Jatkoa osasta 1.
Tuhdin pekoniaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Connemarea. Tämä alue sijaitsee maan länsiosassa ja on suureksi osaksi kansallispuistomaisemaa. Sää oli taas vaihteeksi aurinkoista ja ajo maittoi. Maisemat alkoivat olla karumpia ja Irlannille tyypillisiä turvesoita alkoi olla varsin runsaasti. Mutkaa piisasi, mutta tien laatu alkoi heiketä ollen kuitenkin siedettävää.
Saavuimme matkan kauimmaiseen pisteeseen Glifden nimiseen pikkukaupunkiin jossa kehitin kunnon adrenaliinit soittamalla entisen ystäväni zumon huoltoon Suomessa.
Matka jatkui edelleen vaihtelevissa maisemissa ja tiekin parani matkalla Limerickiin. Tämä kaupunki on Irlannin sydämessä Shannon joen suulla. Hotelli löytyi keskustasta helposti, joskin huone maksoi 119 €. Taas kuultiin suomenkieltä, Onneksi nyt väri sattui paremmin kohdalleen kun receptionissa työskentelevä eestiläinen tyttö tervehti meitä suomeksi. Suihkun jälkeen baanalle. Täältä rupesi löytymään irlantilaista tunnelmaa. Pubia oli pubin vieressä. Tunnelmaa riitti. Ainoastaan ilma olisi voinut olla lämpöisempi koska terasseja oli myös runsaasti.
Limerick. Marjatta sai heti ihailijan.
Erittäin runsaan pekoniaamiaisen jälkeen katseltiin karttaa ja seuraavaksi kohteeksi valittiin Killarney Kerryn kreivikunnassa. Ei tänne mitään erityistä syytä ollut mennä, mutta nimi Killarney on niin irlantilainen että sinne ajettiin. Pientä tihkusadetta taas pukkasi, mutta siihen olimme tottuneet. Killarney osoittautui viehättäväksi värikkääksi pikkukaupungiksi jossa näkyi olevan paljon muitakin turisteja eripuolilta maailmaa.
Seuraava etappi oli Cork. Satamakaupunki saaren eteläosassa ja tasavallan toiseksi suurin kaupunki. Corkissa teimme pakollisen kaupunkikierroksen ja tulimme siihen johtopäätökseen että tämä oli epäsiistein paikka koko Irlannissa, ainakin tähän asti.
Corkista suuntasimme pohjoiseen kohteena maailman tunnetuin Irlantilainen kaupunki: Tipperary.
Tässä n. 5000 asukkaan kaupungissa oli pakko käydä. Kaupungin kuuluisuushan johtuu sodan aikaisesta laulusta ”I’ts the long way to Tipperary” Kaupunki oli pieni hyvin saman oloinen kuten esim. Killarney. Teimme kierroksen keskustassa ja ostimme pakolliset hihamerkit ja pari postikorttia.
I’ts a long way to Tipperary, i’ts the long way to go.
Tuhdin pekoniaamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Connemarea. Tämä alue sijaitsee maan länsiosassa ja on suureksi osaksi kansallispuistomaisemaa. Sää oli taas vaihteeksi aurinkoista ja ajo maittoi. Maisemat alkoivat olla karumpia ja Irlannille tyypillisiä turvesoita alkoi olla varsin runsaasti. Mutkaa piisasi, mutta tien laatu alkoi heiketä ollen kuitenkin siedettävää.
Saavuimme matkan kauimmaiseen pisteeseen Glifden nimiseen pikkukaupunkiin jossa kehitin kunnon adrenaliinit soittamalla entisen ystäväni zumon huoltoon Suomessa.
Matka jatkui edelleen vaihtelevissa maisemissa ja tiekin parani matkalla Limerickiin. Tämä kaupunki on Irlannin sydämessä Shannon joen suulla. Hotelli löytyi keskustasta helposti, joskin huone maksoi 119 €. Taas kuultiin suomenkieltä, Onneksi nyt väri sattui paremmin kohdalleen kun receptionissa työskentelevä eestiläinen tyttö tervehti meitä suomeksi. Suihkun jälkeen baanalle. Täältä rupesi löytymään irlantilaista tunnelmaa. Pubia oli pubin vieressä. Tunnelmaa riitti. Ainoastaan ilma olisi voinut olla lämpöisempi koska terasseja oli myös runsaasti.
Limerick. Marjatta sai heti ihailijan.
Erittäin runsaan pekoniaamiaisen jälkeen katseltiin karttaa ja seuraavaksi kohteeksi valittiin Killarney Kerryn kreivikunnassa. Ei tänne mitään erityistä syytä ollut mennä, mutta nimi Killarney on niin irlantilainen että sinne ajettiin. Pientä tihkusadetta taas pukkasi, mutta siihen olimme tottuneet. Killarney osoittautui viehättäväksi värikkääksi pikkukaupungiksi jossa näkyi olevan paljon muitakin turisteja eripuolilta maailmaa.
Seuraava etappi oli Cork. Satamakaupunki saaren eteläosassa ja tasavallan toiseksi suurin kaupunki. Corkissa teimme pakollisen kaupunkikierroksen ja tulimme siihen johtopäätökseen että tämä oli epäsiistein paikka koko Irlannissa, ainakin tähän asti.
Corkista suuntasimme pohjoiseen kohteena maailman tunnetuin Irlantilainen kaupunki: Tipperary.
Tässä n. 5000 asukkaan kaupungissa oli pakko käydä. Kaupungin kuuluisuushan johtuu sodan aikaisesta laulusta ”I’ts the long way to Tipperary” Kaupunki oli pieni hyvin saman oloinen kuten esim. Killarney. Teimme kierroksen keskustassa ja ostimme pakolliset hihamerkit ja pari postikorttia.
I’ts a long way to Tipperary, i’ts the long way to go.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
