• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Maailmaa pällistelemässä -- European tour 2009.

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja JinX
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Suomi 19.5

Buell, tuo ameriikan ihmemaan merkillinen tuotos, hytkyy alla horkkaansa ja pärryyttää rappauksia irti Turun kerrostalolähiössä. Kamat on tsekattu kolmasti, prätkän kunto neljästi ja matkan etapit ainakin kerran. iPodista jatkuu joku viimeksi soitettu Mokoman sekameteli kun hypähdän sarviin ja painan kuupan hieman jo jännityksestä hikoavaan päähäni. Toki ilmakin on suotuisa, lämpöä piisaa ja nahoissa alkaa siksikin jo olla nihkeää.

Vanha biisi loppuu ja seuraavana alkaa Panteran Cowboys From Hell. Potkaisen vaihdepaakia alaspäin ja yhteistyöhalukkaasti ykkönen kolahtaa silmään. Poistun paikalta ääneen nauraen...

Satakaksikymmentä kilometriä myöhemmin saavun Lohjalle, ja käännyn paikallisen Lukoilin pihaan laskemaan janojuomaa armolliselle ratsulleni. Reppu on nyt kertaalleen koettu mukavahkoksi matkatavaran kuljettimeksi, vaikkei se todellakaan siltä näytä. Paikallinen yön mies kyselee kummastuksen vallassa ajokistani jotain, mutta kypäräni sisällä kaikuva Lemiläinen thrashmetal ei päästä hepun jorinoita korviini.

Paikallinen tuttuni saapuu ja johdattaa minut tulevaan yöpaikkaani. Käymme ajelemassa Lohjan suunnilla ja kurvailemme Fagervikin mainioita mutkapätkiä, kuin harjoituksena alppiteiden syheröille. Mukavaa on.

Matkasohva:
_small.jpg


Ajokit Fagervikissä:
_small.jpg


Seuraavana päivänä keli jatkuu suotuisana. Lohjan harju jää taakse, kun pikataival kohti vuosaarta alkaa. Toki otan mainion ajokelin mainiona ajokelinä ja kurvaan joutessani Järvenpäähän matkakumppaneitani vastaan. Tuusmotorista vielä uudet jarrupalat taakse ja huolettomin mielin voi matka kohti ulkomaan ihmeitä alkaa. Laivaankin päästään nopeammin, kuin odotettavissa oli ja ensimmäiset oluet ovat jo nenän edessä ennen kuin osa matka-autoilijoista ehti vetää kemiallista vessaansa laivan toiletista alas.

Ensimmäiset painit otetaan jo alkuillasta.
_small.jpg


Salmarikossusnapseista imemme voimaa vastustaa ulkomaan kauhistuksia ja vannomme syövämme koko matkan vain ruisleipää ja hernekeittoa tai hesen purilaisia. Loppuillasta väännetään vielä kättä, lauletaan isänmaallisesti Eppu Normaalia ja vedetään pitkää tikkua siitä, kuka saa nukkua laivan infopisteen vieressä rappusilla istualtaan.

Aamu koittaa krapulaisena ja koko päivänhän siinä joutuu ponnistelemaan, että saa haihdutettua sen kankkuseksikin kutsutun kamalan taudin, joka kummasti vaikuttaa kykyyn ajatella, syödä, juoda, istua tai tehdä ylipäänsä mitään muutakaan. Iltaa myöten alan jo nähdä väreissä ja uskallan illallispöytään maistelemaan emojen maittavia keitoksia. Matkakumppanini puhaltelevat aikansa, mutta lähtevät seuraksi. Toinen juo lasin maitoa ja toinen kannustaa urheasti.

Baarimikko Isaac kertoo illalla, jotta aikataulu on muuttunut ja laiva on satamassa aamuviiden tienoilla. Hätää ulostautumiseen ei kuitenkaan ole ja viivytyksestä johtuen tarjoaa laivayhtiö nälkäisille ja krapulaisille matkustajilleen mukavan meriaamiaisen, frii of tsaarts tietysti. Aamiainen tullaan tarjoilemaan aamuseitsemästä -kahdeksaan, jonka jälkeen punaista mattoa pitkin voikin sitten sirojen tarjoilijatyttösten heilutellessa valkoisia nenäliinojaan ajella rauhassa kohti germaaniaa.

Totuus on karvaampi. Puoli neljältä kesken maukkaimpien kuorsausten kapteeni Stubing kiekaisee keskusradioon, jotta laivakorput on tarjolla. Louhikaa sieltä saastaiset maakravut ja häipykää purkistani sen sileän tien. Puoli kuudelta painumme ulos laivasta maukkaasti nukutun kaksituntisen jälkeen ja eikun nenä kohti Sveitsiä.

Saksa 22.5

Travemunden sataman valot jäävät taakse ja Buell, Xtx ja KiloGikseri suuntaavat etelään. Autobaanan alkaessa ohjastan vatkuliani etummaisena sadan kolmenkympin mukavaa matkanopeutta. Huomatessani vapaan rajoituksen merkin osoitan sitä vasemmalla kädelläni ja näytän takanatulijoille yleismaailmallisen merkin. Hanaa! Ulahduksen saattelemana Sukisuki kaikkoaa näköpiiristä. Ja niin kaikkosi myöskin toverini repusta huolimattomasti sidottu makuupussi.

Ilman viiletessä keskimaata kohti, on pakko pysähtyä tienposkeen lämmittelemään nakkisormia pakoputkilla. Taidettiinpa siinä pikku painitkin lämpimikseen ottaa. Hengitys höyryää ja viluttaa, mutta mieli on virkeä.

Polttoainekäyttöinen kädenlämmitin:
_small.jpg


Alkukäyrästä lisäpuhtia ääreisverenkiertoon:
_small.jpg


Iltapäivää kohden alkaa aurinko jo lämmittää mukavasti ja taisin pikku tirsatkin ottaa tauolla. Oikeastaan kolmella.

_small.jpg


Puolimatkassa tulee parrakas saksalaisukkeli ihmettelemään omituista retkikuntaamme bemarin takki, housut, lakki, kaulahuivi, kengät, sukat ja aurinkolasit päällään. Sytytti bee-em-wee sytyttimellään mentholin ja kertoili, miten oli joskus amerikkalaista tärskytintä koeajanut amalgaamin varistessa. Kysäisin hepun muisteloiden välissä ehdotusta mukavaan yöpaikkaan jossakin rajan tuntumassa. Black Forestiinhan se meitä neuvoi. Sinne siis.

Turgulaisen mieltä lämmittää kovasti, kun suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen pääsee kotoisasti Åbo Kebabbiin oluelle ja syömään.

_small.jpg


Bonndorf-nimisen kylän majoituspalvelut ovat mukavat ja perinteiseen lypsypukuun sonnustautunut viiksekäs saksalaisrouva kattaa meille seuraavana aamuna oikein maukkaan aamiaisen. Metsän siimeksessä suoritetun pakkauksen jälkeen suuntaamme kohti Sveitsiä ja Villmergenin pikkukylää.

Suzukimies jo hetken mietti, vaihtaako kiinankulkine italiaanoon:
_small.jpg


Sveitsi 23.5

Kuten erään nykyisin Turgulaisen kirjailijan viihdetekstissä Eero ja Jaska keulivat rajan yli, oli alunperäinen tarkoitukseni myös hytittää valtakunnan rajoilla. Kun Saksan mustasta metsästä saavumme Sveitsin rajalle, ollaan se pikku-pikku veto-oja ylitetty jo ennen kuin muistankaan koko temppuilua. Se kai siitä sitten.

Villmergenin kylään löydämme helposti, koska neuvokas matkanjohtajamme MacGyveriä katseltuaan keksii teipata toveriltaan lainaamansa autonavin kulkineensa mittaristoon kiinni ja virolaisesti murtava naisoppaamme neuvoo retkueen ehyenä perille. Muuten emme olisi olleet perillä samana päivänäkään, Sveitsin pikkukylien läpi sompailu kun ei ole aivan niin helppoa kuin luulimme.

Patentti nro. 264930818134859b:
_small.jpg


Perillä odotti myös takapihan maauimala:
_small.jpg


Sveitsissä viivymme kaksi päivää, ja meitä kestitään kuin kuninkaita. Sukulaisvierailussakin on omat puolensa. Illalla juhlat ja hilpeenä kaljaa, aamulla kalpeena hiljaa. Autoitse lähdemme tarkastelemaan paikallista menoa Luzernin kaupunkiin. Hellettä on yli kolmenkymmenen tselssiusasteen ja hiki sen mukainen. Puolenpäivän jälkeen oloni jo alkaa helpottaa ja pääsen taas valokuvailun makuun.

Juhlissa sisäänajettu Bemmi:
_small.jpg

_small.jpg


Kossu loiventaa:
_small.jpg


Kelpaa veneillä noissa maisemissa:
_small.jpg


Hassu volkkari parkissa:
_small.jpg


Pieni olut, kiitos!
_small.jpg


Maanantai-aamu, muttei krapulaa tai vapinaa. Nätisti otettiin sunnuntai, jottei taas pitäisi hikoilla turhanpäiten. Pakkaamme kamat, kiitämme yösijasta ja muusta kestitsemisestä ja suuntaamme paikalliselta bemaristilta saamiemme ohjeiden mukaisesti kohti sitä erästä mukavaa järvipätkää ja Klausenpassia. Keli pitelee taas liki kolmeakymmentä, eikä kello ole vielä edes yhtätoista.

Järvimaisema saa saariston kasvatin haukkomaan henkeä. Kummallisen turkoosi vesi ja vehreä maasto vuorineen päivineen ovat juuri sitä mitä täältä tultiin hakemaan. Ajo maittaa vaikka poikia alkaa pikkuhiljaa syödä, kun allekirjoittanut pysähtelee vähän väliä napsimaan otoksia. Minkäs teet?

Bueli merkkaa paikan:
_small.jpg


Risteilyä järvellä:
_small.jpg


Korkeuserojakin on:
_small.jpg


Jotain tuhrua linssissä, but you'll get the point:
_small.jpg
 
Peräkanaa jatkamme ahnaasti kohti Klausenpassin syheröisiä teitä ja lumihuippuja. Kolmenkymmenen asteen helle pakottaa välistä pysähtelemään jäätelölle, mutta sehän ei makealle persoa kuskia haittaa.

_small.jpg


Vihdoin alkaa edessä siintää lumihuippuja ja tiekin kaventua juuri sellaiseksi, mitä on talven pitkinä iltoina McHuurteen alppivideoista katseltu. Eihän tämä mikään Grosslockner tietenkään ole, mutta mehän emme paremmasta tiedä.

Tätä on odotettu:
_small.jpg


Kuumasta johtuen flektit huutavat jo nousun alkumetreistä lähtien ja Bulu alkaa pitää niin julmettua metakkaa koneesta, jotten uskaltaudu enää pidempään koettamaan onneani. Ohjastan siis letkamme mukavasti tiensivuun, jossa joku paikallinenkin motoristi jo pitelee paussia. Ja pitäähän näin komeasta paikasta tietenkin päästä het soittamaan kotio ja vittuilemaan työssäolijoille, kavereille, tutuille, naapureille ja mikä parasta, pomoille.

Jäähyllä ukot ja mopot:
_small.jpg


Panssarivaunun kestävä turva-aita:
_small.jpg


Lähes huipulla:
_small.jpg


Ja siitähän se sitten avautuu, näkymä ylhäältä:
_small.jpg


Jokunen mutka alas mentäessä:
_small.jpg


Ei muuta kun prätkät parkkiin mäen puoliväliin ja sigaarit huuleen. Savuja imeskellessä kelpaa ihailla luontoäidin kätten jälkiä. On se jylhä maisema vaan jollain tavalla niin kaunista, pysäyttävää ja koskettavaa. Räps räps, sanoo kamera.

Mutta nyt se on nähty sekin. Mopot tulille ja ratsaille. Matkaa on vielä taitettavana. Suorinta tietä siis kohti Liechtensteinia ja sen 'pääkaupunkiin' Vaduziin toisille sikareille. Tuleepahan nähtyä taas yksi maa lisää. Ja nopeasti tuleekin. Minivaltio kun vaan sattuu olemaan matkan varrella.

Itävalta 25.5

Summittain kartalta valitsemani pikkukylä Gurtis osoittautui koko matkan parhaaksi yöpymispaikaksi. Mahtavaa ruokaa mahtavalla näköalalla hyvällä palvelulla. No, seura nyt oli ala-arvoista, mutta sen tiesin jo matkaan lähtiessä. Kun vieressä komeilee Gurtispitze koko 1800 metrin komeudessaan, ei olut kauaa ehdi vanheta tuopissa. Loistava grillilautanenkin päätyy iltasella tuulensuojaan alta aikayksikön ja hyvin mielin kelpaa painua pehkuihin aamiaista odottamaan.

Näköalaa teranssilta:
_small.jpg


Aamulla on määrä siirtyä kohti Salzburgia katselemaan kaupunkia ja tyttöjä (tietysti). Valitsemme pidemmän reitin sisämaan näköalateitä pitkin ja se vaihtoehto ei tullut kaduttamaan.

Matkalla komea tunneli:
_small.jpg


Biitsilomakin olisi onnistunut:
_small.jpg


Mukavien pätkien ohella tulee nautittua paikallisia kahvilatuotteita ja tietysti jäätelöä aina ratsujen juottotauoilla. Näkemistä tuntuu piisaavaan enemmän, kuin jaksaa katsella ja tiestö yllättää hyväkuntoisuudellaan. Alakoulusaksakin alkaa muistumaan mieleen. Tarpeeksi vaan pitää yrittää asioida paikallisella murteella ja pikkuhiljaa se alkaa taittua.

Sateen uhan alla suuntaamme nopeaa reittiä Garmisch Partenkirchenin kautta Salzburgiin. Keskustasta löytyy nopeasti nuorisohotelli, johon saamme kamat purettua juuri ennen ukkosmyrskyn alkua. Vettä vaakasuorassa, salamoita, tuulta ja motoristit alabaarissa sivumyötäisessä. Hiki otsalla piti meidän pitsamme syömän, sen verran oli kosteaa ja kuumaa.

_small.jpg


Aamu koittaa märkänä. Sadehaalareissa matkaamme ensimmäiset kymmenet kilometrit, kunnes aurinko muistaa taas, mitenkä me ne meitin lomakuviot sovittiin ja ohjaa pilvet toisaalle. Itävallan ja Tsekin raja lähestyy ja matkakumppanini Skodamiehen mieltä lämmittää vanhat 120- takamoottoriskeidat. Audit ja mersut ovat toisaalla ja vanhat savuttavat kuorma-autot tukkivat matkantekomme.

Tsekki 27.5

Rajan tuntumassa tuntuu autoilla olevan toimintavaikeuksia. Vähän väliä on tyttöä tienposkessa kyytiä vailla. Eivät ne Skodat ilmeisesti aina niin kestäkään. Moikkailin neidoille, mutten voinut repsikanpaikkaa tarjota olemattoman matkustustilani vuoksi. Rajan jälkeen on myös paljon Casinoa ja vastaavaa. Tie muuttuu heti Tsekin puolella paljon pienemmäksi. Onhan sekin sentään E-luokan iso tie, muttei mitään Itävallan tai Saksan autobaanoihin verrattuna. Mutkaa tosin on suuntaan jos toiseen ja heittoa ylös alas, joten kaipa tämä mukavampaa moottoripyörällä on. Toki vauhtia saisi olla enemmän.

Iltapäivällä alkaa määränpää häämöttää ja sinnehän me sitten:
_small.jpg


Paikallinen hostelli-isäntämme tekee itselleen fiksusti, parkkeerruttaa pyörämme maan alaiseen parkkiluolaan, ottaa hinnat ja näyttää vasta sitten huoneen. No, ei kai siinä valittamista. Vähän hometta siellä täällä. Viiden minuutin matka kävellen ydinkeskustaan ja prätkät ympärivuorokautisesti vartioidussa hallissa. Ja alle kahden kympin per kärsä mopoineen päivineen. Safka ja oluthan on muutenkin niin halpaa Prahassa, ettei kannata paljoa ihmetellä, sen kun tilailee vaan.

Hyva soomi, eikun Engelska:
_small.jpg


_small.jpg


Ulos ja syömään siis. Torstaina nahat päälle ja kohti Kutná Horaa ja luukirkkoa. Eero ja Jaskakin siellä vierailivat. Ilman matkavarusteita on kyllä mukava ajella vaihteeksi, vaikka paikallinen moottoritie ryskyttää kuin kyntöpellolla ajelisi vastakarvaan ilman iskareita täyskumipyörillä.

_small.jpg


Tämä Sedlec Ossuary eli tuttavallisemmin luukirkko on joskus viime vuosituhannen loppupuolella kasattu nykyiseen kuntoonsa. Goottiystäväni pyysi tuomaan tuliaisia, mutten saanut montaakaan kalloa sopimaan nahkapukuni povitaskuihin. Näyttävä paikka, sanoisin. Se erilainen anatomiantunti...

Totisteita:
_small.jpg


_small.jpg


_small.jpg


Luupää ja pari pääluuta:
_small.jpg


Pääkopan tuuletusta:
_small.jpg
 
Luut on nähty ja matkamuistot korjattu talteen. Takaisin Prahaan rip rap, ennen sadetta. Ehdimme mainiosti. Nahat pois, ripeä suihku (ei yhteis-), kevyemmät niskaan ja nahat silmille. Olutta siellä, olutta täällä. Vanhaankaupunkiin katselemaan pakollisia nähtävyyksiä. Vanhalle sillalle asti ei koskaan päästy.

Alkukeitto, kiitos:
_small.jpg


Matkalla otetaan omistajan elkein paikallisesta erittäin komeasta autokannasta kuvat.

Onnellinen Skodanomistaja #1:
_small.jpg


Onnellinen Skodanomistaja #2:
_small.jpg


Onnellinen Skodanomistaja #3:
Ei muuta kun autokaupoille!
_small.jpg


Illallistamaan suuntaamme tottakai kunnon rokmiehen purilaisbaariin, paikalliseen Hard Rock Cafeeseen.

_small.jpg


Taustalla soitti Star Sailor. Perjantaina olisi ollut The Killers ja lauantaina Bruce Springsteen. Perskeles, kun olin epähuomiossa ilmoittanut The Bossille alkuvuodesta väärän päivän, joten emme päässeet häntä kuulemaan. Eipä Pomo sitten enää voinut esiintymispäiväänsä vaihtaa, mutta istahti kanssamme muutamalle oluelle ja kävimme loppuillasta naureskelmassa ohikulkijoille katusoittajiksi naamioituneina.

_small.jpg


Prahassahan on baaritkin auki nostop, eli aamusta iltaan ja illasta aamuun, 27/7/365. Ei paskempi, sanoisin. Muutamat vodka-omenamehut tuli sitten kiskaistua ja aamulla olo oli sen mukainen.

Humalaisempi matkakumppaneistani aamulla katselee silmät punoittaen karttaa ja krapulatinnitukseni läpi kuuluu mittailevan päivämatkaamme sormenleveyksin. Itse olen sormenleveyksiä edellisenä iltana puraissut useammankin siivun. Tosiasiahan on se, että matkan suunnitteluvaiheessa olemme tulostaneet epämääräisen, mutta suuntaa antavan kilometrimäärän ja ohiajettavat kaupungit paperiliuskalle. Prahaan jäimme kahdeksi yöksi, koska sieltähän ei ole muistimme mukaan matkaa Travemündeen kuin alle neljäsataa...

Ehkäpä enemmänkin humalainen, kuin krapulainen ystäväni kuitenkin inttää Prahasta olevan lähes tuplamatka Traveen, verrattuna matkaa Salzburgiin. Aikamme kuunneltuamme vähemmän krapulainen ystäväni tarkistaa alustavasta matkasuunnitelmastamme kilometrimäärän. Kuuluu kurkkua selvittävä yskäys, krö-höm, ja toveri toteaa ettei Prahasta tosiaan ole kuin 386 kilometriä. Berliiniin. Sieltä sitten vielä toinen mokoma...

Nopea vilkaisu peiliin ja matkakumppaneihini kertoo karua tarinaansa. Tsekin nollatoleranssi alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisesta ei laita naurattamaan tässä vaiheessa. Paljoa. Hihittelyt kuitenkin loppuvat, kun hiki päässä ahtaudutaan taas ajokamoihin ja sadepukuihin.

Saksa 29.5

Viisisataa kilometriä krapulaa takana ja oloni on jo normaali. Riisun auringonpaisteisella autobaanan levähdyspaikalla sadepukuni ja alan jo miettiä laivan illallista. Toveri Gixeri syljeskelee jotain vihneitä kurkustaan, mutta hyppää urhoollisesti ratsaille ja matka jatkuu. Seitsemän ja puoli sataa armotonta kilometriä allamme saavumme satamaan ja kukin huokaisee helpotuksesta. Kantti kesti, eikä sheriffi ollut lomalaisista kiinnostunut missään matkamme vaiheessa. Nyt suihkuun, sama vaikka olisi se yhteis-, ja parin iltaoluen jälkeen maate.

Suomi 31.5

Merimatka sujui mukavasti, ja aamiainen maittaa taas. Purkki on satamassa vähän seitsemän jälkeen ja ajelemme porukalla lähiessolle tankkaamaan. Vielä viimeiset savut ja matka on kunnialla saatettu päätökseen.

_small.jpg


Ystävykset erkanevat eri teilleen. Kiitellään, morjenstellaan ja kaasutellaan matkoihimme...

Turgulainen porhaltaa suoraa kyytiä omaan kantakapakkaansa pitkälle oluelle toivottelemaan baarintädille ja tutuille terveisiä Alpeilta.......
 
Kiitettävän hyvin dokumentoitu matkareissu. Tämän takia ne alkomahoolirajat on olemassa, että muistaa reissussa käyneensä.

Pitääkin joskus kokeilla tuota pyörällä ryyppäämistä. Näyttää ihan hauskalta touhulta.
 
V...ttu joo mikä reissu äijillä on ollu!!!  
bowdown.gif
bowdown.gif
bowdown.gif


Huiput kuvat ja tarinat!  Hienoo kun viitsitte vääntää ne tänne muittenkin hyödyksi ja huviksi!
062802jumpie_prv.gif



...vähänkö kateellinen, omasta Euroturneesta vielä haaveillessa...    
thumbs-up.gif
 
Kuulosti kivala reissulta, oisko reittiä mahdollista saada vaikka Googlen linkknä? (maps.google.com).
 
Olihan loistavaa kerrontaa ja upeita kuvia... Koskahan sitä sais perheellisenä "hallituksen" taivuteltua johnii tuonkaltaiseen reissuun...
nixweiss.gif


Se Norjanreissukin on vielä tekemättä
lookaround_orig.gif
 
Koskahan sitä sais perheellisenä "hallituksen" taivuteltua johnii tuonkaltaiseen reissuun...
nixweiss.gif
Tarkoitatkos hallituksen kanssa vai ilman?  
biggrin.gif


Jos ilman, en suosittele näyttämään näin kaljanhuuruista reisukuvausta hänelle. Et pääse ikinä matkalle...
icon_lol.gif
Joo, siis ilman...tässä vaiheessa. Lapset vielä niin nuoria ettei parane pitkää reissua yhdessä tehdä
cool.gif


Ja ei, en näytä näitä kuvia...
wink.gif
 
Todella hienosti kirjoitettu juttu ja pisti suunpielet ylöspäin!
bowdown.gif


Ekasta kuvasta haluaisin kysyä, että ajoitko koko matkan olkahihnat noin löysällä ja rinkka takapenkillä? Ja hyvä oli? Loistava idea noviisin mielestä, täytynee testata itselläkin jos sinulla on toiminut!
 
Hyvä tarina.
Pisti kanssa silmään tuo tavaroiden kuljetus rinkassa.. eikö tuntunut ikävälle pidemmän päälle? Minä en tykkää kantaa repussa pyörän päällä mitään raskasta. Kevyt reppu menee vielä suht huomaamatta, mutta ennemi pakkaan tavararullaan taakse ja tankkilaukkuun, ja sitten vasta reppuun jos ei meinaa mahtua muualle
 
Ekasta kuvasta haluaisin kysyä, että ajoitko koko matkan olkahihnat noin löysällä ja rinkka takapenkillä? Ja hyvä oli?
Toimi mulla oikein hyvin. Lannehihna pitää repun matkassa ja kaikki paino tulee takapenkin päälle. Olkahihnat pitää repun pystyssä, jolloinka se paino on juuri oikeassa kohdassa takana.

Mikäli tuota olisi pitänyt kyykyn selässä kuljettaa, en olisi ikinä lähtenyt matkaan. Etunoja-asento tuo painoa selälle ja olkahihnoille kun repun pohja nousee.

Pysähtyessä vaivaton. Kahvitauolla ei jää kamat sateeseen. Helppo viedä majoitukseen. Ei tarvitse repiä irti tankkauksen ajaksi. Ei tarvitse kiinnitellä pyörään lähtiessä tai purkaa perille päästessä, senkun kävelee sisään/ulos. Repussa kaikki kamat jätesäkissä vedenpitävästi.

Tankkilaukku on muissa pyörissä helpompi, kun Buellissa pääliosa muovia ja runko alumiinia. Oli mulla viime reisulla mukana tankkilaukku. Sidoin remmeillä vaan kiinni. Tällä kertaa päätin kokeilla matkantekoa näin. Onnistui...

Tuossa se vaihtoehtoinen kamankuljetusmuoto:
_small.jpg






Edittinä vielä, että tuo 'eka' kuva on otettu Vuosaaressa kolmentuhannen kilsan jälkeen. Että silleesti...  
wink.gif
 
Back
Ylös