-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Kuinka hyvin kevari kestää käyttöä?
- Keskustelun aloittaja yöLiitäjä
- Aloituspäivä
Kotarikuski
Betatestaaja
Bone sanoi:"Mitä kireempi sen parempi".
"Kevari" ei kyl kovin KIREE voi olla siihen liittyvin tehorajoin.
Muut 125cc laitteet on sitten ihan toinen luokka ja liikutus.
Totta. Mutta kevareina ne paperien mukaan kulkee.
Nitrous sanoi:
Jos oli nappulakumit alla ja yli 40hp takapallolta..... oli pieruissa toki jo aikamoinen konjakinhaju
ja tämän myötä aamuöisen varikon grillikatoksella kohtalainen räjähdysvaara
Sileämmillä kumeilla aromi samoine riskeineen alkoi löytyä siinä 45 hp:n jälkeen
.Noiden alla kun pysyttiin, oltiin kyllä ihan tolkun touhuissa
.Näin se homma vaan meni.
Hyvin ja ajatuksella tehty piikki ei hävennyt lussulle stanupuolikkalle.... ellei ihan lentohiekassa uitu.
Sama oli pieteetillä tehdyn kasikympin kanssa suhteessa vähän väsyneeseen piikkiin.
Toki sellaisella disclaimerilla, että kuski ei ollut "lievästi" yli 100kg
.
.Nitrous sanoi:
Käytännössä havaittua siltä ajalta kun pojalla oli kevari pari vuotta ja tuli aika paljon touhuttua niiden kanssa, kävin myös mopomiiteiss, samoin työn puolesta näen päivittäin kymmeniä kevareita ja niiden käyttäjiä. Rajoitinrallia harrastetaan kylmällä koneella sekä kun halutaan huomiota liikenteessä, kuten koulun tai kavereiden ohi ajaessa, kytkin pohjaan ja paukutetaan rajoitinta vasten.
Nelarit on kierroskoneita ja tehoa vähän, jostain syystä porukoilla on mielikuva että nelari pitää kiertää rajoittimelle isoimmalla vaihteella ja välitykset vaihdetaan tiehämmäksi, turhaan. Käytännössä huipuuteho alkaa hiipua 1000-1500rpm ennen rajoitinta eikä siitä viimeisestä vinguttamisesta saada mitään hyötyä, varsinkaan matka ajossa mitä noilla vehkeillä tulee aika paljon isoilla teillä. Vaikka tehoa on vähän ja ne on kierroskoneita, kuitenkin nelarilla mennään väännöllä ja todellisuudessa täysin vakiokoneella ei päästä rajoittimelle kun ehkä toiseksi suurimmalla vaihteella, jos silläkään.
Ajoa koneet kestää mutta ei sitä mitä monet nuoret tekee tietämättään tai välittämättä siitä miten moottoria kohdellaan. Näistä on kertynyt aika paljon kokemusta ja ei tarvitse yhdistellä kovinkaan montaa asiaa kun päätellään miksi toiset ajaa samoilla laitteilla enemmän kilsoja kun toiset.
Re: Kuinka hyvin kevari kestää käyttöä?
4t / 2t keskustelu usein kääntyy siihen, että 2t on tehokkaampi. Siis lähtökohtaisesti aina oletetaan, että 2t koneesta on kaikki kuristukset poistettu ja se on täystehoinen. Kuitenkin sitä ajetaan A1 kortilla ja vakuutuksilla.
Jos pyörä on tarkoitus oikeasti pitää laillisena on nelari ainoa järkevä vaihtoehto. Tehot tulee ulos juuri niinkuin suunniteltu ja kone ei ajossa tunnu rajoitetulta.
Itellä on 39tuhatta ajettu cbf125 ostin sen puolitoista vuotta sitten ensipyöräksi vaikka isommallakin saisin toki ajaa. Aika pomminvarmaa tekniikkaa on tuo ainakin. Tuo oli halpa testi siihen, että kiinnostaako ajelu oikeasti ollenkaan. Nyt on isompi pyörä kiikarissa kunhan tuosta vaan pääseepi eroon.
4t / 2t keskustelu usein kääntyy siihen, että 2t on tehokkaampi. Siis lähtökohtaisesti aina oletetaan, että 2t koneesta on kaikki kuristukset poistettu ja se on täystehoinen. Kuitenkin sitä ajetaan A1 kortilla ja vakuutuksilla.
Jos pyörä on tarkoitus oikeasti pitää laillisena on nelari ainoa järkevä vaihtoehto. Tehot tulee ulos juuri niinkuin suunniteltu ja kone ei ajossa tunnu rajoitetulta.
Itellä on 39tuhatta ajettu cbf125 ostin sen puolitoista vuotta sitten ensipyöräksi vaikka isommallakin saisin toki ajaa. Aika pomminvarmaa tekniikkaa on tuo ainakin. Tuo oli halpa testi siihen, että kiinnostaako ajelu oikeasti ollenkaan. Nyt on isompi pyörä kiikarissa kunhan tuosta vaan pääseepi eroon.
Itellä nyt on kevarikokemukset about viiden vuoden takaa ja mullahan oli itellä piikkinen Dt. Ihan mukava kompromissi, mutta jälkikäteen ajateltuna olis pitänyt vaan ostaa se nelarikevari.
Laiskojahan nuo nelarit on ja kuulostaa miltä kuulostaa, mutta tulee vaan niin paljon halvemmaksi, helpommaksi ja luotettavammaksi monella tavalla.
Toki 2T on hyvä vehje korjailun ja huoltamisen opetelluun ja kevariksi liikkuu vallan nätisti.
Laiskojahan nuo nelarit on ja kuulostaa miltä kuulostaa, mutta tulee vaan niin paljon halvemmaksi, helpommaksi ja luotettavammaksi monella tavalla.
Toki 2T on hyvä vehje korjailun ja huoltamisen opetelluun ja kevariksi liikkuu vallan nätisti.
Jagroan sanoi:
Ei uudessa tai käytännön tasolla hyvin ylläpidetyssä (ei siis välttämättä ohjekirjan mukaisesti
)nelarikevarissa ole kummempaa "vikaa". Suositeltua tiuhemmat öljynvaihdot ovat pitkässä juoksussa
arvottaen myös helppoa ja halpaa hommaa..... mutta hommaa kuitenkin.
Käytännön tasolla taitaa meidän puitteissa suurin 2-tahtarin kompastuskivi olla kevarihommassa
tuo teholuokkaan lähtöjään suunnitellun kaluston olemattomuus.
Kun sitten joudutaan häsläämään reilusti ja vielä enemmän kurittujen, kohtuuttoman huonostikin
toimivien värkkien kanssa.... plus vielä hinaamaan perässä näistä em. syistä osittain kumpuavia
ylläpitorasitteita.... ei ole ihme että 2-tahtari "ottaa turpaan" kunnolla yleisön suunnalta.
Ei noissa "vanhan liiton", nykyisten kevaritason tehoisissa 2-tahtareissa (silloisissa ilmapeleissäkään)
ollut mitään ihmeellisiä luotettavuusongelmia tai hikoiluttavaa huoltokierrettä.
Suurin syy niiden poikimiseen oli viturallaan olevat säädöt. Joko lähtöjään, tai kaasarin
tukkeutumisen myötä. Laihoilla ja punaseks!!! Ei se vaan toimi millään vehkeellä.
Putsarit oli myös tuohon aikaan mitä olivat... kuten niiden huoltaminenkin, (on edelleenkin)
jos ei niitä nakattu kokonaan lepikkoon
.Kovin sitä "hiekkaa" syötettiin laitteille ja ymmärrys sen seurauksista ei vaan avaudu ollenkaan sen todellisessa merkityksessä.
Pakko taas heittää rallipuolelta yksi ihan legendaarinen, yöunet painajaisilla pilannut näky.
Junnupuolella oli jonnet pannu kunnolla pätäkkää Escon pataan ja peli tärähti hienosti.
"Kesäralli" oli tuonne Kouvolan suuntaan. Kuivaa ja aivan helvetin pölyistä..... ja peleissä putsarit äkkiä ummessa.
Nämä jonnet ei niistä murheista kärsiny
. Vetivät pelkillä suppiloilla ja verkoilla
. AUTS!Eli käytännössä ekän pätkän jälkeen oli pata ja rahat hyvästelty
.Että sellasta....
Laatikon ja kykän suhteen ollaan öljyjen kanssa ihan samalla viivalla tahdeista riippumatta.
Kykä sotkee rasvat ihan samalla tavalla. 2-tahtarissa se paskavelli ei kuitenkaan pyöri koneen puolella.
Tarjonta laitteiden osalta on pääosin se mikä on. Se on toki pakko ottaa huomioon.
Se kuitenkin "vinouttaa" varsinaista tahtivertailua liian paljon siitäkin huolimatta, että nelarin käyttöön
suhteutettu "väärä" öljynvaihtopolitiikka antaisikin tasoitusta.
Jos ihan puhtaasti pääsisi vertaamaan alkujaan samoihin spekseihin tehtyjä vehkeitä,
alkaisi tuo laitteiden "erilainen intensiteetti" saamaan ihan erilaista käytännön painoarvoa.
Tämä ihan siitä samasta syystä joka seuraa mopohommissa aina mukana.... FIILIS!
Ruohonleikkurin tai lumilingon "vonguttaminen"
ei juuri endorfiinejä saa villiintymään.Re: Kuinka hyvin kevari kestää käyttöä?
Isä oli mopoaikaan älyttömän tyytyväinen että hommasi mulle nelitahti mopon. Oli kuulemma aika paljon kivampi kun eteinen ei haissut palaneelle 2t öljylle muulloin kuin silloin kun kavereita oli kylässä.Bone sanoi:Ei uudessa tai käytännön tasolla hyvin ylläpidetyssä (ei siis välttämättä ohjekirjan mukaisesti
nelarikevarissa ole kummempaa "vikaa". Suositeltua tiuhemmat öljynvaihdot ovat pitkässä juoksussa
arvottaen myös helppoa ja halpaa hommaa..... mutta hommaa kuitenkin.
Käytännön tasolla taitaa meidän puitteissa suurin 2-tahtarin kompastuskivi olla kevarihommassa
tuo teholuokkaan lähtöjään suunnitellun kaluston olemattomuus.
Kun sitten joudutaan häsläämään reilusti ja vielä enemmän kurittujen, kohtuuttoman huonostikin
toimivien värkkien kanssa.... plus vielä hinaamaan perässä näistä em. syistä osittain kumpuavia
ylläpitorasitteita.... ei ole ihme että 2-tahtari "ottaa turpaan" kunnolla yleisön suunnalta.
Ei noissa "vanhan liiton", nykyisten kevaritason tehoisissa 2-tahtareissa (silloisissa ilmapeleissäkään)
ollut mitään ihmeellisiä luotettavuusongelmia tai hikoiluttavaa huoltokierrettä.
Suurin syy niiden poikimiseen oli viturallaan olevat säädöt. Joko lähtöjään, tai kaasarin
tukkeutumisen myötä. Laihoilla ja punaseks!!! Ei se vaan toimi millään vehkeellä.
Laatikon ja kykän suhteen ollaan öljyjen kanssa ihan samalla viivalla tahdeista riippumatta.
Kykä sotkee rasvat ihan samalla tavalla. 2-tahtarissa se paskavelli ei kuitenkaan pyöri koneen puolella.
Tarjonta laitteiden osalta on pääosin se mikä on. Se on toki pakko ottaa huomioon.
Se kuitenkin "vinouttaa" varsinaista tahtivertailua liian paljon siitäkin huolimatta, että nelarin käyttöön
suhteutettu "väärä" öljynvaihtopolitiikka antaisikin tasoitusta.
Jos ihan puhtaasti pääsisi vertaamaan alkujaan samoihin spekseihin tehtyjä vehkeitä,
alkaisi tuo laitteiden "erilainen intensiteetti" saamaan ihan erilaista käytännön painoarvoa.
Tämä ihan siitä samasta syystä joka seuraa mopohommissa aina mukana.... FIILIS!
Ruohonleikkurin tai lumilingon "vonguttaminen"
Bone mainitsit, että noi vanhanliiton 2T piikit on ihan kestäviä pelejä nekin oikein huollettuna.
Pitää paikkansa, mutta omien kokemuksien mukaan nelarit tykkää enemmän matka-ajosta. Kierrokset on reilu satkun vauhdissa korkealla molemmilla, mutta nelaria ei rassaa ihan niin paljoa.
Plus vähänkin vanhemmat 2T kevarit on yleensä olleet vähintaan kahdella "kyläsepällä" ja patentit, sekä muut ei ihan niin ammattimaisesti tehdyt korjaukset alkavat rassaamaan.
Imukaulat on kovettuneita ja taivuteltu huonoon kuntoon, kaasarit on nyplätty, ei saa säädettyä tyhjäkäyntiä ja pintakaasua. Koneesta saattaa löytyä ikäviä yllätyksiä ja sähköissä on omia viritelmiä.
Vaikka itse pitäisi hyvää huolta pyörästä, niin jossain vaiheessa nuo viritelmät alkavat oireilemaan.
Pitää paikkansa, mutta omien kokemuksien mukaan nelarit tykkää enemmän matka-ajosta. Kierrokset on reilu satkun vauhdissa korkealla molemmilla, mutta nelaria ei rassaa ihan niin paljoa.
Plus vähänkin vanhemmat 2T kevarit on yleensä olleet vähintaan kahdella "kyläsepällä" ja patentit, sekä muut ei ihan niin ammattimaisesti tehdyt korjaukset alkavat rassaamaan.
Imukaulat on kovettuneita ja taivuteltu huonoon kuntoon, kaasarit on nyplätty, ei saa säädettyä tyhjäkäyntiä ja pintakaasua. Koneesta saattaa löytyä ikäviä yllätyksiä ja sähköissä on omia viritelmiä.
Vaikka itse pitäisi hyvää huolta pyörästä, niin jossain vaiheessa nuo viritelmät alkavat oireilemaan.
Mäkine sanoi:
Näinhän nuo "reunaehdot" käytännössä ovat varsin pitkälle.
"Kädessäkin" ne ovat turhan usein käytännössä käsillä olevat tarjonnan suhteen.
Käytännön puitteiden monet realiteetit ovat ihan todellisia "vaikutustekijöitä", mutta ei se pelkkä tahtien
tuplaantuminen tai puolittuminen sellaisenaan ole lähellekään samalla merkitystasolla noiden muiden muuttujien kanssa.
Onhan tuosta "kehityksen kehittyessä" ollut viimevuosina välillä ihan hyviä "ulostuloja" joissa vahva
periaatteellinen 2-tahtarin demonisointi eri puitteissa on monin osin ammuttu alas.
Molemmissa on kiistatta omat vahvuutensa ja heikkoutensa... eri tavoilla, eri yhteyksissä arvottaen.
Näiden äärilaidoilla liikuttaessa käy väistämättä myös niin, että suoralta vertailulta alkaa olla
jo pohja aika lailla kadonnut. Sama se kumpaa puffataan.
Turhan usein ollaan ikäänkuin vertailemassa äitiä ja tytärtä
.Kylmä totuushan on siinäkin se, että molemmilla on eittämättömät puolensa
.
Miten noissa muutaman jonnen kautta kiertäneissä on alustan kunto? Melkeinpä veikkaan, että ei ole kuunaan asiaan kiinnitetty mitään huomiota ja ajettu kesät talvet rapapaskassa kouluun ja harrasteisiin. Osa toki pitää laitteet kunnossa, mutta suurimmalla osalla ovat ihan karmeassa kuosissa. Mopoissa ehkä alle puolessa toimii mitään valoja ja ehkä 10% toimii vilkut. Ketjut umpiruosteessa ja kumit kankailla. Pinttynyt paskakerros joka paikassa. Kaadettu 120 kertaa ja muovit repaleina ja kahvat poikki/solmussa.
Tässä meidän perheen kokemuksia Yamaha YBR 125:stä:
Tuollainen tuli taloon lähes uutena, oli ajettu vain 2 800 km. Sisällä säilytetty virheetön peli.
Eihän tämä nuorison mielestä sitä aivan kuuminta hottia ole. Toivelistalla oli alun perin YZF-R 125.
Käytetyn "Yzärin" hankinta on kuitenkin melko riskipeliä. Melkein kaikki yksilöt on kaadettu ja korjattu sitten vaihtelevalla tavalla. Enimmäkseen oikomalla ja mahdollisimman halvalla. Runkomittauksia ei näistä varmaan parane mennä tekemään.
Saksalaisessa Motorradissa oli taannoin artikkeli kaatumavaurioista. Esimerkkinä oli lähes vaurioitta paikaltaan kaadosta selvinnyt Kawasaki ZR7 750. Sopivasti ohjaustangon suuntainen kaato oli kuitenkin saanut rungon vääntymään emäputken tienoilta pois sallituista arvoista. Meni purkuun se ehjännäköinen pyörä.
Niin tuosta Yyberin kestävyydestä.
Sillä on nyt ajettu 16 000 km. Ainuttakaan käyntihäiriötä tai vikaa ei ole ilmennyt. Pyörään on asennettu LeoVincen kokoputkisto, ei tarvinnut mitään säätöjä tehdä sen vuoksi. Toimenpide paransi yhdessä matalan tangon kanssa sitä tärkeää katu-uskottavuutta.
Parhaimmillaan pyörä oli noin 8 000 km ajettuna. Silloin se saavutti jopa 110 km/t mittarinopeuden. Nyt kilometrien karttuessa se hiukan on jo väsähtänyt ja jaksaa enää vain noin 105 km/h. Tietysti näin pienessä koneessa huippunopeuteen vaikuttaa paljon lämpötila, ilmanpaine ja kuskin kengännumero, joten tieto on suuntaa antava. Uskoisin tuon koneen kestävän kuitenkin 30-35 tkm ilman virkistystoimenpiteitä.
Sitten vielä semmoinen asia kuin kilometrilukemat. Mittarin näyttämä on korkeintaan ohjeellinen arvo, nuoret pojat kun harrastavat mieluusti kilometrien säätämistä. Kymmenen vuotta vanha ja 25 tkm ajettu kevari ei oikein ole uskottava tapaus. Voi se tietysti joskus pitääkin paikkansa.
Tuollainen tuli taloon lähes uutena, oli ajettu vain 2 800 km. Sisällä säilytetty virheetön peli.
Eihän tämä nuorison mielestä sitä aivan kuuminta hottia ole. Toivelistalla oli alun perin YZF-R 125.
Käytetyn "Yzärin" hankinta on kuitenkin melko riskipeliä. Melkein kaikki yksilöt on kaadettu ja korjattu sitten vaihtelevalla tavalla. Enimmäkseen oikomalla ja mahdollisimman halvalla. Runkomittauksia ei näistä varmaan parane mennä tekemään.
Saksalaisessa Motorradissa oli taannoin artikkeli kaatumavaurioista. Esimerkkinä oli lähes vaurioitta paikaltaan kaadosta selvinnyt Kawasaki ZR7 750. Sopivasti ohjaustangon suuntainen kaato oli kuitenkin saanut rungon vääntymään emäputken tienoilta pois sallituista arvoista. Meni purkuun se ehjännäköinen pyörä.
Niin tuosta Yyberin kestävyydestä.
Sillä on nyt ajettu 16 000 km. Ainuttakaan käyntihäiriötä tai vikaa ei ole ilmennyt. Pyörään on asennettu LeoVincen kokoputkisto, ei tarvinnut mitään säätöjä tehdä sen vuoksi. Toimenpide paransi yhdessä matalan tangon kanssa sitä tärkeää katu-uskottavuutta.
Parhaimmillaan pyörä oli noin 8 000 km ajettuna. Silloin se saavutti jopa 110 km/t mittarinopeuden. Nyt kilometrien karttuessa se hiukan on jo väsähtänyt ja jaksaa enää vain noin 105 km/h. Tietysti näin pienessä koneessa huippunopeuteen vaikuttaa paljon lämpötila, ilmanpaine ja kuskin kengännumero, joten tieto on suuntaa antava. Uskoisin tuon koneen kestävän kuitenkin 30-35 tkm ilman virkistystoimenpiteitä.
Sitten vielä semmoinen asia kuin kilometrilukemat. Mittarin näyttämä on korkeintaan ohjeellinen arvo, nuoret pojat kun harrastavat mieluusti kilometrien säätämistä. Kymmenen vuotta vanha ja 25 tkm ajettu kevari ei oikein ole uskottava tapaus. Voi se tietysti joskus pitääkin paikkansa.
mikan
näprääjä
Kuvan kymmenvuotias kakstahtari Derbi Yammun koneella odottaa kunhan kuski sais edes mopokortin.
Tuli siistinä ja räpeltämättömänä, yläkertarempasta paprut, uudet renkaat alla, mittarissa 19 tkm, no siitä ei suurempaa taetta, mittaristot näissä temppuilee muutenkin.
Kelpaa pojalle, pyörä + rakentelukulut alle tonnin.
Tuli siistinä ja räpeltämättömänä, yläkertarempasta paprut, uudet renkaat alla, mittarissa 19 tkm, no siitä ei suurempaa taetta, mittaristot näissä temppuilee muutenkin.
Kelpaa pojalle, pyörä + rakentelukulut alle tonnin.
B12 sanoi:
Samaa havaintoa, hinkataan ja puunataan mutta huollot rajoitetaan pakollisiin asioihin eikä siihen kuulu alustan huollot. Nyrkkisääntönä voi pitää että enskapenan 300h ajetti Kotari on paremmassa kunnossa kun teinin alla ollut pyörä, molemmissa toki löytyy räikeitä laimainlyöntejä huolloissa mutta aktiivi kisaajan pyörät on pääsääntöisesti paremmassa iskussa ja järkevämmin hinnoiteltu kun teinikevarit.
