Noin yleisesti olen aika pitkälle Säätömiehen ja Korpin kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa. Toisaalta mitenkäs tuohon nyt voisi itse mitään yksiselitteistä vastausta antaakaan, riippuis varmaan siitäkin että mitä osa-aluetta painotetaan. Eihän edes pelkkä vuosien tuoma ajokokemus takaa välttämättä taidokasta liikkumista liikenteessä.
Eli teknisesti en ole vielä lähellekään 'valmis' ja aina oppii jotain uutta, ja haluaakin oppia. Osittain omat rajoitteet tietää hyvin, osa taas tulee eteen vasta jonkun äkkitilanteen tms. seurauksena. Esim. rata-ajon puolella myönnän auliisti olevani vasta noviisi ja otan oppia vastaan sellaisilta jotka sen homman oikeasti minua paremmin taitavat, ja kun vaan tilaisuus tulee, menen opettelemaan lisää. Siks toisekseen eihän teknisen ajosuorituksen suhteen tarvita kuin esim. uusi, tarpeeksi erilainen mopotti, niin taas riittää uutta opeteltavaa. Noin perustaidoiltani olen ehkä kohtuuhyvä, jopa hiukka varovainen, mutta oppia ikä kaikki.
Mitä taas tulee liikenteeseen ja liikennöintiin, vaikea sanoa. Hyvinhän tuolla on pärjätty toistaiseksi, mutta ajosuoritukseen vaikuttaa moni asia, eikä mitään luotettavaa vertailukohtaa eli sitä hyvän ja huonon ajon referenssiä taida edes olla olemassa. Hyvätkin kuskit ajavat huonosti kun huono päivä sattuu, ja huonokin kuski voi hyvän päivän tullen yltää mallisuoritukseen. Eli äänestyskohdista en valinnut mitään.
sanoi:
Olisikohan kysymyksen asettelu pistänyt porukan miettimään tai sitten tämä ei ole niin kunnian kysymys kuin autoilu. Monikaan mies ei uskalla sanoa olevansa huono autoilija, koska miesten pitää osata ajaa autoa. Ja itseasiassa itekkin olen keskitasoa parempi autoilija, korttejakin on pelikorteista rekkakorttiin.
Kuten moni on jo sanonut, taitaa tuo mopotilla ajo olla sellaista että se pistää miettimään omia rajoitteitaan hiukan eri tavalla.
Toisaalta vaikka autoilijoiden joukossa on paljon 'tosi hyviä kuskeja', siellä on myös paljon sellaisia, jotka eivät tosiaankaan ole kovin kaksisia ratinkääntäjiä, sukupuoleen katsomatta. Siellähän on paljon sellaisia, jotka eivät autokoulua ennen ole ajaneet senttiäkään millään motorisoidulla ajokilla, edes ruohonleikkurilla, saati sellaisila, joissa on joko enemmän tai vähemmän kuin kneljä pyörää. Liikennesilmä ja tekninen osaaminen on voinut jäädä vain sen lyhyen ja ohuen autokoulujakson varaan, eikä vähäisien kilometrien, lähinnä työ- ja kauppamatkoihin rajoittuvien ajojen takia, se tietotaito ei sanottavasti edes kehity. Lisäksi moni näyttäisi touhuavan ajaessaan mitä moninaisimpien oheistoimintojen kimpussa, mikä ei ole kovin helppoa muiden ajokkien tapauksessa. Silti tästä joukosta löytyy useita kuskeja, jotka ovat omasta mielestään keskimääräistä parempia. Vertailupohja kun on monesti varsin erilainen.
Lähes kuka tahansa osaa ajaa autolla kauppareissun tai vaikka kaupungista toiseen, mutta mopotilla se vaatii jo hiukan erilaista paneutumista. Lisäksi mp-ajo on monelle harraste ja joskus jopa intohimo, johon tietysti paneudutaan ihan eri motivaatiolla kuin tavanomaiseen kotiloliikennöintiin, joka monesti koetaan vaan välttämättömäksi pahaksi tai ainakin rutiiniksi siirryttäessä paikasta a paikkaan b. Tietyn rutiinin omaksuminen ei silti vielä ole mikään keskimääräisyyden saati sen ylittämisen tae. Tosin ei se autokoulussa hankittu A -korttikaan vielä takaa automaattisesti parempaa osaamista kuin kantapäänkauttaopiston lahja-A -korttilaisella. Korvien väli ja kokemus yhdessä ratkaisee.
Eli pointti kaiken jauhamisen jälkeen oli siis sellainen, että mitä ilmeisimmin, ja siis noin yleistäen, se ero oletetun ja oikean osaamistason välillä on mp-puolella pienempi kuin autopuolella, monestakin eri syystä.