Mulla on tuollaisen NS125F:n koneen ja rungon pätkän ympärille rakennettu ratapyörä. On nyt viisi (tai kuusi) kesää saanut säälimättä saapasta. Koneen avasin ensimmäistä kertaa vasta tänä keväänä. Männässä ei yhden yhtä leikkaumaa, kaikki toleransseissa. Mäntä juuri ja juuri alarajalla kokonsa puolesta. Tuoreöljyvoitelun poistin silloin kun rakensin pyörän. Olen ajanut lähes kaikki rata-ajot 2t pienkonebensalla. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten ajoin vastaavalla, mutta mint yksilöllä kadulla ja tämä potkii jopa hieman paremmin. Putkena muokattu Micron, kaasari kaksi milliä isompi ja läppinä klassiset Boyesenit. Sylinterin sovitusta lohkoon korjailin keväällä.
Ensimmäinen vaurio koneeseen tuli kolme viikkoa sitten Kemorassa. Kaatumisen johdosta vaihdepoljin meni rusetille ja ilmeisen väkisin runnoi pykäliä pesään. Vitosen rattaan kytkentähammas murtui.
No, kone on nyt jo takaisin rungossa ja eilen koekäytetty.
Noita koneenosia saisi kyllä jo vähän alkaa hamstraamaan, nyt on vain kaksi vajaata konetta varalla.