Röne ja Punde olivat matkalla. Mihin, siitä heillä ei ollut varhaisintakaan aavistusta. Tie kuitenkin johti eteenpäin ja sitä oli sivumyötäisessäkin suhteellisen helppo seurata. Ja jos tie ei riittänyt, oli sen varrella kasvavista puista hyvä ottaa tukea pahimmissa heilahduksissa.
Röne potkaisi ohikulkiessaan erästä postilaatikkoa. Humps vain, ja laatikko irtosi rämähtäen kiinnikkeistään. Rönen tasapaino petti moisessa taidonnäytteessä sen verran, että hänkin istahti hetkeksi kadun pintaa tutkimaan. Sen verran hämärää kuitenkin oli, että mitään erityisen kiinnostavaa ei asvaltin pinnassa näkynyt ja niinpä Röne punnersi pystyyn.
'Vattu hei kiinnostaa sumeesti kävellä johkin bileisiin!' mölähti Punde hetkisen kuluttua monivuotisen etanolinkäytön kuivaamalla röhinällä.
Röne, joka oli viikko sitten potkittu pihalle nuorisovankilasta, ei vastannut. Nyt oli mielessä vain viina ja bileet. Siitä se taas lähtisi kulkemaan. Pillereiden vaikutus alkoi jo ikävästi haihtua ja Rönen keho huusi kemiallista lohtua pahaan oloonsa.
Kauempana tiellä näkyi kirkas valo, joka lähestyi nopeasti. Moottorin ääni kantautui kaverusten törkyisiin korvakäytäviin.
'No kato nyt saadaan kyyti!' Röne örähti ja puklasi samalla vihertävää rahkaa rinnuksilleen.
Hän horjui keskelle tietä ja alkoi viittilöidä kaksin käsin.
Lähestyvän moottoripyörän kuski huomasi tien sivusta pyörän valokiilaan ponnahtaneen örkin viime hetkellä, jarrutti ja sai pyörän pysähtymään metrin päähän voimakaksikosta.
Punde kompuroi paikalle ja tarttui moottoripyöräilijää hihasta.
'Hei kato, heitä meidät tonne kylille..'
Röne huojui pyörän edessä kuin hitaasti sambaten, tukkien tien tehokkaasti.
Moottoripyöräilijä, parikymppinen nuorukainen katsoi ihmeissään Punden verinaarmuista ja likaista kättä, joka puristi hänen käsivarttaan. Hän vaikutti selvästi pelästyneeltä, olihan hän juuri välttynyt törmäykseltä ja nyt nämä isot ja resuiset kaverukset kärttivät häneltä kyytiä.
'En minä kyllä ehdi millään, eikä sulla ole kypärääkään..' kaveri aloitti selityksen.
Enempää hän ei ehtinytkään, kun Punde mottasi häntä päähän. Kypärä vaan kolahti kun iso nyrkki jysähti visiiriin ja motoristi putosi tielle. Honda kaatui ja sen katteen reuna meni palasiksi.
'Kato päästään me itsekin' Punde tokaisi pystyyn kömpivälle kaverille. 'Hyppääs Röne kyytiin niin mennään!' Punde keikautti Hondan pyörilleen ja mätkähti itse satulaan.
Hondan omistajan estelyt jäivät suulliselle asteelle ja ne eivät juuri kaksikon kiireitä haitanneet. Röne kapusi kyytiin sillä välin kun Punde napsutteli vilkkuja ja valoja. Olihan erinomaisen järkevää tutustua kunnolla lainatun pyörän hallintalaitteisiin.
Hurjat kierrokset, vaihdetta pesään ja kytkintä hiukkasen kulmikkaasti käyttäen Punde sai Hondan liikkeelle. Olihan hänellä sentään mopokokemusta hurjilta nuoruusvuosilta! Röne tarrasi kaksin käsin kaverinsa selkään ja karjui lisää vauhtia. Tien koko leveyttä taitavasti hyväksikäyttäen vauhtiveljet kaasuttivat pimeätä tietä näkymättömiin. Hondan moottorin ulvonta kaikui hiljaisuudessa häviten lopulta kaukaisuuteen.
Muutaman minuutin kuluttua se loppuisi kokonaan.
Tielle jäänyt Hondamies kirosi, manasi ja soitti poliisille. Lupasivat katsella josko moista mopoa vastaan osuisi, mutta juuri nyt eivät ehtineet nimenomaan sitä jäljittämään.
* * *
Seuraavan päivän lehdissä näkyi seuraavankaltaisia otiskoita, kaikki samaa uutista koskien:
'Kaksi MOTORISTIA kuoli Vuorenmaalla'
'MOTORISTI hurjasteli kalliota päin - kaksi kuollutta'
'Kaksi MOOTTORIPYÖRÄILIJÄÄ menehtyi onnettomuudessa'
'Juopunut MOTORISTI ajoi tieltä'
'Nuorten MOOTTORIPYÖRÄILIJÖIDEN liika vauhti kostautui'
ja liikenneministeriö asetti kolme päätoimista komiteaa pohtimaan, tulisiko moottoripyöräonnettomuuksien vähentämiseksi tiukentaa ajokorttivaatimuksia vai alentaa nopeusrajoituksia.
Röne potkaisi ohikulkiessaan erästä postilaatikkoa. Humps vain, ja laatikko irtosi rämähtäen kiinnikkeistään. Rönen tasapaino petti moisessa taidonnäytteessä sen verran, että hänkin istahti hetkeksi kadun pintaa tutkimaan. Sen verran hämärää kuitenkin oli, että mitään erityisen kiinnostavaa ei asvaltin pinnassa näkynyt ja niinpä Röne punnersi pystyyn.
'Vattu hei kiinnostaa sumeesti kävellä johkin bileisiin!' mölähti Punde hetkisen kuluttua monivuotisen etanolinkäytön kuivaamalla röhinällä.
Röne, joka oli viikko sitten potkittu pihalle nuorisovankilasta, ei vastannut. Nyt oli mielessä vain viina ja bileet. Siitä se taas lähtisi kulkemaan. Pillereiden vaikutus alkoi jo ikävästi haihtua ja Rönen keho huusi kemiallista lohtua pahaan oloonsa.
Kauempana tiellä näkyi kirkas valo, joka lähestyi nopeasti. Moottorin ääni kantautui kaverusten törkyisiin korvakäytäviin.
'No kato nyt saadaan kyyti!' Röne örähti ja puklasi samalla vihertävää rahkaa rinnuksilleen.
Hän horjui keskelle tietä ja alkoi viittilöidä kaksin käsin.
Lähestyvän moottoripyörän kuski huomasi tien sivusta pyörän valokiilaan ponnahtaneen örkin viime hetkellä, jarrutti ja sai pyörän pysähtymään metrin päähän voimakaksikosta.
Punde kompuroi paikalle ja tarttui moottoripyöräilijää hihasta.
'Hei kato, heitä meidät tonne kylille..'
Röne huojui pyörän edessä kuin hitaasti sambaten, tukkien tien tehokkaasti.
Moottoripyöräilijä, parikymppinen nuorukainen katsoi ihmeissään Punden verinaarmuista ja likaista kättä, joka puristi hänen käsivarttaan. Hän vaikutti selvästi pelästyneeltä, olihan hän juuri välttynyt törmäykseltä ja nyt nämä isot ja resuiset kaverukset kärttivät häneltä kyytiä.
'En minä kyllä ehdi millään, eikä sulla ole kypärääkään..' kaveri aloitti selityksen.
Enempää hän ei ehtinytkään, kun Punde mottasi häntä päähän. Kypärä vaan kolahti kun iso nyrkki jysähti visiiriin ja motoristi putosi tielle. Honda kaatui ja sen katteen reuna meni palasiksi.
'Kato päästään me itsekin' Punde tokaisi pystyyn kömpivälle kaverille. 'Hyppääs Röne kyytiin niin mennään!' Punde keikautti Hondan pyörilleen ja mätkähti itse satulaan.
Hondan omistajan estelyt jäivät suulliselle asteelle ja ne eivät juuri kaksikon kiireitä haitanneet. Röne kapusi kyytiin sillä välin kun Punde napsutteli vilkkuja ja valoja. Olihan erinomaisen järkevää tutustua kunnolla lainatun pyörän hallintalaitteisiin.
Hurjat kierrokset, vaihdetta pesään ja kytkintä hiukkasen kulmikkaasti käyttäen Punde sai Hondan liikkeelle. Olihan hänellä sentään mopokokemusta hurjilta nuoruusvuosilta! Röne tarrasi kaksin käsin kaverinsa selkään ja karjui lisää vauhtia. Tien koko leveyttä taitavasti hyväksikäyttäen vauhtiveljet kaasuttivat pimeätä tietä näkymättömiin. Hondan moottorin ulvonta kaikui hiljaisuudessa häviten lopulta kaukaisuuteen.
Muutaman minuutin kuluttua se loppuisi kokonaan.
Tielle jäänyt Hondamies kirosi, manasi ja soitti poliisille. Lupasivat katsella josko moista mopoa vastaan osuisi, mutta juuri nyt eivät ehtineet nimenomaan sitä jäljittämään.
* * *
Seuraavan päivän lehdissä näkyi seuraavankaltaisia otiskoita, kaikki samaa uutista koskien:
'Kaksi MOTORISTIA kuoli Vuorenmaalla'
'MOTORISTI hurjasteli kalliota päin - kaksi kuollutta'
'Kaksi MOOTTORIPYÖRÄILIJÄÄ menehtyi onnettomuudessa'
'Juopunut MOTORISTI ajoi tieltä'
'Nuorten MOOTTORIPYÖRÄILIJÖIDEN liika vauhti kostautui'
ja liikenneministeriö asetti kolme päätoimista komiteaa pohtimaan, tulisiko moottoripyöräonnettomuuksien vähentämiseksi tiukentaa ajokorttivaatimuksia vai alentaa nopeusrajoituksia.