Mikä on kun ei taidot riitä,

[Äksjiiärrä]

Tämäpä onkin hyvä kysymys.
Itse olen huomannut saman asian. Vaikka harrastan ajaessa mielikuvaharjoittelua, että mitä teen jos nyt tuo auto tulee päälle jne.
siitä huolimatta ne muutamat läheltä piti tilanteet ovat menneet pelkällä hyvällä tuurilla onnellisesti.
Kai se ainoa lääke on vaan pyörän käsittelyn harjoitteleminen. Sen olen huomannut että katse tahtoo väkisin lukkiintua siihen tiellä olevaan esteeseen ja sittenhän se pyöräkin on menossa siihen eli katse harjoituksia myös lisää.

 

[jaket]

hätätilanteessa ei toimi kuin refleksit. Tietoisilla teoilla ei ole juuri merkitystä, ei ole aikaa. refleksejä saa vain armottomalla harjoittelulla, ikävä kyllä tosi tilanteita on hankala harjoitella.

 

[jusku]

Niinpä. Omalla kohdalla irtoo kanssa jotain outoja kevätjuhlaliikkeitä ja jää se oikea toiminta vähän vähemmälle.
Kai se on vaan yrittävä pysyä hengissä siihen asti, että ultimate survivor movesit lähetee automaagisesti.

 

[canepazzo]

Millä kerpeleellä sitä oppis reagoimaan nopeisiin tilanteisiin oikein kun ei harjoittelukaan auta?

Ei kait siinä auta muu kuin enempi ajoa vaan. Monipuolisesti ja riittävän usein. Näin keväästä sitä on itse kullakin hiukan kohmeessa vielä nuo selkäytimestä tulevat reaktiot, joten niitä hassuja kuvioita voi tulla kelle vaan. Siis jos ei ole niitä harvoja jotka ajavat ympäri vuoden ainakin jonkin verran. Kyllä ne siitä pikkuhiljaa löytyvät ja taidot vetristyvät, kunhan saa enemmän kilsoja persauksen alle. Elikkä näin alkukaudesta pitää vaan olla varovainen ja nöyrä, ettei tuu töpeksittyä raskaammin.

 

[pc25]

Kohmeessa sitä on 1 jos toinenkin.Näin alkumetreillä tuntuu,ettei ole vielä päässyt oikein edes naatiskelemaan kunnolla,kun on tuota hiekkaa vielä aika paljon tuolla pellonvierus mutkateillä.

Oli se hieman taas erilaista talven jälkeen laittaa hattu päähän ja lähteä liikenteen sekaan mopolla.Aika äkkiä siihen tulee taas sinuiksi.

Pelisilmää liikenteessä ystävät hyvät, pelisilmää.

 

[Stobias]

Ei se hartialukko ole pelkästään kevään ongelma, eikä pitkä ajokokemus tai hyvä pyörän hallinta välttämättä pelasta. Äkkitilanteessa aikaa on niin vähän, että lukkoon voi mennä kokeneempikin kuski. Mitä vähemmän tilannetta on osannut odottaa, sitä hatarampi on väistöliike. Jos tilanteen pystyy ennakoimaan etukäteen, on väistöt ja jarrutukset suht. helppo toteuttaa suunnitellusti.

 

[jaket]

suosittelen rata-ajoa, se ehkäisee hartialukkoa.(tai ainakin opettaa miltä se tuntuu)

 

[zuha]

Radalla ajamista ei ole mitään hyötyä jos ei siellä opettele perushallintaa ja väistöjä. Fysiikan lait tuntee hieman eri lailla hitaassa kaupunkiliikenteessä kuin maantieajossa mitä radalla ajaminen toki kehittää. Vastaohjaus toimiii huonosti taajamanopeuksissa, tietyssä rajanopeudessa se vain lakkaa toimimasta! Yllättäviin tilanteisiin on vaikea itseään psyykata toimimaan oikein mutta harjoittelu parantaa mahdollisuuksia. Taajama-ajon henkiinjäämiskurssiin voisi hyvinkin kuulua esim. väistöjen harjoittelu, pujottelu ja oikean ajotekniikan omaksuminen joka taas mahdollistaa em. harjoitusten tehokkaan suorittamisen... Ennakoivan ajon kurssi voisi olla kova sana tai sitten kaverin kanssa harjoittelu parkkiksella jos kursseja ei lähellä ole.

Omat tuntemukset on sellaiset että ensin pitää saada ajamiseen tietty perusvarmuus. Kun tunnet olon pyörän päällä varmaksi ja hallitset rutiiniajon olet paljon valppaampi ja itsevarmempi. Räpeltäminen lähtee mielestäni epävarmuudesta ajamisen ja pyörän käsittelyn suhteen. Kun hallinta alkaa olemaan hanskassa eikä pystyssä pysymiseen tarvitse keskittyä on aikaa huomioida enemmän ympäristön tapahtumia jolloin ennakoit tilanteet eikä niin monesta "tilanteesta" tule enää yllätystä kun osaa jo lukea liikennettä ja vähän ennustaa mitä "toi" seuraavaksi ehkä aikoo. Koko ajan pitää myös treenata ajoasentoa ja sitä missä asennossa mopo herkimmin alla kääntyy. Polvet tankissa, istut ehkä vähän lähempänä tankkia "valppaassa" asennossa ikäänkuin kohta jotain tapahtuisi. Etenkin taajamassa itse ajan hieman eri asennossa kuin maantiellä missä otetaan vähän rennompi ote. Olen oppinut tuon "valppaan" asennon sorateillä ajaen. Soratiet ei sovi kaikille pyörille mutta soralla ajaminen pakottaa tietynlaiseen hereillä oloon ja se on kouluttanut väkisin (mutu) oikeansuuntaiseen ajotekniikkaan. Ei muuta kun treeniä, kyllä se siitä!

 

[zx10]

heh joo
ei prätkän kaa ehdi ajatella se tulee selkäytimestä ne teot ja refleksit

 

[pajazo]

Höpö höpö, ei se "vastaohjaus" mitään lakkaa toimimasta. Saattaa vaikuttaa siltä jos sen ymmärtää vain hyrrävoimien tai renkaan kosketuspinnan kartiomuodon avulla, mutta kokeilepa ajaa joskus vaikka polkupyörällä ihan hitaasti reunakiven reunalla. On pirun vaikea kääntyä pois siitä aivan reunalta kun ei pääse aloittamaan käännöstä ohjaamalla toiseen suuntaan ilman että rengas tippuu reunan yli.

 

[Stobias]

Radalla sitä seuraavaa mutkaa ja vastaohjausta kerkeää miettimään koko suoran ajan. Vaikka vastaohjauksen osaa, ei se tarkoita sitä, että sama käsky tulee selkäytimestä kun tielle hyppää joku odottamaton este. Automaattinen reaktio on valmistautua törmäykseen, eli lihakset jännittyy -> hartialukko.

 

[C-A-D]

Itte olen koettanut harjoitella väistelemällä tien routavaurioita ja monttuja. Noitahan piisaa ja osa tulee hyvin yllättävästi. Eli noita väistellessä reaktiot / ja vastaohjauskyvyt vertyvät.

 

[jaket]

kyllä huomaa liikenteessä, että ei paljon autoilijat katsele. Eka lenkki vedetty ja sivutieltä puski joku 100vuotias pappa armottomalla maasturilla, jotenkin näki tasaisen rullaavasta tulosta, ettei edes pää käänny ja se tossauttia eteen. No olin jo hiljentänyt.

 

[JIMJAK]

Eipä niitä hengissäpysymis-manööverejä tosiaan opi kuin harjoittelemalla.

Enskailu (myös talvella) kyllä opettaa enemmän kuin moni uskoisi. Siinä joutuu todellakin ajamaan pyörää ja oppii mitä temppuja pyörällä voi tehdä.
Ja mitä se tekee ihan itse!

 

[Elazi]

kyllä huomaa liikenteessä, että ei paljon autoilijat katsele. Eka lenkki vedetty ja sivutieltä puski joku 100vuotias pappa armottomalla maasturilla, jotenkin näki tasaisen rullaavasta tulosta, ettei edes pää käänny ja se tossauttia eteen. No olin jo hiljentänyt.

Joo mullaki meinas pamauttaa perään joku tänään.. Valot vaihtu vihreistä keltasiks ja ajattelin et tässähä kerkee pysähtyä. Vaikka ehkä hiukkasen tiukkaa tekiki. No takaata tuli sit joku auto ilmeisesti kovempaa ku minä, kun ei kerennyt pysähtyä, mutta sai onneks väistettyä.

Sitte toisella kerralla olin lähössä valoista, sain jo pyörää vähän liikkeelle mut sit sammahti (liian iso vaihde

) ja pemari töksähti hieman perseeseen, mutta enpä oo jälkiä nähny ni asian oon jättäny siksee.

 

[zuha]

Höpö höpö, ei se "vastaohjaus" mitään lakkaa toimimasta. Saattaa vaikuttaa siltä jos sen ymmärtää vain hyrrävoimien tai renkaan kosketuspinnan kartiomuodon avulla, mutta kokeilepa ajaa joskus vaikka polkupyörällä ihan hitaasti reunakiven reunalla. On pirun vaikea kääntyä pois siitä aivan reunalta kun ei pääse aloittamaan käännöstä ohjaamalla toiseen suuntaan ilman että rengas tippuu reunan yli.

Ei se taajamanopeuksissa (40kmh) ole kovin tehokas tapa nopeaan väistöön jos ei kallista kropalla pyörää. Maantiellä riittää pelkkä tangon tuuppaus ja pyörä kääntyy heti. Niinhän se välillä on että insinööri miettii liikaa miten se teoriassa toimii...

 

[MadMan]

Ei se taajamanopeuksissa (40kmh) ole kovin tehokas tapa nopeaan väistöön jos ei kallista kropalla pyörää. Maantiellä riittää pelkkä tangon tuuppaus ja pyörä kääntyy heti. Niinhän se välillä on että insinööri miettii liikaa miten se teoriassa toimii...

Tästä nyt voidaan taas vääntää ihan kuinka paljon tahansa, mutta vastaohjaus on ainoa tapa, millä nopeita väistöliikkeitä tehdään, oli nopeus mikä tahansa. Pyörää nyt ei vaan yksinkertaisesti käännellä näppärästi kropalla, siihen tarvitaan vastaohjausta. Kokeilkaa tehdä väistöliikkeitä pitämättä tangosta kiinni ja katsokaa kuinka nopeasti mopo kääntyy. Vielä parempi kun ajatte jossain parkkiksella hissunkissun ja tietoisesti tuuppaatte tankoa väärään suuntaan ihan reilusti, niin huomaatte, että vastaohjaus todellakin on tehokas tapa ohjata missä vauhdissa tahansa.

Olisi hienoa, jos kaikki motoristit tiedostaisivat miten mopoa ohjataan, mutta pääasia että se mopo tarpeen tullen kääntyy tiukassakin paikassa. Harjoitelkaa, joko yksin tai EAK-kurssilla. Kunhan vaan harjoittelette!

 

[Viper GSX600F]

Vain harjoittelemalla sen oppii. Jotkut tilanteet nyt kuitenkin tulee niin yllättäen, ettei siihen aina ehdi reagoimaan, mutta yleensä kyllä kun ajelet rajotusten mukaan ja ennakoit, niin vaikka jotain yllättävää tapahtuu pystyt reagoimaan niihin jos olet harjoitellut väistöjä yms.

 

[Petri12r]

Suosittelen Orgin Motoristi Survival -kurssia.

MOTORISTI SURVIVAL ILMOITTAUTUMINEN

LISÄTIETOJA

 

[jaket]

"Radalla sitä seuraavaa mutkaa ja vastaohjausta kerkeää miettimään koko suoran ajan."

kerkiää ja kerkiää, mutta radalla voi hioa samoja mutkia useaan kertaan, lopulta sitä siirtää sitä kääntökohtaa myöhäisempään ja ohjauksesta tulee entistä voimakkaampi ja mitä enemmän sitä tekee, niin sitä enemmän se menee refleksi tasolle. Kadulla käännökset on loivia ja päättäväisi ohjausliikkeitä ei juuri tarvitse.

Radalla oppii myös kaarteiden kiristämisen ja pyörän rajoja. Joka kierroksella tulee myös useita jarrutuksia, jotka parantavat jarrutustuntumaa. Lisäksi moni mutka on kuin väistö, jarruta, päästä jarrut ja käännä.

Yleensä rata-ajoa ei morkkaa kuin ne jotka ei radalla ole ajaneet. Rata-ajo ei mitenkään eroa hyvästä mutkatiestä, paitsi siellä voi ajaa samat mutkat kovempaa ja haluamallaan nopeudella useita kertoja.

ennen ensimmäistä ratapäivää olin ajanut jo kevari mukaanlukien varmaan 10 vuotta pyörällä ja olin jo aika hyvä mielestäni, se kehitys jonka huomasi kadullakin oli hämmästyttävä. Sama se oli sorapyörällä. Kaikki ajetut kilometrit kehittää ajotaitoa, mutta vanhan toistaminen(maantie) ei kehitä enää kuin perslihaksen kestävyyttä ja vähän liikennesilmää. uudet haasteet ja tavoitteet kiihdyttävät oppimista.