Vaikka tämä mikään mopofoorumi olekaan niin kertoillaan hieman mopoilukokemuksista näin motoristin silmin.
Koska oma pyörä on tallissa huoltopukilla päätin hakea faijalta lainaan 50cc moposkootterin työmatkoja varten. Avasi monilta osin silmiä kun katselee hieman toisenlaisen kaksipyöräisen selästä asioita.
Vaikeuksia tuotti heti aluksi ajella pyöräteillä, reitti töihin (23 km) on tuttu toki autoteitä pitkin mutta pyöräteiden kanssa sai arpoa - varsinkin kun koitin etsiä toki sellaisia mitkä oli varustettu "sallittu mopoille" kyltillä. Liikenne pyöräteillä on kyllä jotain ihan kaaosta varsinkin tuollaisen moottoripelin sarvissa, pyöräilijät ja kävelijät poukkoilevat ihan miten sattuu ja koskaan ei tiedä minkä kulman takaa joku hyökkää eteen - saa mennä tosi kieli keskellä suuta.
Jos autoilijat ovat piittaamattomia motoristeja kohtaa niin noita skoottereita ne eivät huomaa sitten ollenkaan tai jos huomaavat niin ohi on pakko päästä missä paikassa hyvänsä vaikka latasin sen mitä tuo räppänä kulki (mittarin mukaan 70 km/h) taajamassakin. Bussikuskit olivat niitä innokkaimpia ohittelijoita ja pari kertaa meinasinkin tulla ojaan kiilatuksi kun "hkl:n vataset" koukkivat eteen ohituksen jälkeen.
Motoristien reaktiot olivat aika hauskoja, pari nosti lapasta iloisesti ja yksi näytti liikennevaloissa peukaloakin et nähtävästi olin aika huvittava näky täydessä mp-varustuksessa tuolla pienellä rakkineella. Niskassa oli toki Goret (Org-takki + richan millenium byysat), sidin vertebra-monot, kunnon kevlarvahvikkeiset hanskat ja päässä shoein z-one kuuppa tummalla visiirillä - rotsin alla sitten toki vielä dainesen wave -selkäsuoja
23km:n matkaan (Vantaan Martinlaaksosta Helsingin herttoniemeen) kului tasan 30 minuuttia kun julkisilla duunimatka on lähes tunnin ja mp:lläkin joku 20-25 min, ei siis ihan huono suoritus.
Koska oma pyörä on tallissa huoltopukilla päätin hakea faijalta lainaan 50cc moposkootterin työmatkoja varten. Avasi monilta osin silmiä kun katselee hieman toisenlaisen kaksipyöräisen selästä asioita.
Vaikeuksia tuotti heti aluksi ajella pyöräteillä, reitti töihin (23 km) on tuttu toki autoteitä pitkin mutta pyöräteiden kanssa sai arpoa - varsinkin kun koitin etsiä toki sellaisia mitkä oli varustettu "sallittu mopoille" kyltillä. Liikenne pyöräteillä on kyllä jotain ihan kaaosta varsinkin tuollaisen moottoripelin sarvissa, pyöräilijät ja kävelijät poukkoilevat ihan miten sattuu ja koskaan ei tiedä minkä kulman takaa joku hyökkää eteen - saa mennä tosi kieli keskellä suuta.
Jos autoilijat ovat piittaamattomia motoristeja kohtaa niin noita skoottereita ne eivät huomaa sitten ollenkaan tai jos huomaavat niin ohi on pakko päästä missä paikassa hyvänsä vaikka latasin sen mitä tuo räppänä kulki (mittarin mukaan 70 km/h) taajamassakin. Bussikuskit olivat niitä innokkaimpia ohittelijoita ja pari kertaa meinasinkin tulla ojaan kiilatuksi kun "hkl:n vataset" koukkivat eteen ohituksen jälkeen.
Motoristien reaktiot olivat aika hauskoja, pari nosti lapasta iloisesti ja yksi näytti liikennevaloissa peukaloakin et nähtävästi olin aika huvittava näky täydessä mp-varustuksessa tuolla pienellä rakkineella. Niskassa oli toki Goret (Org-takki + richan millenium byysat), sidin vertebra-monot, kunnon kevlarvahvikkeiset hanskat ja päässä shoein z-one kuuppa tummalla visiirillä - rotsin alla sitten toki vielä dainesen wave -selkäsuoja
23km:n matkaan (Vantaan Martinlaaksosta Helsingin herttoniemeen) kului tasan 30 minuuttia kun julkisilla duunimatka on lähes tunnin ja mp:lläkin joku 20-25 min, ei siis ihan huono suoritus.