla tullaan vielä ajeleen. Pari kesää meni ilman pyörää kun tuli ihan huumassa kaahattua autolla. Sitten ku tuli sopivasti ikää niin pyörää alle ja auto pois!

 

[kappe]

Suurin syy motorismiini on vaarini.

Hän osti minulle ensimmäisen moponi joskus kymmen vuotiaana ja kun piikki ikään pääsin niin maksoi autokoulun ja sponssasi pyörän ostossa. Hän oli itsekkin vanha motoristi ja hankki vielä eläkkeelläkin itselleen pyörän, ensin XL 500:n ja myöhemmin Transalpin. Itsekkin ajelen jostain kumman syystä nykyään transulla

 

[suzufani]

Mistään ei ole niin hyvä tsiikailla donnia kuin prätkän selästä.