GSXF:stä tälläisen hukkapätkän kokemus.. Pyörä ei kyllä itekseen lähtenyt kaatuilemaan vaikka aika painava olikin (verraten varsin yläpainoiseen Jammun TDM:ään jonka kyllä saa ketterästi nuritten vaikka paikaltaan, ei tartte paljoa horjahtaa... *nolo*). mutta kaltaisellani tumpilla ongelmaksi muodostui (niillä muutamilla ajokerroilla) tankin pituus. Ts. Istuimelta stongaan oli äffässä matkaa niin että olin kuin purkka tukassa siinä moottorpärrän päällä. Mikä taas tarkoitti sitä että oli tunnin ajon jälkeen semmoinen olo kuin olisi koko illan roikkunut lavoistaan lihakoukussa. Ja minä en ole edes ämmien mittapuulla lyhyt, 168 senttimeetteriä.
Eli vaikka matala satula antoi vakautta parkkiksella yms. tilanteissa tapahtuvaan "tassuttelukäsittelyyn", ei tuo ajossa olisi ollut kuitenkaan kovin optimaalinen vaikka kiva pyörä olikin.
Mitä tuohon maahan yltämiseen tulee, juuri tuon yläpainoisen ja varsin kivasti varsinkin sivutuulta ottavan katuenskan kanssa on kiva että ylettää jalat maahan (päkiät, ei varmaan ikuna kantapäät ellei laita koipia ihan pyörän viereen), muuten ois tiukempi sivutuulipuuska taannoin puhaltanut mut nurin liikennevaloissa. Uskomatonta mutta totta. Tuuli oikeesti ottaa pyörään niin että jos ei ole jalat edes kohtuu tukevasti maassa niin heikkoo tekis. Ei tietysti ihan jokapäiväinen tilanne mutta tuo nyt on ensimmäinen missä muistan hartiavoimin tehneeni hommia pyörän pysymiseksi pystyssä.
Toinen on kun lähtee liikkeelle niin että on pakko peruuttaa pyörä ruudusta pois tai ylipäätään siirtää sitä taaksepäin. Ellei siis halua taluttaa joka ois varteenotettava vaihtoehto noissa tilanteissa. Vähänkään korkeammalla pyörällä siinä menee ketterästi viisiminuuttinen kun ei kertakaikkiaan yletä maahan niin että sais varpaisiin voimaa työntää pyörää taaksepäin ja koko ajan saa varoa että jalan alta lipeää pito (silloin ei kantsi olla yhtään vinossa pyörän päällä tai reitti on selvä). Ei sillä, reiden sisentäjillä ois varmaan voinu rikkoa pähkinöitä seuraavaan kesään mennessä. (Nimim. tähän ei tarvita edes sitä "enskaa", myös Kawan zx6r on inasen liian korkea mukavasti siirreltäväksi vaikka kevyt pyörä onkin)
Eli en mie nyt ainakaan ihan suoralta käsin suosittais ottamaan "niin korkeeta pyörää kun haluaa" ellei sitten ole kokenut kuski jolla on sitten tekniikka hallussa eikä niin väliä yltääkö molemmat jalat maahan. Kaikki kunnia niille jotka kykenevät ruuhkassa roikottamaan pyörää yhdellä jalalla ja ryömittämään ja vanuttamaan...
Jos tällä tietämyksellä ja kokeilulla pitäisi valita "ekapyörä" tai vaikka tokakin jonka kanssa haluisin ehdottomasti tulla toimeen tilanteessa kuin tilanteessa, ottaisin joko pikkufazerin tai sv650:n, jälkimmäisen todennäköisimmin. Molemmista ylettää. Mukavia pyöriä, miesten mielestä varsinkin SV on lattea ja mauton ja väritön ja yllätyksetön mutta mie tykkään kuin hullu puurosta.
