• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Matkaenska?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Tororock
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Ihan oikeasti noista ei ole maastokelpoinen mikään kapine.Ovat aivan liian massiivisia möhköjä kaikki siihen.Soratiellä taas jokaisella pärjää hyvin,ja jos ei pehmeässä sorassa möyri niin peruskatupyörällä menee sujuvasti sorapätkätkin.
 
On se hyvä, ettei Gabbernaut kuunnellut liikaa ohjeita lähtiessään Afrikkaan vaimonsa kanssa. Muuten olis taittanut matkaa 250 kuutioisella krossipyörällä, jossa olis puoli metriä leveät jalkatapit, hirvipilli ja Saimaan norpalla päällystetty satula.

Jos R1:llä maailma on kierretty, Electra Glidellä käyty 187 eri maassa  ja Indian Chieffillä ajettu Euroopasta Vladivostokkiin, niin noi yllä mainitut pyörät on varmaan ihan hyviä maastoajoon.

Moottoripyörä menee sinne minne mies sen osoittaa.
 
Olisi kiinnostavaa tietää, mihin perustatte nuo väitteet GS1200:n maastokelpoisuudesta?
Kaksi nimeä: Ewan McGregor ja Charley Boorman
kaksi tarinaa: Long Way Round ja Long Way Down

Nuo ovat kyllä todnäk tehneet enemmän ison GS/GSA:n myynnin edistämiseksi kun mitä BMW itse koskaan olisi osannut, ihan riippumatta siitä jos myös itseni kaltaiset wannabe-maailmanmatkaajat ikinä niillä skuttaan menisivätkään.

Mitä maastokelpoisuuteen tulee niin minun Honda XR400R pistää kaikkia matkaenduroja 6-0, mutta ei sillä matkaa tehdä (eikä muutakaan ennen kun saan sen taas joskus kasaan). Ja kyllä, itseänikin kiehtoo suuresti iso GS Adventure seuraavaksi pyöräksi kun aika jättää XX:stä.

/MarcusB
 
Mitenkähän tuo maastokelpoisuus määritellään. Ei kai kukaan matkaa ala tekemään millään 2-t crossipyörällä. Kyllä tuossa videossa mun mielestäni maastossa ajellaan:
HP2 Enduro

Ja kai sillä matkaakin tekee, ainakin tuolla foorumilla jotkut:
advrider.com
 
Antakaapa epätietoiselle vinkkejä matkaenskan ostoon.

Tällä hetkellä mietinnässä BMW R1200GS (vm. 05-07), Honda Varadero 1000ABS (05-07) tai uusi Triumph Tiger ABS?

Onko ollut huolia murheita kyseisissä pyörissä?

bowdown.gif
On paljon kiinni siitä minne ajot pääosin suuntautuu? Jos ajat pääosin asfaltilla pitkiä siivuja on nuo kaikki kolme hyviä vaihtoehtoja. Jos tykkäät pyöritellä poluilla ja puoliksi metsässä niin kaikki kolme on yhtä huonoja. 250kg pyörää on melko vaikeaa kääntää pehmeällä ympäri tai tuupata ojien yli ...
Niin ja tuohon listaan kannattaa lisätä ktm 950/990 adv. joka on alustan ominaisuuksiltaan ehkä sopivin kovaan ajoon röykkyisillä poluilla jne. monipuolisten säätöjen ja maavaran ansiosta.
Teknisesti noinkin uudehkot pyörät lienee aika huolettomia, tuskin merkittäviä tyyppiongelmia on yhdessäkään noista.
 
Lähinnä etsin huoletonta ja monipuolista matkapyörää.

Nyt ajettu läpi kaikki paitsi "Tikru" (ei missään esittelypyörää?).
Gesu on kyllä pyörä Isolla P:llä, mutta Varadero oli kyllä positiivinen yllätys.

Varadero kiinnostaisi hinnaltaan...Löysin yhden 25tkm ajetun ABS:llä. Onko kokemuksia alkaako Varadero pehmenemään millä kilometreillä (ketjut, rattaat jne.)?
 
Olisi kiinnostavaa tietää, mihin perustatte nuo väitteet GS1200:n maastokelpoisuudesta?
Kaksi nimeä: Ewan McGregor ja Charley Boorman
kaksi tarinaa: Long Way Round ja Long Way Down

Nuo ovat kyllä todnäk tehneet enemmän ison GS/GSA:n myynnin edistämiseksi kun mitä BMW itse koskaan olisi osannut, ihan riippumatta siitä jos myös itseni kaltaiset wannabe-maailmanmatkaajat ikinä niillä skuttaan menisivätkään.

Mitä maastokelpoisuuteen tulee niin minun Honda XR400R pistää kaikkia matkaenduroja 6-0, mutta ei sillä matkaa tehdä (eikä muutakaan ennen kun saan sen taas joskus kasaan). Ja kyllä, itseänikin kiehtoo suuresti iso GS Adventure seuraavaksi pyöräksi kun aika jättää XX:stä.

/MarcusB
Näitä Evan Mcgregoreiden retkiä ei ihan oikeasti voi oikein laskea mukaan, kun kavereilla on pätäkkää raahata mukanaan kuvausryhmää, huoltoautoja, lääkäriä ja mitähän kaikkea muuta.

Hyvähän se on sitten ajella, kun suurin osa matkatavaroista kulkee mukavasti toisessa ajoneuvossa. Montakos takaiskunvaimenninta niistä Bemareista muuten oikein hajosi - on se vaan kätevää, kun voi kuljettaa semmoisiakin mukanaan!

Tavallinen taaplaaja joutuu raahaamaan noita kaikkia itse mukanaan, jos lähtee tuommoiselle reissulle, ja varmaan harvemmin tulee otettua esim. iskareita varaosina matkaan.

Eikä se, että ovat sattuneet saamaan BMW:n kanssa neuvotelluksi kaikista parhaan sponsorisopimuksen, riitä kertomaan, miksi 1200GS on maastoajossa yhtään sen parempi kuin esimerkiksi Varadero tai DL1000.

Kaikella kunnioituksella noita herroja kohtaan, ja ymmärrän toki miksi ovat tehneet mitä ovat tehneet, mutta ei ne tuommoiset DVD:n kuvausmatkat ole ihan 100% oikeaa "adventuuuurea".
 
Varadero kiinnostaisi hinnaltaan...Löysin yhden 25tkm ajetun ABS:llä. Onko kokemuksia alkaako Varadero pehmenemään millä kilometreillä (ketjut, rattaat jne.)?
No niin, tämähän on mahdoton kysymys ! Onko käyttäjä rasvannut yhtään ainoaa kertaa niitä ketjuja vai joka päivä ??

> 3000-35000km

Jos tarkoitetaan muuta tekniikan pehmenemistä niin hyvällä hoidolla voi varmaankin antaa 100tkm heti kärkeen "hälytys" rajaksi.
 
On paljon kiinni siitä minne ajot pääosin suuntautuu? Jos ajat pääosin asfaltilla pitkiä siivuja on nuo kaikki kolme hyviä vaihtoehtoja. Jos tykkäät pyöritellä poluilla ja puoliksi metsässä niin kaikki kolme on yhtä huonoja. 250kg pyörää on melko vaikeaa kääntää pehmeällä ympäri tai tuupata ojien yli ...
Tuntuu tuo matkaenduro olevan vaikea määritellä...

Kuitenkin näillä norsuilla on esim kierretty päijännettä...
Ei niitä sinnekkään ole tehty, mutta minkäs teet
nixweiss.gif


Uskamattoman pitkälle nämä +200kg "endurot" silti maastoon menevät, ja useimmiten pääsevät sieltä poiskin omin avuin.
Vauhti ei tietenkään ole kisaenskan luokkaa, mutta toisaalta miksi pitäisikään olla?
 
On paljon kiinni siitä minne ajot pääosin suuntautuu? Jos ajat pääosin asfaltilla pitkiä siivuja on nuo kaikki kolme hyviä vaihtoehtoja. Jos tykkäät pyöritellä poluilla ja puoliksi metsässä niin kaikki kolme on yhtä huonoja. 250kg pyörää on melko vaikeaa kääntää pehmeällä ympäri tai tuupata ojien yli ...
Tuntuu tuo matkaenduro olevan vaikea määritellä...

Kuitenkin näillä norsuilla on esim kierretty päijännettä...
Ei niitä sinnekkään ole tehty, mutta minkäs teet
nixweiss.gif


Uskamattoman pitkälle nämä +200kg "endurot" silti maastoon menevät, ja useimmiten pääsevät sieltä poiskin omin avuin.
Vauhti ei tietenkään ole kisaenskan luokkaa, mutta toisaalta miksi pitäisikään olla?
joo kyllähän niillä pääsee mutta yksin kun tuollaista äheltää ympäri siltä polulta joka kapeni ja pehmeni liikaa niin alkaa jerkku loppumaan isommaltakin mieheltä
smile_org.gif
Tosin kysyjä taitaa hakea enempi maantiepainotteiseen ajoon pyörää joten paino ei ole ongelma.
 
En yrittänyt väittää ettei niillä pääse maastoon ja noi yksipyttyiset on vielä ihan mukavia pikkuteillä mutta ei se mikään mukavin laite ole viedä GS:ää metsään.On omaakin kokemusta kyseisestä laitteesta kuinka se nousee yksin suosta.Huonosti.Gaston Rahier oli 155 sulka päässä ja voitti GS:llä mm.Paris-Dakarin... Enduropyörä on maastokelpoinen kun sillä on osaava kuski ja maantielle käy kyllä kaikki nuo edellämainitut,oli asfalttia tai ei.
Ja maapallo on on kierretty kyllä myös Solifer Exportillakin muttei se silti taida ihan optimilaite siihen olla.
 
Eikä se, että ovat sattuneet saamaan BMW:n kanssa neuvotelluksi kaikista parhaan sponsorisopimuksen, riitä kertomaan, miksi 1200GS on maastoajossa yhtään sen parempi kuin esimerkiksi Varadero tai DL1000.

Kaikella kunnioituksella noita herroja kohtaan, ja ymmärrän toki miksi ovat tehneet mitä ovat tehneet, mutta ei ne tuommoiset DVD:n kuvausmatkat ole ihan 100% oikeaa "adventuuuurea".
Tuo se minunkin pointti oli. Näitten kieltämättä sangen kiehtovien matkatarinoiden takia tällaisten isojen maastobemujen myynti onkin ilmeisesti nousemaan päin eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa että voiko/kannattaako niillä oikeasti *yksin* lähteä maailmaa kiertämään. Jos minun pitäisi valita mitä laitetta joutuisin yksin korjaamaan jossakin jumalan selän takana niin mieluummin ruuvaisin vaikka kaasari-Transalppia kun GS:ää. Jos jommastakummasta laitteesta menisi sähköt niin tiedän kumman voisi korjata sinitarralla ja paukkulangalla.

Tavalliseen käyttöön ottaisin silti sen GS:n, ei vähiten sen oletetusti hyvän jälleenmyyntiarvon takia.

Ja kyllä, olen kanssasi samaa mieltä siitä että Ewan ja Charley ovat tehneet paljon hyvää kuvausmatkoillansa (mm.  tietoisuuden lisääminen niistä alueista ongelmineen jossa ovat matkailleet), mutta ei se tosiaan ole ihan samaa mpmatkailua jota me tavikset harrastetaan. Minä kun en edes ikinä ole ollut telkkarissa saatikka starwarseissa.

/MarcusB
 
Bemarin nykyinen suuntaus, tunkea joka malli niin täyteen hienoja elektroonisia härpäkkeitä kuin vain ikinä mahdollista,
ei välttämättä ole pitkässä juoksussa hyvä. Olisikin kyllä TODELLA mielenkiintoista tietää, minkähän asteisia korjaussarjoja nämä
sähkötehostetuin jarruin ja alustansäädöin varustetut ruisku- ja ABS-pyörät ovat vaikkapa 10 tai 15 vuotta vanhoina??? Vai onko tämä nykymeininki sitä, että pyörät viedään purkaamolle, kun niitä ei enää ole rahallisesti järkevää korjata?

Esimerkiksi juuri tästä uusimman sukupolven 1200cc bokserista olen kyllä kuullut monenmoista teknistä juttua, eikä ihan kaikki pelkkää positiivista.
Peruskone on varmaankin aika kestävä, mutta tuota sähköistä tilpehööriä niissä taitaa olla enemmän kuin riittävästi.

Edellämainituista syistä en lähtisi esimerkiksi viime talviselle retkelle 1200GS:llä, lähtisin mielummin vaikka 1150GS:llä. Sellaisissa maissa kuten
Iran, Pakistan, Intia tai Indonesia ei valtuutettuja huoltopisteitä ole, ja tekniikan (ainakin siis vähänkin hienomman tekniikan) suhteen on käytännössä pakko tulla toimeen ihan omillaan.

Omassakin pyörässä tosin löytyy ruisku ja ABS, mutta se toimi ilahduttavan virheettömästi koko matkan.
 
Lähinnä etsin huoletonta ja monipuolista matkapyörää.

Nyt ajettu läpi kaikki paitsi "Tikru" (ei missään esittelypyörää?).
Gesu on kyllä pyörä Isolla P:llä, mutta Varadero oli kyllä positiivinen yllätys.

Varadero kiinnostaisi hinnaltaan...Löysin yhden 25tkm ajetun ABS:llä. Onko kokemuksia alkaako Varadero pehmenemään millä kilometreillä (ketjut, rattaat jne.)?
Kysyit kokemuksia gs:stä. Itse olen 177cm, viime vuoden r1200gs:lla olen ajanut 18tkm ja ajo jatkuu. Teknisiä ongelmia ei vielä ole näkynyt, mutta kaikissahan aina jotain tulee. Gs:ssa taitaa riesana olla lähinnä ajoneston silmukka-antennin kontakti- tai muu häiriö, muista en ole kuullut.

Tässäpä hieman omia plussia ja miinuksia.
+ Pytyt kestää vahingoittumatta paikaltaan stumppaamisen kyljelleen, kunhan on suojat. Itselle näin kävi ja tuloksena oli 0 kpl naarmuja muoveissa, stongassa tai vilkuissa. Sen verran ulkoneva pytty on. Asfaltin painumat jäi vain ko. suojaan, ei muualle. Oikeastaan ulkonäkö vain parani, heh.
+ Metsäpolkuja voi ajaa yksinkin kunhan polku ei upota. Yllättävän hyvä maavara, ei ole minun polkureissuilla pohjaan kolissut. Joku pieni spoorikin jossain mettässä oli, eikä siitä ryömintä saanut pyttyjä vielä osumaan kiviin tai mättäisiin. Mitään varsinaista enskaa noi mun ajot ei sitten ole vaan mönkijätahtia.
+ Painavan vehkeen käsittelyn oppii jos haluaa. 180 asteen paskis toisen jalan ympäri vaikka hiekkatien loputtua on yllättävän helppo, sivulta työntäen tota käsittelee melko vaivatta.
+ Optimaalinen matkoille, joissa mukaan pitää saada teltta, alusta, makkari, trangia, vaatteita, olutta, safkaa ja samalla reissulla pitää siirtyä motarilla, mutkateillä, hiekkateillä tai kantavilla metsäautoteillä.
+ Hiekkatiellä yksin ajaessa aukeaa kyllä erilainen maailma kuin katupyörällä. Sivuluisut 80-90 vauhdissa piristää kummasti. Tuntuu että joka vaihteella sutii, 100hp on aika hullu määrä irtohiekalle.
+ Keppi vähentää ketjun rasvausta.
+ABS:n ja sukeltamattoman etuhaarukan ansiosta hätäjarrutukset on tajuttoman nopeita.
+ABS:n saa myös pois hiekkakikkailuun ja se on vain puoli-integroitu: polkimen käytön voi unohtaa, koska kahva vaikuttaa myös takajarruun, muttei toisin päin.
+ Kohtuukulutus, noin 5,2l/100km on mielestäni saavutus tommoselle "kakkakärpäsen" malliselle asuntovaunun puolikkaalle.

- Ykkönen liian pitkä vaihde, maastossa kytkin kärsii
- Hinta saisi olla pienempikin, tuon ostosta kärsin vielä pitkään.
- Etuhaarukka ei toimi jyrkkäreunaisissa töyssyissä, kuten viistetty rotvalli. Täräyttää käsille geometriansa takia. Säätö löysäksi auttaa vähän muttei poista ilmiötä.
- Mun pituisella vakiopleksi väristää kypärää yli 100kmt nopeudessa, muuten se on melko hiljainen.

Sinänsä tylsä vehje, kun nyt olen siirtynyt haaveilemaan pitkistä reissuista, uuden pyörän sijaan.
 
Bemarin nykyinen suuntaus, tunkea joka malli niin täyteen hienoja elektroonisia härpäkkeitä kuin vain ikinä mahdollista,
ei välttämättä ole pitkässä juoksussa hyvä. Olisikin kyllä TODELLA mielenkiintoista tietää, minkähän asteisia korjaussarjoja nämä
sähkötehostetuin jarruin ja alustansäädöin varustetut ruisku- ja ABS-pyörät ovat vaikkapa 10 tai 15 vuotta vanhoina??? Vai onko tämä nykymeininki sitä, että pyörät viedään purkaamolle, kun niitä ei enää ole rahallisesti järkevää korjata?

Esimerkiksi juuri tästä uusimman sukupolven 1200cc bokserista olen kyllä kuullut monenmoista teknistä juttua, eikä ihan kaikki pelkkää positiivista.
Peruskone on varmaankin aika kestävä, mutta tuota sähköistä tilpehööriä niissä taitaa olla enemmän kuin riittävästi.

Edellämainituista syistä en lähtisi esimerkiksi viime talviselle retkelle 1200GS:llä, lähtisin mielummin vaikka 1150GS:llä. Sellaisissa maissa kuten
Iran, Pakistan, Intia tai Indonesia ei valtuutettuja huoltopisteitä ole, ja tekniikan (ainakin siis vähänkin hienomman tekniikan) suhteen on käytännössä pakko tulla toimeen ihan omillaan.

Omassakin pyörässä tosin löytyy ruisku ja ABS, mutta se toimi ilahduttavan virheettömästi koko matkan.
Tuohon on pakko kommentoida, että kyllä se peli siinä vaiheessa oli menetetty elektroniikalle, kun kärjelliset sytytykset esim. alipainetoimisine ennakonsäätöineen katosivat ECU:jen tieltä. Meinaan tommonen joka pyörässä oleva ECU kun saa joltain liittimeltä tai rikkoutuneelta eristeeltä ylijännitettä, niin pitäs komponenttihyllyt ja juotosasemat olla messissä jos siitä meinaa tien päällä selvitä. (Ehkä varaecu olisi helpoin? : ) )

edit: turhat pois..
 
"Tuohon on pakko kommentoida elektroniikka-alan ihmisenä, että kyllä se peli siinä vaiheessa oli menetetty elektroniikalle, kun kärjelliset sytytykset esim. alipainetoimisine ennakonsäätöineen katosivat ECU:jen tieltä"

Toisaalta totta. Ja toisaalta kyllä nämä ns."peruselektroniikat" (ts. ne mitkä vielä 10 vuotta sitten oli eksoottista teknologiaa, mutta nykyisin aika tavallisia melkein laitteessa kuin laitteessa) eli siis esim. ruiskun ohjaus sekä ABS, kyllä tuntuvat tänä päivänä toimivan aika hyvin.

Bemarilla homma on kyllä todellakin viety vielä astetta tuosta eteenpäin, kun on hienoja CAN-linjoja ja langattomien lähettimien avulla moottorin ajoneston purkavia avaimia yms, yms, yms. Eli kokonaisuudessaan koko laite on aivan turvoksissa tuommoista todella monimutkaista sähkötekniikkaa - en ole lainkaan vakuuttunut, että se on hyvä juttu vaikkapa jossain keskellä autiomaata 4000 kilometrin päässä lähimmästä BMW-huollosta (viime talven reissulla oltiin kyllä välillä vielä paljon kauempana meidän pyörämme lähimmästä huollosta).
 
Matkaenska-nimikkeen alle sopii monenlaista mopoa. Jos se on pikitietä mitä pitkin etupäässä ajelet, niin kaikkihan siellä pelittää. Mikäli soratiet houkuttaa, niin V-Strom, Varadero ja nyky-Tikru ei ehkä sittenkään, vaan mieluummin GS, Kotari, Transalp ja uusi Tenere kannattaa myös katsastaa.
Itse olen GS:llä ajanut, 1100:lla kolme ja 1200:lla kaksi vuotta, yhteensä 80 tkm. Eipä noissa mitään sen kummempaa murhetta ole ollut.
 
Back
Ylös