Heitänpä osuuteni tähänkin ketjuun. Tuli nimittäin palattua muutaman vuoden jälkeen viime vuonna nakupyörään; Kawasaki ZZR-1100 vaihtui koko kevään jatkuneen twinikuumeen tuloksena Ducati Monster S4:ään. Kun ajoin uutta "lapsukaista" kotiin, ei hymyni meinannut enää mahtua kypärän sisälle.
Vähemmänhän tuossa on tehoa - noin paperilla - kuin kwakissa oli, mutta eipä se ajossa tunnu. Onhan tuo mörkö toki hieman keveämpi, kuin zetori, mutta jotenkin kone on vain ihan eri tavalla hereillä koko kierrosalueella. Toisaalta Ducatin moottori tuntuu kuitenkin matka-ajossa paljon rentoutuneemmalta, kuin mitä tyypillinen rivinelonen. Tasakaasulla se on kuin Bob Marley, joka tupesta vääntäessä muuttuu Charlie Mansoniksi.
Jotain tuossa nakupyöräilyssä vaan on, mikä saa hymyn huulille jopa suoralla tiellä. Mutkateillä kahta leveämmän sellaisen. Muoviluodit ovat toki mahtavia laitteita, mutta jotenkin niistä jää puuttumaan jotain, joka tekee huonostakin moottoripyöräilystä hieman keskinkertaista seksiä parempaa. Nakut eivät ole mukavia, eivätkä ehkä maailman nopeimpia. Mutta jotakin aitoa ja välitöntä niissä parhaimmillaan on.
Avauspostiin liittyen tietysti äänestäisin Ducatin puolesta, mutta SuperDukekin on hieno laite. Olen tosin kuullut kauhutarinoita reiluhkosta bensankulutuksesta varsinkin vähän kutiteltuna. Oma mörkö taas menee järjestäen alle 5l/100km. Asiallahan on väliä vain toimintasäteen kantilta. Z1000 ei oikein ehkä mahdu enää vertailuun, vaikken kokeillut olekaan. SuperDuke ja Streetfighter vaan ovat vähän omaa liigaansa verrattuna mihinkään japaniantekeleeseen. Moto Morini Corsaron saattaisin kyllä liittää kiinnostavien tekeleiden listaan. Ja jos tahtoo luotettavan ja järjettömän hyvin valmistetun laitteen, niin BMW:n R1200-variantit S ja R saattaisivat myös olla kiinnostavia; R1200S ainakin oli mielettömän hilpeä ajettava, joskin melko kyykky ja sillä ainakin kortti on herkässä. Ääni ei kyllä pärjää Ducatille eikä KTM:lle.