Ensimmäisen viestini myötä tervehdys palstalle!
Alustusta tilanteeseen: Alkukesästä iski tarve päästä ajamaan kaksipyöräisellä, joten ajoin kortin, hankin ajokamppeet ja ryhdyin miettimään sopivaa ajopeliä. Tiesin haluavani pyörän, jossa olisi leppoisa ajoasento, mutta tehoakin saisi löytyä rehellisessä määrin. Hintaa pelillä ei kuitenkaan saisi olla liikaa, ettei homma tyssäisi rahanmenon harmitteluun (ajattelin etsiä tekniikaltaan toimivan yksilön - ulkonäöllä ei niinkään ollut merkitystä). Haarukoin vaihtoehdot vanhempaan Suzukin GSX-F:ään ja Yamaha XJ600 diversioniin. Nämä puhtaasti mutu-tuntumalta: ajokokemusta ei ollut kertynyt kuin koulun Kawasaki Er-6n:stä ja lankomiehen YZF 600 R:stä.
Olisi auttanut, jos ehdokkaita olisi voinut vertailla koeajamalla, mutta siihen ei tarjoutunut mahdollisuutta, joten arvioni pyöristä perustuivat puhtaasti netin enemmän tai vähemmän luotettaviin lähteisiin. Myyntipyöriä selaillessani kohdalle sitten sattui vanha ja sopivan edukas Kawasaki GPX 750 R. Netissä olevien arvioiden perusteella sain sellaisen käsityksen, että kyseessä on mukavasti vääntävä ja mukavalla ajoasennolla höystetty touring-pyörä. Venttiili- ja jakoketjuongelmista löytyi myös juttua, ja omissa mielikuvissanikin Kawasaki oli yhtä kuin kasavika.
Myyjä kuitenkin vakuutteli pyörän olevan teknisesti hyvä. Tutkimisen ja koeajon perusteella näin tuntui myös olevan (pyörä lähti hyvin käyntiin kylmänä ja kuumana, vaihteet toimivat napakasti, vetoa löytyi koko kierrosalueen läpi, eikä välyksiä tuntunut olevan ohjauksessa eikä takapyörässä). Päädyin siis ottamaan pyörän, vaikka koeajo oli hieman hämmentävä kokemus: ajoasento oli kuta kuinkin sellainen kuin olin kuvitellut, mutta ei tämä ihan "leppoisa touring" ollut. Tehot pyörä antoi eri tavalla kuin kuvittelin (selkeä piikki korkeilla kierroksilla), ja pyörä tuntui epämiellyttävällä tavalla eloisalta mutkissa ja napakoissa ohjausliikkeissä langon YZF:n jälkeen. Ilmeisesti tämä kuitenkin kuuluu asiaan...?
Muutaman sadan kilometrin jälkeen pyörä alkaa tuntua omalta. Pari kysymystä kuitenkin:
- Etuteleskoopit ikään kuin kolisevat hieman kuopissa pienissä nopeuksissa ajettaessa. Vuotoja ei kuitenkaan näyttäisi olevan ja etupyörä/ohjaus tuntuu napakalta. Onko syytä tutkia tarkemmin?
- Maantienopeuksissa pyörän perä tuntuisi huojahtavan hieman, jos tekee pari nopeaa työntöohjausliikettä. Mistähän tämä johtuu? Onko normaalia? (verrattaessa YZF:n käyttäytymiseen siis)
- Tyhjäkäynnillä n. 1000 r/min käyntiääni on hieman ronksottava. Kilinöitä tai selkeitä kolinoita ei kuulu, mutta ei tuota käyntiääntä pehmeäksi voi sanoa. Onko normaalia?
- Kun kaasun kääntää aivan auki n. 4-5000 r/min kierroksilla isoilla vaihteilla, kone ei lähde heti vetämään. Jos kaasua ei avaa aivan auki, vetoa kuitenkin on, ja isoilla kierroksilla kaasu auki vetoa on hyvinkin paljon. Onko tämä normaalia?
Kiitokset vastauksista!
Alustusta tilanteeseen: Alkukesästä iski tarve päästä ajamaan kaksipyöräisellä, joten ajoin kortin, hankin ajokamppeet ja ryhdyin miettimään sopivaa ajopeliä. Tiesin haluavani pyörän, jossa olisi leppoisa ajoasento, mutta tehoakin saisi löytyä rehellisessä määrin. Hintaa pelillä ei kuitenkaan saisi olla liikaa, ettei homma tyssäisi rahanmenon harmitteluun (ajattelin etsiä tekniikaltaan toimivan yksilön - ulkonäöllä ei niinkään ollut merkitystä). Haarukoin vaihtoehdot vanhempaan Suzukin GSX-F:ään ja Yamaha XJ600 diversioniin. Nämä puhtaasti mutu-tuntumalta: ajokokemusta ei ollut kertynyt kuin koulun Kawasaki Er-6n:stä ja lankomiehen YZF 600 R:stä.
Olisi auttanut, jos ehdokkaita olisi voinut vertailla koeajamalla, mutta siihen ei tarjoutunut mahdollisuutta, joten arvioni pyöristä perustuivat puhtaasti netin enemmän tai vähemmän luotettaviin lähteisiin. Myyntipyöriä selaillessani kohdalle sitten sattui vanha ja sopivan edukas Kawasaki GPX 750 R. Netissä olevien arvioiden perusteella sain sellaisen käsityksen, että kyseessä on mukavasti vääntävä ja mukavalla ajoasennolla höystetty touring-pyörä. Venttiili- ja jakoketjuongelmista löytyi myös juttua, ja omissa mielikuvissanikin Kawasaki oli yhtä kuin kasavika.
Myyjä kuitenkin vakuutteli pyörän olevan teknisesti hyvä. Tutkimisen ja koeajon perusteella näin tuntui myös olevan (pyörä lähti hyvin käyntiin kylmänä ja kuumana, vaihteet toimivat napakasti, vetoa löytyi koko kierrosalueen läpi, eikä välyksiä tuntunut olevan ohjauksessa eikä takapyörässä). Päädyin siis ottamaan pyörän, vaikka koeajo oli hieman hämmentävä kokemus: ajoasento oli kuta kuinkin sellainen kuin olin kuvitellut, mutta ei tämä ihan "leppoisa touring" ollut. Tehot pyörä antoi eri tavalla kuin kuvittelin (selkeä piikki korkeilla kierroksilla), ja pyörä tuntui epämiellyttävällä tavalla eloisalta mutkissa ja napakoissa ohjausliikkeissä langon YZF:n jälkeen. Ilmeisesti tämä kuitenkin kuuluu asiaan...?
Muutaman sadan kilometrin jälkeen pyörä alkaa tuntua omalta. Pari kysymystä kuitenkin:
- Etuteleskoopit ikään kuin kolisevat hieman kuopissa pienissä nopeuksissa ajettaessa. Vuotoja ei kuitenkaan näyttäisi olevan ja etupyörä/ohjaus tuntuu napakalta. Onko syytä tutkia tarkemmin?
- Maantienopeuksissa pyörän perä tuntuisi huojahtavan hieman, jos tekee pari nopeaa työntöohjausliikettä. Mistähän tämä johtuu? Onko normaalia? (verrattaessa YZF:n käyttäytymiseen siis)
- Tyhjäkäynnillä n. 1000 r/min käyntiääni on hieman ronksottava. Kilinöitä tai selkeitä kolinoita ei kuulu, mutta ei tuota käyntiääntä pehmeäksi voi sanoa. Onko normaalia?
- Kun kaasun kääntää aivan auki n. 4-5000 r/min kierroksilla isoilla vaihteilla, kone ei lähde heti vetämään. Jos kaasua ei avaa aivan auki, vetoa kuitenkin on, ja isoilla kierroksilla kaasu auki vetoa on hyvinkin paljon. Onko tämä normaalia?
Kiitokset vastauksista!
