Kypärien ja muiden varusteiden turvallisuus.

[Nokkamies]

Ajattelinpa laittaa tällaisen topicin, kun alunperin tuolla Biltema-kamojen alla (klik) keskusteltiin ensin kypärien ja sitten muidenkin vermeiden turvallisuudesta ja luokitusten järkevyydestä.

Alkoi itseäkin kiinnostaa tuo korrelaatio uusimman Biken tekemän testin tuottamien HIC- ja g-arvojen välillä, suhteessa Sharp-luokitukseen.

Työstin seuraavan taulukon niiden kypärien osalta joille Sharp-luokitus löytyi:
                                Sharp    Hic         G
Schubert S1 Pro           2          981.7    143.3
Shoei XR-1100              5          1047.0   153.3
Arai Chaser                   3          1058.0  165.0
X Lite X602                   4         1059.0   153.3
HJC FG-15                    4          1110.3   182.0
Marushin RS1 Carbon      5          1266.7   184.0
Nolan N62                     4          1276.3  183.3
Shark RSR2                   5          1427.0  190.3
AGV S-4                       5          1546.3   191.7
Suomy Vandal               5          1557.0   206.3
KBC VR1-X                   3           2009.0   240.0

Tuosta on vaikea havaita mitään järkevää yhteyttä. Esim. HIC- ja g-arvoissa huipputulokset vetänyt Schuberth saa vain kaksi tähteä Sharpissa, kun taas pohjamudissa rypevät Suomy  ja AGV vetää viisi tähteä.
Tätä tulosta on jokseenkin vaikea ymmärtää, sillä Schuberthilla kaikki yksittäiset g-arvot eri suunnista ovat paljon pienemmät, samoin kuin HIC-arvot, kuin Suomylla, ja silti Suomylla on paljon paremmat tähdet.
Tätä ei oikein selitä sekään että tuloksia verrataan reaalimaailman onnettomuusdataan.
Eräs mahdollinen selittävä tekijä on se, että Sharp on aika paljon laajempi ja monipuolisempi testi (ks. esim animaatio) kuin ECE-testi. Sharpissa on sekä kovempi että löysempi isku kuin ECE:ssä, ja iskut viistoon pintaan, joten voihan olla että vaikkapa tuo esimerkin Schuberth on juurikin optimoitu nimenomaisesti ja vain ja ainoastaan ECE:n iskulle, ja se toimii sitten erittäin huonosti muilla iskuvoimakkuuksilla.
Enpä tiedä, mutta mielenkiintoisia lukuja joka tapauksessa. Noiden valossa järkevimmältä valinnalta näyttäisi Shoei XR-1100, joka on huipputasolla kaikissa arvoissa.

Mielenkiintoista on myös se, millä tasolla g-arvoissa liikutaan. On nimittäin niin, että jo HIC-arvolla 1000 yksi kuudesta onnettomuuteen joutuneesta saa hengenvaarallisen aivovamman. Lisää tuosta voi lukea tietenkin wikipediasta.

 

[TeroT]

Vielä mielenkiintoisemmaksi nuo arvot muuttuvat kun isku toistetaan samaa kohtaan useamman kerran.

 

[vetomies]

Kypärien käytännön turvallisuuttahan tutkittiin valtavalla yleiseurooppalaisella, todellisiin onnettomuuksiin pohjautuvalla tutkimuksella. Lopputulemana oli, että eri kypärien välille saatiin pieni ero siten, että kasvovammat ovat yleisempiä avokypärää käyttävillä.

 

[Nokkamies]

Kypärien käytännön turvallisuuttahan tutkittiin valtavalla yleiseurooppalaisella, todellisiin onnettomuuksiin pohjautuvalla tutkimuksella. Lopputulemana oli, että eri kypärien välille saatiin pieni ero siten, että kasvovammat ovat yleisempiä avokypärää käyttävillä.

No jos merkkiin tai malleihin meneviä eroja yritetään moisesta aineistosta löytää, niin se kyllä hukkuu ihan varmasti kohinaan. Sen lisäksi mallit vaihtuu ja uusiutuu sitä tahtia että tuollainen data olisi joka tapauksessa vanhentunutta jo ennen syntymistään.

Mikähän tutkimus mahtoi tarkemmin ottaen olla kyseessä?

 

[Nokkamies]

Lisäänpä tänne vielä tuolla Biltsitopicin puolella miettimiäni huolenaiheita koskien selkä- ja rintapanssareita, jospa niistä avautuisi valaisevaa keskustelua.

Selkäpanssareista, niitähän minun ymmärtääkseni testataan alasimen päällä pudottamalla tietyn suuruinen paino tietysti korkeudesta, ja sitten tsekataan kuinka suuri voima tulee läpi. Homma on sinänsä tietysti ihan ok, mutta jättää hieman miettimisen varaa. Esimerkiksi Forcefieldiähän on kehuttu pirusti ja monissa testeissä, mutta sehän on rakenteltaan tuommoista auton lattiamaton kaltaista tavaraa. Elikkä siis, jos tuollaiseen tavaraan tulee pistemäinen isku (tippuu esim ilmalennosta selälleen kivenmurikan päälle, tai jysäyttää johonkin kantoon), niin minun ymmärtääkseni se isku mene joustavan suojan läpi suoraan sinne selkärankaan, nikama liikahtaa ja selkäydin poikki? Siinä on sitten kiva juhlistaa ruumishuoneella niitä alasimen päällä tehtyjä loistavia arvoja antaneita iskunvaimennustestejä...
Eli jos on kypärätesteissä parantamisen varaa, niin sitä on myös noissa selkäpanssaritesteissä. Ite suosittelisin kyllä ehdottomasti kovaa selkäpanssaria.

Ja rintapanssareista, minua suuresti ihmetyttää miksi ne ovat lähes aina halki keskeltä rintaa? Ottaen huomioon että törmäyksissä eräs yleisin kuolinsyy on rintaan osuneesta iskusta johtuva aortan repeäminen (tämän näkee esim. Hurt-tutkimuksesta), näkisin että rintapanssarin täytyy olla kova, ja ehdottomasti yhtä kappaletta. Eikä mitään lattiamattoa.

Siinä on vähän mietittävää! Laittakaapa kannanottoja tai faktoja.

 

[specka]

Lisäänpä tänne vielä tuolla Biltsitopicin puolella miettimiäni huolenaiheita koskien selkä- ja rintapanssareita, jospa niistä avautuisi valaisevaa keskustelua.

Selkäpanssareista, niitähän minun ymmärtääkseni testataan alasimen päällä pudottamalla tietyn suuruinen paino tietysti korkeudesta, ja sitten tsekataan kuinka suuri voima tulee läpi. Homma on sinänsä tietysti ihan ok, mutta jättää hieman miettimisen varaa. Esimerkiksi Forcefieldiähän on kehuttu pirusti ja monissa testeissä, mutta sehän on rakenteltaan tuommoista auton lattiamaton kaltaista tavaraa. Elikkä siis, jos tuollaiseen tavaraan tulee pistemäinen isku (tippuu esim ilmalennosta selälleen kivenmurikan päälle, tai jysäyttää johonkin kantoon), niin minun ymmärtääkseni se isku mene joustavan suojan läpi suoraan sinne selkärankaan, nikama liikahtaa ja selkäydin poikki? Siinä on sitten kiva juhlistaa ruumishuoneella niitä alasimen päällä tehtyjä loistavia arvoja antaneita iskunvaimennustestejä...
Eli jos on kypärätesteissä parantamisen varaa, niin sitä on myös noissa selkäpanssaritesteissä. Ite suosittelisin kyllä ehdottomasti kovaa selkäpanssaria.

Ja rintapanssareista, minua suuresti ihmetyttää miksi ne ovat lähes aina halki keskeltä rintaa? Ottaen huomioon että törmäyksissä eräs yleisin kuolinsyy on rintaan osuneesta iskusta johtuva aortan repeäminen (tämän näkee esim. Hurt-tutkimuksesta), näkisin että rintapanssarin täytyy olla kova, ja ehdottomasti yhtä kappaletta. Eikä mitään lattiamattoa.

Siinä on vähän mietittävää! Laittakaapa kannanottoja tai faktoja.

Noita selkäpanssareitahan ymmärtääkseni testataan aika pienellä kappaleella. se vastaa enemmän nyrkinkokoiseen kiveen mätkähtämistä kuin tasaselle asfaltille.

Mutta silti kieltämättä tulee mieleen että voimaa laajemmalle jakava ja rankaa tukeva/suojaava rakenne vois olla parempi - mut toisaalta jos pehmeä absorboi energiaa enemmän.. Ja niissä iskunopeuksissa ja voimissa materiaalit saattaa käyttäytyä jonkin verran erilailla. Se että tuo suoja oikeesti estäis kiven painumisen rankaan asti, sen täytyy olla aika jäsy.

Rintapanssareissa varmaan on kyse ihan puettavuudesta - vetskari menee siitä kohti. Onhan noita yhtenäisiä irtopanssareitakin olemassa ja saatavissa ja olikohan juuri Force fieldillä yhtenäinen mut pehmeä, joka puetaan sit sivulta.

edit-typoja

 

[compact_d]

Lisäänpä tänne vielä tuolla Biltsitopicin puolella miettimiäni huolenaiheita koskien selkä- ja rintapanssareita, jospa niistä avautuisi valaisevaa keskustelua.

Selkäpanssareista, niitähän minun ymmärtääkseni testataan alasimen päällä pudottamalla tietyn suuruinen paino tietysti korkeudesta, ja sitten tsekataan kuinka suuri voima tulee läpi. Homma on sinänsä tietysti ihan ok, mutta jättää hieman miettimisen varaa. Esimerkiksi Forcefieldiähän on kehuttu pirusti ja monissa testeissä, mutta sehän on rakenteltaan tuommoista auton lattiamaton kaltaista tavaraa. Elikkä siis, jos tuollaiseen tavaraan tulee pistemäinen isku (tippuu esim ilmalennosta selälleen kivenmurikan päälle, tai jysäyttää johonkin kantoon), niin minun ymmärtääkseni se isku mene joustavan suojan läpi suoraan sinne selkärankaan, nikama liikahtaa ja selkäydin poikki? Siinä on sitten kiva juhlistaa ruumishuoneella niitä alasimen päällä tehtyjä loistavia arvoja antaneita iskunvaimennustestejä...
Eli jos on kypärätesteissä parantamisen varaa, niin sitä on myös noissa selkäpanssaritesteissä. Ite suosittelisin kyllä ehdottomasti kovaa selkäpanssaria.

Ja rintapanssareista, minua suuresti ihmetyttää miksi ne ovat lähes aina halki keskeltä rintaa? Ottaen huomioon että törmäyksissä eräs yleisin kuolinsyy on rintaan osuneesta iskusta johtuva aortan repeäminen (tämän näkee esim. Hurt-tutkimuksesta), näkisin että rintapanssarin täytyy olla kova, ja ehdottomasti yhtä kappaletta. Eikä mitään lattiamattoa.

Siinä on vähän mietittävää! Laittakaapa kannanottoja tai faktoja.

No kun kerran meidän Forcefieldin selkäsuojasta- ja CE-testistä on puhetta, niin katsotaan ensin sitä CE-testiä että millainen se on. Koska tutkimusten mukaan yli 90 % halvaantumistauksista johtuu pistemäisistä iskuista kaupunkiympäristössä alle 80 km/h nopeudella. Tästä johtuen on EU-tasolla päädytty testimenetelmään, jossa mitataan ainoastaan pistemäisiä iskuja. Tässä testimenetelmän kuvaus:

Testilaitteisto koostuu mittausanturista ja -laitteistosta, alasimesta, iskupäästä ja painoista. Iskupää on teräksestä valmistettu kolmiomainen tanko, jonka mitat ovat 160 mm x 50 mm x 30,8 mm. Iskupään ja lisäpainojen yhteismassa tulee olla 5 kg. Alasimen pinta on lievästi pyöreä.

Testitapahtumassa selkäsuojaan kohdistetaan vähintään viisi iskutestiä, joissa jokaisen iskun liike-energian määrä tulee olla 50 Joulea. Testin ensimmäisessä vaiheessa iskuja tehdään selkäsuoja keskiosaan 90 mm:n välein koko suojan mitalta. Tämän jälkeen tehdään viisi iskua; joista yksi 40 mm suojan reunasta, toinen 60 mm päähän reunasta ja yksi täysin keskelle suojaa. Lopuksi testin tekijä valitsee mielestään selkäsuojan kaksi heikointa kohtaa ja suorittaa iskutestin näihin kohtiin.

Iskutestissä mittauslaitteiston tulee mitata voiman suuruus 10000 kertaa sekunnissa. Tästä mittausdatasta lasketaan iskun keskimääräinen voima sekä maksimiarvo. Level 1-tason selkäsuojassa mitattujen voimien keskiarvo saa olla maksimissaan 18 kN ja suurin mitattu arvo 24 kN. Level 2-tason suojassa voimien keskiarvo saa olla 9 kN ja maksimiarvo 12 kN.

No Forcefieldille tämä ei riitä alkuunkaan, vaan siellä ajatellaan että mopoilla saatetaan ajaa vähän kovempaa kuin 80 km/h ja siksi nämä arvot pitää ylittää reilusti. Uusimmassa 2010 (heinäkuu) Forcefield Pro L2 -selkäsuoja versiossa nämä arvot ovat 4,55 kN ja 5,18 kN ja sitä parempia arvoja ei löydy kuin yhdestä toisesta suojasta ja se on Forcefieldin uusi Sub 4 -selkäsuoja, jossa arvot ovat keskiarvo 3,38 kN ja korkein 3,87 kN.

 

[Nokkamies]

No Forcefieldille tämä ei riitä alkuunkaan, vaan siellä ajatellaan että mopoilla saatetaan ajaa vähän kovempaa kuin 80 km/h ja siksi nämä arvot pitää ylittää reilusti. Uusimmassa 2010 (heinäkuu) Forcefield Pro L2 -selkäsuoja versiossa nämä arvot ovat 4,55 kN ja 5,18 kN ja sitä parempia arvoja ei löydy kuin yhdestä toisesta suojasta ja se on Forcefieldin uusi Sub 4 -selkäsuoja, jossa arvot ovat keskiarvo 3,38 kN ja korkein 3,87 kN.

No niin, nyt kuulostaa että ei ehkä olla ihan asian ytimessä.

Ensinnäkin, tuo 50 joulen isku vastaa jotakuinkin tarkkaan sitä että 2.5 kilon massa pudotetaan alas kahden metrin korkeudelta. Jos nyt en ihan väärin laskenut niin tämä tekee nopeudeksi noin 6.26 m/s, joka taas on 22.5 km/h. Joten mistä repäisit tuon 80 km/h?!

Arvaappa paljonko jouleja tulee jos lasketaan että 75 kiloinen jätkä tipahtaa kahden metrin korkeudelta asvalttiin? Puhumattakaan että sama heppu törmäisi seinään 80 km/h vauhdista?

Ja alkuperäinen kritiikkini kohdistui juurikin tuohon mittaustapaan suhteellisen tasaisen ja kovan alasimen päällä. Siinä alasimen päällä voisi olla vaikka vaahtomuovia, sahanpurua, tms ja se kyllä vaimentaisi iskua. Mutta sitten kun siitä tulee tositilanteessa läpi se kivenmurikka, niin se pehmeä materiaali tai sahanpuru tai pakkausstyroksilastut ei estä sitä lainkaan.

Sen takia mä en oikein ymmärrä miten hyvin tuommonen pehmeä suojus voi toimia jos nyt siihen kiven päälle on pakko pudota selälleen.
Sama koskee tietysti muitakin suojuksia.

Kysymys, jos sua vedettäis pesäpallomailalla selkään, niin ottaisitko suojaksi mieluummin lattiamaton kaltaisen Forcefieldin, vai jonkun kovakuorisen panssarin?

 

[pecha]

Siinä on vähän mietittävää! Laittakaapa kannanottoja

Varoituksen sana: varsinkin kypäräaihe on pahempi "Can of worms" kuin kaikki öljy- ja rengasväittelyt yhteensä!

Itse näkisin asian suunnilleen niin, että ECE22-05 normi on nykypyörien suorituskyvyn huomioiden auttamattoman alamittainen. Mutta sitten taas toisaalta kaikki eivät aja tonnisilla sporttipeleillä kolmeasataa, ja myös niillä saattaa olla mahdollista lipata muutenkin kuin huippunopeudesta, joten ns."oikean" suojaavuustason määrittäminen on hyvin hyvin vaikeaa. Henkilökohtaisesti en ihan 100% niele sitä, että huokeat muovikuoriset olisivat paras vaihtoehto hitaasta vauhdista kaaduttaessa (mutta en toisaalta väitä, etteikö suurissa nopeuksissa hyväksi suunniteltu rr-kypärä saattaisi olla hieman pois parhaalta toimivuusalueeltaan taajamavauhdeissa). Silloin joutuu aina tekemään kompromissin jonkun asian suhteen.

Normin tiukentamiselle olisi ihan selkeät perusteet, mutta niin ei taida tapahtua, koska meillä on Etelä-Euroopassa isot markkinat halvemman luokan kypärille, ja lobbaaminen EU:ssa vaikuttaa enemmän kuin todellinen kiinnostus turvallisuudesta. Siksi kaupasta saa sen kolmenkympin ruukun, joka on hyväksytty mp-käyttöön. Ja ilmeisesti jotkut, joilla on suunnilleen 30 euron arvoinen päänuppi, myös ajelevat sellaisilla. No, sehän ei toisaalta ole minulta pois, ajelkoot vapaasti vaikka lippalakki päässä.

Ja koska tämä kaikki on niin äärimmäisen monisyistä, ja luotettava faktatieto vaikuttaisi olevan kiven alla, itse keskityn valinnassani istuvuuteen ja yleiseen käyttömukavuuteen, sekä pitkään käyttöikään. Viimeisin löytyi noin 600 euron hintaluokasta, se tosin oli melkeinpä viimeinen asia mitä mietin, koska itse painotan noita ensinmainittuja paljon enemmän. 20-30 tonnia tulee kaudessa kilsoja, niin ei todellakaan huvita alkaa tuskailemaan huonosti istuvan päähineen kanssa ja pohtia kannattiko säästää satanen.

Tiedän, ettei se ole keskivertosuomalaisostajan lähestymistapa, vaan aika monelle hinta on valintaperuste ´numero uno´. En väitä, että olisivat väärässä, vaan kerroin vain, kuinka itse toimin ja miksi.

 

[Geronimo]

Arvaappa paljonko jouleja tulee jos lasketaan että 75 kiloinen jätkä tipahtaa kahden metrin korkeudelta asvalttiin? Puhumattakaan että sama heppu törmäisi seinään 80 km/h vauhdista?

Mitäpä jos testaisit tuon?
Ei tarvitsisi arvailla.

 

[shyhander]

Perusfysiikka vaan on tuota kumiverkosuojaa vastaan. Maalaisjärjen vaikutus on tässä asiassa nyt itsellä niin voimakas, että pitää olla kyllä perkeleen vahvaa tieteellistä selvitystä jotta tuo pehmeä kumiverkko menisi hyväksyntään.

Pistertäänpä kaveri seisomaan jääkiekkokentälle selkä päin kun joku lämää kiekon täysillä selkään.

Saat vaihtoehdoksi pukea päälle kumiverkkosuojan tai kovaulkokuorisen sisältä pehmustetun suojan.

 

[Nokkamies]

Itse näkisin asian suunnilleen niin, että ECE22-05 normi on nykypyörien suorituskyvyn huomioiden auttamattoman alamittainen. Mutta sitten taas toisaalta kaikki eivät aja tonnisilla sporttipeleillä kolmeasataa, ja myös niillä saattaa olla mahdollista lipata muutenkin kuin huippunopeudesta, joten ns."oikean" suojaavuustason määrittäminen on hyvin hyvin vaikeaa.

Mä oon tässä nyt havaitsevinani että sulla on pieni bias tämän asian suhteen, eikä ehkä ihan täyttä ymmärrystä siitä mitä se kypärä oikeastaan voi ja mitä se ei voi tehdä.

Otetaanpa pari esimerkkiä. Meillä on huiman paksu utopiakypärä, jossa vaimennusmateriaalia on huikeat 50 milliä, ja koko tämä paksuus voidaan käyttää törmäusnopeuden optimaaliseen kuolettamiseen, eli pääkopan jarruttamiseen hallitusti. Kannattaa huomata että todellisuudessa tuo paksuus on ehkä luokkaa 20 milliä.
No, nyt jannu jysäyttää seinään tällä samalla kypärällä 50 km/h nopeudesta. G-voimia syntyy aika tarkkaan 200, jolloin kaverilla on vielä jonkinmoinen mahdollisuus selviytyä ilman vakavaa aivovammaa.
No, lisätäänpä nopeutta sataseen. Nyt g-voimia syntyykin jo 800, joka tarkoittaa jokseenkin 100 % varmaa kuolemaa.
Joten tätä taustaa vasten on ihan turha huuruilla mistään 300 kmh crasheista ja että niitä voisi millään suojata.
Jos ylläolevan esimerkin potan vaimenninmateriaalin paksuus pudotetaan realistisempaan 20 milliin, niin 50 kmh nopeudesta syntyy noin 500 g, ja satasen nopeudesta noin 2000 g. Molemmat varma kuolema.
Lisäksi mikään todellinen kypärä ei tee jarrutusta "optimaalisesti", eli g-lukemat on todellisuudessa vielä kovempia.

ECE-testissä törmäys vastaa 7.5 m/s nopeutta (pudotus 2.85 m korkeudesta), joka on 27 km/h.
Tämä nopeus on perusteltavissa sillä, että yleensä kypärä joutuu ottamaan vain vastaan iskun pystysuoran komponentin, eli voidaan puhua ehkä jotakuinkin siitä että kaatuisit suorilta jaloilta asvaltille tukea ottamatta.
Ja näissä testeissä pienimmät lukemat taisi olla luokkaa 130 g. Se vastaa 20 millin materiaalille mainitusta vauhdista aika hyvää jarrutusta.

Kannattaa myös huomata että jos kaatuu 300 km/h nopeudessa asvaltille, ja lyö päänsä, ei se pystysuora komponentti ole sen suurempi kuin 50 km/h vauhdissakaan. Tilanne muuttuu tietysti radikaalisti jos alkaa pyörimään tai törmää johonkin.

Mutta kuten laskelmat osoittaa, suorissa törmäyksissä on yli 50 kmh nopeuksissa hyvin vähän hyötyä minkäänlaisista suojavarusteista. Paitsi ehkä metriä paksusta Michelin-ukko-puvusta. Siksi kai noita airbagpukuja kehitellään.

 

[TeroT]

Otetaanpa pari esimerkkiä. Meillä on huiman paksu utopiakypärä, jossa vaimennusmateriaalia on huikeat 50 milliä, ja koko tämä paksuus voidaan käyttää törmäusnopeuden optimaaliseen kuolettamiseen, eli pääkopan jarruttamiseen hallitusti. Kannattaa huomata että todellisuudessa tuo paksuus on ehkä luokkaa 20 milliä.
No, nyt jannu jysäyttää seinään tällä samalla kypärällä 50 km/h nopeudesta. G-voimia syntyy aika tarkkaan 200, jolloin kaverilla on vielä jonkinmoinen mahdollisuus selviytyä ilman vakavaa aivovammaa.
No, lisätäänpä nopeutta sataseen. Nyt g-voimia syntyykin jo 800, joka tarkoittaa jokseenkin 100 % varmaa kuolemaa.
Joten tätä taustaa vasten on ihan turha huuruilla mistään 300 kmh crasheista ja että niitä voisi millään suojata.
Jos ylläolevan esimerkin potan vaimenninmateriaalin paksuus pudotetaan realistisempaan 20 milliin, niin 50 kmh nopeudesta syntyy noin 500 g, ja satasen nopeudesta noin 2000 g. Molemmat varma kuolema.
Lisäksi mikään todellinen kypärä ei tee jarrutusta "optimaalisesti", eli g-lukemat on todellisuudessa vielä kovempia.

ECE-testissä törmäys vastaa 7.5 m/s nopeutta (pudotus 2.85 m korkeudesta), joka on 27 km/h.
Tämä nopeus on perusteltavissa sillä, että yleensä kypärä joutuu ottamaan vain vastaan iskun pystysuoran komponentin, eli voidaan puhua ehkä jotakuinkin siitä että kaatuisit suorilta jaloilta asvaltille tukea ottamatta.
Ja näissä testeissä pienimmät lukemat taisi olla luokkaa 130 g. Se vastaa 20 millin materiaalille mainitusta vauhdista aika hyvää jarrutusta.

Kannattaa myös huomata että jos kaatuu 300 km/h nopeudessa asvaltille, ja lyö päänsä, ei se pystysuora komponentti ole sen suurempi kuin 50 km/h vauhdissakaan. Tilanne muuttuu tietysti radikaalisti jos alkaa pyörimään tai törmää johonkin.

Mutta kuten laskelmat osoittaa, suorissa törmäyksissä on yli 50 kmh nopeuksissa hyvin vähän hyötyä minkäänlaisista suojavarusteista. Paitsi ehkä metriä paksusta Michelin-ukko-puvusta. Siksi kai noita airbagpukuja kehitellään.

Mun kaveri törmäsi kesällä eteen kääntyneen auton kylkeen ja lensi pää edellä suoraan auton kylkeen. Poliisin arvioima törmäysnopeus oli muistaakseni n. 70km/h. Auton kyljestä näki mihin kohtaa kuski oli pää edellä törmännyt. Tästä kaikesta huolimatta kaveri hengissä. Pää oli kipee jonkun aikaa. Ei kaveri harmitellut vaikka oli aikanaan ostanut kalliin kypärän eikä aio vaihtaa merkkiä jos vielä ostaa uuden kypärän.

 

[pecha]

Varsinkin insinöörien mielestä se varmaan olisi kalsareiden vaihdon paikka, jos koko maailman ja elämän pystyisi pukemaan joihinkin matemaattisiin kaavoihin.

Mutta esimerkiksi tässä kypäräasiassa on niin paljon mm. inhimillisiä tekijöitä mukana, ettei ihan kaikkea kuitenkaan pysty teoretisoimalla "sorttaamaan". Tehtävän mahdottomuus ei tietenkään ennenkään ole estänyt yrittämästä.

 

[specka]

Mun kaveri törmäsi kesällä eteen kääntyneen auton kylkeen ja lensi pää edellä suoraan auton kylkeen. Poliisin arvioima törmäysnopeus oli muistaakseni n. 70km/h. Auton kyljestä näki mihin kohtaa kuski oli pää edellä törmännyt. Tästä kaikesta huolimatta kaveri hengissä. Pää oli kipee jonkun aikaa. Ei kaveri harmitellut vaikka oli aikanaan ostanut kalliin kypärän eikä aio vaihtaa merkkiä jos vielä ostaa uuden kypärän.

Tuossa tapauksesa auton rakenteet toimi suurella todennäköisyydellä lisäsuojana, jos olis ollu betoniseinä, tuskin olis kävelijäksi enää.
Esim auton ovi pelti on aika "pehmeetä" kun siihen tömpsähtää.
Toki koviakin kohtia autosta lötyy.

Esim ovipelti/konepelti antaa moniaita senttejä periksi - ja palautuu melkoisen paljon siitä maksimi siirtymästä- siis tilanteissa jossa pyöräilijä/mopoilija/motoilija mätkähtää siihen.

 

[TeroT]

Mun kaveri törmäsi kesällä eteen kääntyneen auton kylkeen ja lensi pää edellä suoraan auton kylkeen. Poliisin arvioima törmäysnopeus oli muistaakseni n. 70km/h. Auton kyljestä näki mihin kohtaa kuski oli pää edellä törmännyt. Tästä kaikesta huolimatta kaveri hengissä. Pää oli kipee jonkun aikaa. Ei kaveri harmitellut vaikka oli aikanaan ostanut kalliin kypärän eikä aio vaihtaa merkkiä jos vielä ostaa uuden kypärän.

Tuossa tapauksesa auton rakenteet toimi suurella todennäköisyydellä lisäsuojana, jos olis ollu betoniseinä, tuskin olis kävelijäksi enää.
Esim auton ovi pelti on aika "pehmeetä" kun siihen tömpsähtää.
Toki koviakin kohtia autosta lötyy.

Esim ovipelti/konepelti antaa moniaita senttejä periksi - ja palautuu melkoisen paljon siitä maksimi siirtymästä- siis tilanteissa jossa pyöräilijä/mopoilija/motoilija mätkähtää siihen.

Kyllä. Tosin osuma tuli muistaakseni B-pilariin ja kyllä se on aika vahva ja jäykkä.

 

[shyhander]

Kyllä. Tosin osuma tuli muistaakseni B-pilariin ja kyllä se on aika vahva ja jäykkä.

Tuo (liike)energia on semmosta, että se poistuessaan aiheuttaa joko muodonmuutoksen tai sitten se muuttuu muunlaiseksi energiaksi, esimerkiksi lämmöksi (jarruissa). (Lähde: lukion pitkä fysiikka vuonna jotain.) Muuta vaihtoehtoa ei ole. Eli jonkun on annettava periksi ja mentävä rikki – ja se joku ei saa olla ihmisen kudokset.

 

[Nitrous]

Kun täällä puhutaan noista materiaaleista tyyliin kova vs. pehmeä on hyvä huomata, että jotkut materiaalit käyttäytyvät täysin eri tavalla iskumaisen kuormituksen alla kuin hitaasti voimaa lisättäessä. Esim. kumin ominaisuuksiin kuuluu, että hitaasti kuormitettaessa se on helposti joustavaa ja voi venyä luokkaa 1000% alkuperäisestä mitastaan, mutta kuormituksen amplitudin ja taajuuden kasvaessa tietyn rajan yli, kumi käyttäytyy lähes kuin lasi.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä, että normaalisti joustava ja pehmeä suoja voi kovan isku alla ollakin pinnaltaan kivikova.

Mielenkiinto ja harrastuneisuus ei tässä kohtaa kylläkään riitä selvittämään onko vastaavia materiaaleja joidenkin valmistajien suojissa käytössä vai ei. Halusin tuoda vain tälläisen materiaalinäkökulman keskusteluun mukaan, ettei mene liian mustavalkoiseksi kova vs. pehmeä väittelyksi.

 

[Nokkamies]

Varsinkin insinöörien mielestä se varmaan olisi kalsareiden vaihdon paikka, jos koko maailman ja elämän pystyisi pukemaan joihinkin matemaattisiin kaavoihin.

Mutta esimerkiksi tässä kypäräasiassa on niin paljon mm. inhimillisiä tekijöitä mukana, ettei ihan kaikkea kuitenkaan pysty teoretisoimalla "sorttaamaan". Tehtävän mahdottomuus ei tietenkään ennenkään ole estänyt yrittämästä.

Saattaahan se tosiaan insinöörien housut sotkea.

Silti on kuitenkin ihan mukavaa että esim lujuuslaskenta perustuu johonkin muuhun kuin fiilispohjaiseen arvailuun. Muuten saattas vaikkapa lentskarin ja miksei moponkin selässä hirvittää.

Se on vaan sitten niin että jos mennään, ja halutaan mennä, ihan fiilispohjalta, niin kannattaa valita se makeimman näkönen ja tuntonen potta tai panssari tms minkä rahapussi sietää. Turva-asioista on ihan turha vouhottaa jos minkään sortin faktat ei kiinnosta.

Ymmärrän kyllä myös sen, että asioiden oikea pohtiminen saattaa olla hyvinkin levottomuutta herättävää, ja johtaa jopa housujen tahriintumiseen jos alkaa kyseenalaistaa näitä yleisesti hyväksyttyjä mantroja kuten "vain kallis voi olla hyvää" ja "se-ja-se testi on absoluuttinen totuus". Todellisuus on valitettavasti kiusallisen monimuotoinen.

Esim. tuossa Forcefieldin tapauksessa ihan maalaisjärki jopa ilman insinöörin koulutusta sanoo jotakin toista kuin testitulokset. Onhan se lötkömatto varmaan mukava päällä, mutta siihen en kyllä ite pesämallomailan iskua ottais, sen paremmin kuin jääkiekkoakaan.

 

[specka]

Kyllä. Tosin osuma tuli muistaakseni B-pilariin ja kyllä se on aika vahva ja jäykkä.

Tuo (liike)energia on semmosta, että se poistuessaan aiheuttaa joko muodonmuutoksen tai sitten se muuttuu muunlaiseksi energiaksi, esimerkiksi lämmöksi (jarruissa). (Lähde: lukion pitkä fysiikka vuonna jotain.)  Muuta vaihtoehtoa ei ole. Eli jonkun on annettava periksi ja mentävä rikki – ja se joku ei saa olla ihmisen kudokset.

Jep -B-pilari ei oo pehmeimpiä kohtia.

Mut se on pienehkö kohde -siihen ei osu tasan 90 asteen kulmassa ja osuessa ei kuitenkaan tod näk pysähdy "kuin seinään" vaan liike suunta muuttuu -> kaikki energia ei muutu kypärän/pään muodonmuutoksiin -onneksi.