lienee tuo 6tkm huolto pääasiassa moottoriöljyn ja -suodattimen vaihtoa. liekö joitain rasvauksia linkkuihin ja tarkistuksia. eli samat öljynvaihtovälit nyt ovat jokaiseen pyörään tehtävä. meanieen ei sitten muuta tarvitsekaan tehdä. ei ketjujen säätöjä, pesuja, rasvauksia, vain peräöljyn vaihto, lieneekö se sitten 12 tkm vai 30 tkm välein tai kerran vuodessa periaatteella kondenssivesikin pois samalla ja tietysti osaavaa käyttää poorit auki ja iskee niihin uudet vaseliinit kerran vuoteen, näin perä toimii notkeammin ja kestää miljoonia kilometrejä. ainakin eräs mr. jim goose tekee näin ja on ajanut liki 300 000 km yhdellä keppikawan kepillä ja perällä. hän voinee itse kommentoida paremmin, jos haluaa.Kyseinen miin striikki on mun ensimmäinen oma pyörä ja kieltämättä yksi valintaperuste miksi siihen aikoinani päädyin oli pyörän huolettomuus. Kun ei ollut aikaisempaa kokemusta pyöristä ja niiden huoltamisesta, niin helpoin ratkaisu oli valita pyörä, johon ei tarvitse tehdä itse paljon mitään. Kunhan huolehtii määräaikaishuolloista 6000 km välein...kawan 1500-1600 veeännässä ei tarvitse ikinä tarkistaa venttiilejä, ei rasvata ketjuja, ei kiristää ja kohdistaa hihnoja, ei vaihtaa kytkinvaijeria. miten lie kuoppaisella tiellä? antautuuko takaiskarit helposti ja ovatko edessä olevat jalkatapit hankalat kun töyssyihin pamauttaa, niin ettei saa kevennettyä persaustaan tai saa polvilla tukea tankista? niin no kustomistahan nyt tosin kirjuutellaan. että pitäiskö laittaa siirtosarja taaksepäin.
Kuoppaisella tiellä ajamisesta en oikein osaa sanoa mitään, kun olen enimmäkseen pysytellyt päällystetyllä tiellä ja takaiskareitakaan en ole vielä saanut pohjaan pamautettua. Vakioetujalkatapeista voisin sanoa sen verran, että onhan ne tietenkin siellä "kaukana edessä" verrattuna esimerkikisi kyykkypyörään, mutta voisi ne olla kauempanakin. Itselläni on pituutta 185-186 cm ja koin pitemmillä matkoilla, että polvet jäi hieman liikaa koukkuun. Noin 300 kilometrin ajamisen jälkeen polvet alkoivat yleensä kipeytyä. Olen kuullut aika monen muunkin kommentoivan miin striikin jalkatappien sijaintia, joten en ole ihan yksin väitöksieni kanssa. Muutenkin kun olen aikoinaan hajottanut polvet urheillessa, niin vakiotapit joutuivat väistymään siirtotappisarjan edestä viime talvena. Siirtotappisarjaa en ole vielä kuin kylmätestannut, mutta jo näin perstuntumalta uudet tapit tuntuvat paremmalta kun ne siirtyivät 15 cm eteenpäin. Toisaalta vakiotappien päälle pystyi tarvittaessa nousemaan seisomaan ja siirtotappisarjalla tämä ei ole mitenkään mahdollista. Mikäli pyörän ohjastaja on lyhyempi kuin minä, niin ei ne vakiotapitkaan välttämättä huonot ole. riippuu luonnollisesti vähän jalkojen pituudesta.
mulle nuo tapit saattaisivat olla ihan vakioisenakin varsin optimaalisella etäisyydellä, koska olen sua n. 10 cm lyhyempi ja jalat ovat vielä mallia lappalainen persjalaka, eli munat laahaavat maassa kun kävelen esim. lumihangessa alasti(kummallista ja harvinaista tosin), eikä se johdu pelkästään isoista munista, joten sikälikin ollaan ihan munien koosta riippumatonta vehjettä tässä silmäilemässä omaan omituiseen käyttöön. siis lyhytjalkaisena uskoisin vakiotappien olevan ainakin riittävän kaukana ja kun tottumus on kyykkyjen ajoasentoihin, niin sikälikin.
tuo vaikuttaa hyvältä kun pystyy nousemaan seisaalleen tappien varaan ajaessa, se voi joissain ajotilanteissa olla iso apu ja onkin. veikkaan etten itselleni tarvitsisi ainakaan kauemmas menevää siirtotappisarjaa, mutta lähemmäs jotkut tappien lisänysät vois olla jopa paikallaan, sais kyykkymiehenä vähän tuntumaa jalat koukussakin menemiseen ja olisi helpompi voimistella satulassa.