Hauska peli se on, helppo ajaa. Vääntöisä kone tekee vaivattomat lähdöt eikä tarvitse selata vaihteita koko ajan.
Klassinen ulkonäkö, vähän muovia.
Helppohoitoinen. Jopa itse voi huoltaakin (vanhanaikaista perustekniikkaa, etten sanoisi).
Huonoa on ehkä vakiona hiukan liian pehmeä etupää ja kovahko takapää, mutta tarvikkeita joilla moisen pikkuhaitan, joka normaalissa ajossa tuskin edes ilmenee, on ainakin saksalaiset putiikit tulvillaan...
Tuunattavaksi melko kiitollinen, lisätehoa saa aika pienillä toimilla.
Tarinan mukaan vanhemmissa XJR:issä on kytkimen luistamisen kanssa ollut pulmia, vaivaa on paranneltu kaksilla lautasjousilla ja jopa Barnettin billettikytkimellä (Legendiautoissa käyttävät vallan Barnettia, kuulemma, niissähän on FJ/XJR pata).
Joku valitteli että oli ohjauslaakerissa kulumaa (liekö vettä päässyt kehille tms.), jonka vuoksi oli käynyt pitkässä kovavaihtisessa mutkassa yllättäen aika köpsästi, suositteli tarkastamaan asian. Emil Schwartz präsizionsteile ainakin myy kartiorullalaakereita parannukseksi vaivaan.
Yhteensä: tämä pyörämalli on suht halpa isokoneiseksi, eikä suomessa käytettyjenkään hinnat ole taivaissa. Täällä päin ei vain retropelit ole niin suosiossa, kai.
Vaihtoehtoinahan ovat 1200 Bandiitti, GSX1400, Kawa ZRX1200 ja Honda CB1300, joista kauneuskilpailun taitaa voittaa jammu XJR, muut saattavat olla parempia jollain muulla osa-alueella.