Leveä takaläski ja ajomukavuus?

[GKO]

Aloittelijan hölmöt kysymykset nr. 1, kortti parhaillaan vasta työn alla ja mopokuume kova. Näin kypsemmällä iällä tilannetta pahentaa se että budjetissa ei ole ylärajaa ja hieno sen pitäisi olla. Toisaalta sitten ne kikkailut ja keulimiset voi jättää nuoremmille hurjapäille.

Mutta siis asiaan, olis makee peli jota olen kuolannut, fighteri 300 leveällä takarenkaalla. Onko tollanen ihan hirveä ajettava ja rakennettu vaan näyttelyjä varten? Kyllähän sillä kuitenkin pitäisi olla kiva ajaa että harrastus saa hyvän alun.

Ainakin xDiavel on oikein hyvä ajettava 240 leveällä takasella ja kääntyy hyvin mutkiin. Radallakin olen käynyt ja kuskilla loppui kyvyt ennen pyörää.

Mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kannattaa hankkia sen mikä tuntuu makeelta.

 

[yöLiitäjä]

mielestäni ABS on tavalliselle katumotoristille hyödyllisin varuste.

Näinpä - helpottaa jarruttamista, kun ei tarvii pelätä, että rengas lukittuu. Nyt kuluneellakin viikolla olen harjoitellut jarruttamista ilman ABSeja (kun ei mun mopossa niitä ole), niin kyllä takapyörän aika hätäisesti saa lukkoon... Eli harjoitusta vaatii! Toisaalta harjoittelu itselläni on tärkeän tuntuinen osa harrastusta. Viime viikonvaihteessa onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään uukkarin tanko täysin käännettynä, mopo vähän kallellaan - ja kas - ei se sittenkään kaatunut, vaikka se pelko harjoitellessa on ollut puserossa. Tämä siis jalat tapeilla.

Mutta jos _säädyllisesti_ ajelee, niin vähemmälläkin pärjää. _Useimmiten_ turvallisuus on kiinni omista valinnoista ja tekemisistä. Ja ne, jotka eivät ole, ovat sitten ns. kaikkivaltiaan käsissä.

Ite jos voittaisin rahaa lotossa, tai muuten saisin riittävästi sitä, niin hommaisin todennäköisesti Yamaha Teneren. Eihän se maksa kuin alta 13,000 uutena. Mutta rajallinen budjetti... Voi voi.

 

[XJ 900]

Näinpä - helpottaa jarruttamista, kun ei tarvii pelätä, että rengas lukittuu. Nyt kuluneellakin viikolla olen harjoitellut jarruttamista ilman ABSeja (kun ei mun mopossa niitä ole), niin kyllä takapyörän aika hätäisesti saa lukkoon... Eli harjoitusta vaatii! Toisaalta harjoittelu itselläni on tärkeän tuntuinen osa harrastusta. Viime viikonvaihteessa onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään uukkarin tanko täysin käännettynä, mopo vähän kallellaan - ja kas - ei se sittenkään kaatunut, vaikka se pelko harjoitellessa on ollut puserossa. Tämä siis jalat tapeilla.

Mutta jos _säädyllisesti_ ajelee, niin vähemmälläkin pärjää. _Useimmiten_ turvallisuus on kiinni omista valinnoista ja tekemisistä. Ja ne, jotka eivät ole, ovat sitten ns. kaikkivaltiaan käsissä.

Ite jos voittaisin rahaa lotossa, tai muuten saisin riittävästi sitä, niin hommaisin todennäköisesti Yamaha Teneren. Eihän se maksa kuin alta 13,000 uutena. Mutta rajallinen budjetti... Voi voi.

Nykyisessä pyörässäni on ABS, ensimmäiset n.300000km tuli harjoiteltua ilman...

 

[jjuselius]

Kiitos kaikille vinkeistä, perhana kun ne pyörät jotka miellyttää on kaikki tyyppiä ”ei todellakaan aloittelijoille”. Saa nähdä mihin sitä päätyy.. mutta siis tämäkin peli pysyy vaihtoehdoissa ja potentiaalisena tulevana kulkupelinä.

ABSia, luistonestoa, keulimisen estoa, quick shifteriä ja muita uusia hienouksia ei tästä löydy, mitkä saattavat olla se pieni ero sairaalaruuan ja hyvän pihvin välillä näin aloittelijan kohdalla.

Olet kuitenkin ostamassa pyörää omien mieltymyksin mukaan, etkä muiden. Rauhallisesti ja maltilla kun lähtee liikkeelle, niin pyörä kun pyörä sopii myös aloiteliaalle.

 

[HAA]

Niin, itse aloitin kaksipyöräisillä joskus vuona 1969/70. Jokaisen ajokauden alkaessa en ole koskaan ihan varma, vaan pitää harjoitella ja hakea tuntumaa ensin. Euroopan matkoja on takana joku 100 tkm. Jos koet olevasi varma ja kokenut, niin anna mennä vain. Minulla vasta ajossa kolmas FJR, on olleet vakiorenkaat aina.

 

[Bone]

Aloittelijan hölmöt kysymykset nr. 1, kortti parhaillaan vasta työn alla ja mopokuume kova. Näin kypsemmällä iällä tilannetta pahentaa se että budjetissa ei ole ylärajaa ja hieno sen pitäisi olla. Toisaalta sitten ne kikkailut ja keulimiset voi jättää nuoremmille hurjapäille.

Mutta siis asiaan, olis makee peli jota olen kuolannut, fighteri 300 leveällä takarenkaalla. Onko tollanen ihan hirveä ajettava ja rakennettu vaan näyttelyjä varten? Kyllähän sillä kuitenkin pitäisi olla kiva ajaa että harrastus saa hyvän alun.

Onhan täällä tullut monta hyvää näkökohtaa esille ja silti ollaan ikiaikaisen kysymyksen äärellä .

Paljonko on paljon.... vaikka olis kyse hirveän määrästä.

Sama pyörä on yhdelle "hyvä" ja toiselle ihan hirveä keksintö.

Varmaan ne omien tarpeiden mukaiset "suuremmat linjat" ovat ihan hyvä hahlo aloittaa.

Eli onko oma juttu nurkissa cruisailua, tourinkia, vai pitääkö päästä oikein kunnolla kallistamaan.

Jonkin verran noissa aina pääsee kivuitta "rajojen yli", mutta ei siitä vaan pääse yli eikä ympäri,
että erilaiset vehkeet erilaisiin hommiin antaa "lajissaan" selkeästi suuremman nautinnon.

Voihan sitä toki jotain muuta itselleen uskotella ja keksiä melko briljanttejakin selityksiä......

 

[Zuba]

ja vitut, haet sen pyörän mikä napostaa, that's it.
ja ajat sillä sen verran kun kinostaa ja sillä hyvä.

 

[Mäkine]

Sama pyörä on yhdelle "hyvä" ja toiselle ihan hirveä keksintö.

Tämä muuten pitää paikkansa aika täydellisesti. Itse kun alotellut monen moisella ritsalla, niin mikään ei tunnu erityisen "hirveältä". Peevellä nuorempana vetelin 90 vauhteja soralla, sen jälkeen missään vehkeessä ei ole ollut huono jousitus

Täälläkin eräs käyttäjä, jonka nimi alkaa J:llä ja loppuu s:ään on sanonut, että 690 on möhkökompromissi. Wut. Itse kun tuolla R-versiolla ajoin, niin minun kokoselle kaverille (vähän toista sataa kg) toi tuntuu yhtä kevyeltä kun mopo. Tuntu että olis voinut lähteä vaikka enskapolulle möyrimään.
Exc kotari taasen on pehmeä ja turhankin kevyt.