Näin ei pitäis varmaan tehdä, mutta joskus tulee uppouduttua
johonkin biisiin niin perusteellisesti, että en muista itse matkasta
juurikaan mitään. Se onpi niin, kun itte soittelee omaksi iloksi
juurikin sen verran, että jotkut kappaleiden pienet yksityiskohdat
jäävät mieleen pohdittaviksi. En ole mikään muusikko ja siksipä
ne kiekurat välillä mietityttääkin. Saattaa mennä 100-200km
niin että ikäänkuin herään, että missäs sitä olaankaan menossa nyt.
Toisaalta on todettava, että eipä semmoisessa kyllä peffakaan
puudu. Outo ilmiö sinänsä .. sama joidenkin kirjojen kanssa ..
kun on tylsä kirja, sitä vaihtaa asentoa harva se minuutti, mutta
jos on hyvä kirja, niin tulee luettua parikin tuntia pötköön
vaihtamatta asentoa kertaakaan - että silleen.