KTM SX-F 250 (2010) Kytkimen keventäminen?

[adville]

tuli vaan mieleen et XR ei oo advendure ,vaan nakkikioskienduro

 

[suizaki]

Tuota kaatojen määrää treenatessa on joskus tullut mietittyä. Mulla kaatuma taajuus on kurapyörällä noin1kpl/2,5h. Suurin osa kaadoista on aika lailla harmittomia muksahduksia pienestä vauhdista.

Käsi kipsissä ei kuitenkaan opi mitään, joten olen yrittänyt opetella tunnistamaan niitä tekijöitä, milloin ollaan lähellä nurin mennään -rajaa. Kuitenkin kun olet sen 100 kertaa katollaan, niin joskus se sattuu myös kävely vauhdista. En koe, että oppiminen olisi kauheasti hidastunut varovaisuuden takia. Perus pyörän käsittelyyn hyvä pohja pienemmällä riskillä kantaa pidemmälle, kuin tuurilla jonkun pattisuoran selviäminen kahdella pompulla.

Toinen ääripää on sitten vääntää asioista turvallisesti netissä, turvaliivit tietokone jakkaran selässä. Ei varmasti satu mitään... joku kompromissi siltä väliltä on aina paikallaan riippuen siitä, painottaako kehitystä, vai ainoastaan harrastus tuntien maksimointia.

Marc Marquez osaa mun mielestä ajaa, vaikka se teki viime kaudella kohtalaisen määrän romua.

 

[Bone]

Vahinkoja aina sattuu. Sille ei oikeen voi mitään ja mitä enemmän niitä sattuu kovasta kyydistä, sen
enemmän ollaan saigonissa.
Lähes nollavauhdista pehmeeseen kumpsahtaminen ja esim. solari NAPS!..... Se sitten vasta ihmistä syökin.

Erilaiseen konttailuun, hyvin eri yhteyksissäkin, liittyy myös yksi ihan todellinen juttu jota ei
oikeen opi kuin tarpeeksi konttaamalla. Kaikki ei tosin opi mitään silläkään.
Nimittäin se legendaarinen: "Kaatuminen on taitolaji".

Oikeastihan tuossa on se pointti, että alkaa tunnistamaan se taianomaisen hetken.... ja oikealla kohtaa....
kun seivaamisen juna on jo käytännössä mennyt ja viisainta on vaan yrittää keskittyä "laskeutumiseen" niin
hyvin kuin se tilanteessa on mahdollista.
Kiusallisen pitkälle tuo menee noin monessa eri touhussa jossa on "vauhtia ja vaarallisia tilanteita."

Pelin koventuessa taas turhan monen perustaktiikka..... Pää edellä vaan ja perkeleesti.... katotaa kui käyp,
ei liioin johda kovin hyviin lopputulemiin KUN se tuuri loppuu. Ei siis JOS se loppuu.

Rajoja kannattaa hakea ja lähestyä vähän pienemmällä hahlolla kuin sillä, että täyttä päin.....
ja sitte aletaan ottaa taaksepäin.

"Huono tuuri" on myös mielenkiintoinen juttu. Tuuria on toki monenlaista, mutta turhan paljon
silkkaa hölmöyttä.... ja sen seurauksia nimetään huonoksi tuuriksi.
Totaalisen hölmöilyn pois jättämisen jälkeenkin jää todelliselle huonolle tuurille ihan riittävästi tsäänssejä.

Ihan käytännön esimerkkejä näki hyvin Crossissa pitkin ratoja MM-tasoa myöten siellä 90-luvun alussa
kun oli vallalla se esim. aivan hervottomien "triplojen" ja muiden hullutusten boomi.

Uusiin haasteisiin suhtauduttiin kunnioituksella ja koitettiin katsella alkuun miten muut noita "lähestyy" ja
miten homma menee. Usein joku "paikallinen kyky" oli noita päässyt jo maistelemaan ennakkoon ja
näitä vahdattiin silmä kovana jos rakennelma vaikutti "epäilyttävältä".

Sitten on vielä tuo täälläkin esille tuotu "kondishomma". Asia joka on ihan helvetin tuskallinen joko
ymmärtää..... ja myös joskus reilumminkin laukoneiden hyväksyä.

Paskalla kondiksella, ajokondiksesta puhumattakaan, homma ei vaan suju.... ei.
Vaikka "kahvat oikein" aina helpottaakin asioita, ihan ei tuolla tosiaan vielä pärjätä
Raaka ja äärimmäisen nolo juttu.

Velmu uudelleen aloitteleva harrastaja meneekin heti alkuun "tuppikauppaan" kyselemään.....
Ei sul mittä semmottis tuppei o myyä ku ei muuttus kolmen kiarrokse jälkke stongan paksusist reiden paksusiks?

"Sileellä perse satulassa lösöttämiset" on ihan eri luokka ja liikutus, eikä sitä todellakaan pidä sotkea
mihinkään "ajohommiin."

Nolo juttu sinänsä, että ns. aloittelijalla ja "liian pitkään" huilanneella vanhalla sepällä on aika lailla samat murheet.
Liian kiire "huipulle tai sinne takaisin".
Laula siinä sitten..... työtä työtä tehdä täytyy.... kun pää edistää molemmilla ja huolella.