Hieno asia kun noin monella on elinluovutustestamentti taskussaan ja asiat on siten mietitty aikoinaan valmiiksi. Suuri kiitos siitä kaikille.
Minulla korttia ei ole, koska elimeni eivät tähän tarkoitukseen enää kelpaa. Jos kelpaavat muuten tutkittavaksi lääketieteellisiin tarkoituksiin, niin se sopii.
Miksikö sitten kiittelen teitä kaikkia tämän suurenmoisen päätäöksen tehneitä?
Olen saanut siirtomunuaisen 13.9.1978 ja sitä kautta uuden mahdollisuuden tallata tämän telluksen riennoissa mukana vielä tänäkin päivänä.
Kysymys on aina erittäin henkilökohtaisista asioista kun puhutaan elinluovutustestamentista ja elinsiirroista. Asiaa on lähestyttävä hyvin harkiten. Tarvitaan nimittäin aivan tiettyä kypsyyttä täyttää tuo paperi, näin minä asian ainakin koen.
Kunnioitan syvästi, sydämeni pohjasta asti, jokaista teitä testamentin tehnyttä. Olette minun asteikossani samalla viivalla Suomen veteraanien kanssa. Eikä se ole ollenkaan vähän se.
Pitkää ja antoisaa elämää teille kaikille, sillä sitä ei taskussanne oleva paperilappu millään tavalla muuta tai vaaranna.