Miten sitten jos kahauttaa pyörän kunnolla ulos ja menee rajun näköisesti mukkelismakkelis, miten kypärä uskalletaan raastaa pois ettei tuu vammoja lisää?.
Erittäin hyvä kysymys, hienoa!
1. JOS POTILAS ON KOHDATTAESSA HEREILLÄ ja pystyy kertomaan kuka on ja mihin sattuu, EI KYPÄRÄN POIS OTTAMISELLAKAAN OLE KIIRETTÄ - se voidaan ottaa sitten kun ammattiapu on paikalla. Hihnan voi toki avata valmiiksi, samoin kiristävät kaulukset, välttäen kuitenkin pään liikuttamista. Rauhoita potilasta ja kehoita häntä olemaan paikoillaan. Kerro että apua on tulossa tai soita 112 ellei ole vielä soitettu. Vaikka potilas kävelisi vastaan, hän voi olla hengenvaarallisesti loukkantunut (mm. sisäinen verenvuoto) tai hänellä voi olla rankavamma joka uhkaa selkäydintä.
2. KYPÄRÄN POIS OTTAMINEN: Jos kypärä pitää kuitenkin jostain syystä poistaa (usein potilas alkaa itse ottamaan sitä päästään), se kannattaa tehdä yhteistyössä potilaan kanssa. Tällöin potilasta neuvotaan pitämään pää neutraalissa asennossa ja häntä kehoitetaan kertomaan mikäli johonkin sattuu.
Avataan leukahihna ja kaulukset. Avustaja tukee molemmin käsin niskaa sivuilta tukien päätä koko ajan neutraaliin asentoon. Toinen avustaja levittää kypärän sivuja samalla nostaen sitä kohtisuoraan pois (rangan suuntaisesti). Jos kypärä on tiukka, kolmas käsipari työntää sormet visiirin aukosta otsan ja kypärän reunan välistä kohti päälakea, josta painetaan kevyesti vastaan liiallisen nostovoiman kompensoimiseksi.
On hyvä kuitenkin muistaa ettei rankavammaa pystytä todentamaan kenttäolosuhteissa (ilman röntgenkuvausta). Siksi kaikkia joiden vammamekanismin perusteella voidaan olettaa saaneen rankavamman, tulee pitää rankavammaisena niin kauan kunnes toisin osoitetaan. Selkäydinvamma aiheuttaa tunto- ja liikepuutoksia ensisijaisesti alaraajoihin, riippuen selkäydinvamman sijainnista. Jos potilas valittaa kipua selässä tai niskassa on rankavamma todennäköinen. Tällöin on tarvittaessa tuettava potilasta sekä kehoitettava häntä olemaan paikoillaan.
3. JOS POTILAS EI OLE HEREILLÄ, eli hän ei vastaa puhutteluun, on vaarana ettei hengitystiet pysy auki. Tällöin potilas tulee asettaa tai tuetaan kylkiasentoon, pää ojennetaan neutraaliin asentoon. KYPÄRÄÄ EI TULE POISTAA ELLEI ILMATIEN KANSSA OLE EDELLEEN ONGELMIA. Visiiri, leukahihna ja kiristävät kaulukset on toki hyvä avata. Jos potilas tulee tajuihinsa, rauhoittele häntä.
Kylkiasentoon laittaminen ja pään ojentaminen neutraaliin asentoon on henkeä pelastava toimenpide ei hereillä oleville sen syystä riippumatta - oli rankavammaa tai ei. Koska tajuton ei pysty itse huolehtimaan ilmatien esteettömyydestä, on se auttajan velvollisuus. Oksennus, nieluun valuva veri, selällään makaavan kieli, tai pään huono asento voivat aiheuttaa potilaan kuoleman jo ennen kuin ammattiapu ehtii paikalle - tukehtumisen seurauksena.
T: Tapsa
(työkokemusta hoitotason ambulanssissa 13 vuotta)
