Aikoinaan Winston Churchill sanoi: "Kapitalismi jakaa rikkaudet epätasaisesti, kommunismi köyhyyden tasaisesti."
Tänään pääsin omakohtaisesti kokeilemaan Chruchillin ajatusta liikenteeseen sovellettuna. Nimittäin. Mikäli jos joku seisoo jonossa, kilometrien pituisessa sellaisessa, selväähän on, ettei kenelläkään muulla voi olla oikeutta päästä etenemään jouhevasti. Ehei. Mikäli minä seison jonossa, niin silloin seisovat kaikki muutkin. Kurjuuttahan on jaettava kaikille tasaisesti.
Kävipä niin, että jäin helvetilliseen sadekuuroon Tampereen Pirkkahallin kohdalla ollessani päivän kestävällä minitourneella. Kello oli jotain 16:00 jälkeen ja vettä tuli niin, ettei paljon naurattanut. Ajoin Pirkkahallilta Vaasaan päin - Tampereen ohitustietä, joka on moottoriliikennetie varsin leveine penkereineen. Kuten paikkakuntalaiset tietävät, itse en tuolla liiemmin liiku, ruuhka-aikana ohitustie on täysin ruuhkautunut ja tukossa.
Koska penkere oli niin leveä kuin oli, tein motoristin ratkaisun ja siirryin penkereelle rauhalliseen tahtiin ja aloin ajaa autojonon ohi. Näin pääsinkin etenemään erinäisiä kilometrejä samalla silmäillen seisovaa autojonoa. Kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Itse etenin johevasti ja toisaalta samalla vapautin yhden paikan jonossa. Kaikki hyötyivät.
Kunnes päädyin suunnilleen romuautokeskuksen kohdalle. Eikä käynytkin niin, että joku ana*liyhdynnän tulos, todennäköisesti seksuaaliselta suuntautumiseltaan omaa sukupuoltaan preferoiva (i.e. lyhyesti h*mo) sattui huomaamaan minut penkereellä. Sitten alkoi tapahtumaan. Muun jonon seisoessa about paikallaan, tämän teiden ritarin viininpunainen Vectra lipui sujuvasti eteeni penkereelle. Aluksi tietenkin ajattelin tämän olevan pelkkää tarkkaamattomuutta, tällaiseenhän saa varautua ja siksi onkin syytä edetä varovasti lane-splitatessa yms. harrasteissa.
Auton siirryttyä hetkeksi keskemmälle, kiihdytin vähän, kunnes auto alkoi lipumaan jälleen eteen penkereelle. Siihen se sitten jämähti. Ei. Mikään ei auttanut. Valojen vilkuttaminen tai vastaava. Ehei. Vectran onnellinen omistaja ryhtyi ajamaan koko ajan pitkin pengertä onnistuen romuautokeskukselta aina Nokian liittymään saakka (monta kilometriä) käymään kolme tai neljä kertaa jopa hiekan puolella. Missään nimessä minua ei kuitenkaan voinut päästää ohi. Ei. Olisihan se ollut niin h*lvetin väärin, jos olisin päässyt etenemään muita haittaamatta pengertä pitkin ja nopeammin kuin kohtaamani "liikennekouluttaja".
Niin. Minua ennen Vectran ohi ajoi muutamia mopottimia, jotka näin edessäni tekemässä tasan samaa operaatiota kuin tein itsekin. Romuautokeskuksella sitten kuskilla ilmeisesti iski suunnaton intohimo jakaa hitaasti etenemisen kokemus myös motoristien kanssa. Selväähän on, että jos Hän seisoo liikenteessä, siinä seisovat muutkin.
Lopulta kuski kääntyi Nokialle, jonne seurasin perässä. Heti ensimmäisissä liikennevaloissa kävi tuuri. Pääsin Vestran rinnalle. Herrasmiehenä suhtauduin tietenkin etenemiseemme ja kuskin ajotaitoihin kunnioituksella. Ihan kuka tahansa ei noin vain pystykään estämään muiden tielläliikkujien sujuvaa etenemistä ja ajamaan muutamaan otteeseen siinä itse tieltä. Kunnioitukseni merkiksi, käytin käden kerran kaasulla, jolloin Vectra-kuskin huomio sattui kiinnittymään minuun. Merkiksi onnistuneesta suorituksesta nostin peukaloni pystyyn ja tein sitten "OK" merkin. Kumartaessani syvään, käsi tietenkin sydämellä, kuski alkoi jostain syystä katsoa muualle. Sitten ajoin pois. Varmaan seuraava haaste tälle herralle on pysäyttää Vectransa keskelle tietä ja pysäyttää kaikki tietä pitkin kulkeva liikenne. Sehän olisi tosimiehen teko se.
Panee vaan miettimään, mistä näitä sikiää... Ei h*lvetti. Jos en itse pääse etenemään, eihän silloin ole oikein, että toisenlaisella kulkuneuvolla kulkeva pääsisi. Ei. Ei ainakaan, jos sen voi estää. No. Tulipahan avauduttua. Herää vain kysymys, miten tuollaisella psyykkeellä varustettu ihminen yleensä saa kulkea "vapaana".
Tänään pääsin omakohtaisesti kokeilemaan Chruchillin ajatusta liikenteeseen sovellettuna. Nimittäin. Mikäli jos joku seisoo jonossa, kilometrien pituisessa sellaisessa, selväähän on, ettei kenelläkään muulla voi olla oikeutta päästä etenemään jouhevasti. Ehei. Mikäli minä seison jonossa, niin silloin seisovat kaikki muutkin. Kurjuuttahan on jaettava kaikille tasaisesti.
Kävipä niin, että jäin helvetilliseen sadekuuroon Tampereen Pirkkahallin kohdalla ollessani päivän kestävällä minitourneella. Kello oli jotain 16:00 jälkeen ja vettä tuli niin, ettei paljon naurattanut. Ajoin Pirkkahallilta Vaasaan päin - Tampereen ohitustietä, joka on moottoriliikennetie varsin leveine penkereineen. Kuten paikkakuntalaiset tietävät, itse en tuolla liiemmin liiku, ruuhka-aikana ohitustie on täysin ruuhkautunut ja tukossa.
Koska penkere oli niin leveä kuin oli, tein motoristin ratkaisun ja siirryin penkereelle rauhalliseen tahtiin ja aloin ajaa autojonon ohi. Näin pääsinkin etenemään erinäisiä kilometrejä samalla silmäillen seisovaa autojonoa. Kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Itse etenin johevasti ja toisaalta samalla vapautin yhden paikan jonossa. Kaikki hyötyivät.
Kunnes päädyin suunnilleen romuautokeskuksen kohdalle. Eikä käynytkin niin, että joku ana*liyhdynnän tulos, todennäköisesti seksuaaliselta suuntautumiseltaan omaa sukupuoltaan preferoiva (i.e. lyhyesti h*mo) sattui huomaamaan minut penkereellä. Sitten alkoi tapahtumaan. Muun jonon seisoessa about paikallaan, tämän teiden ritarin viininpunainen Vectra lipui sujuvasti eteeni penkereelle. Aluksi tietenkin ajattelin tämän olevan pelkkää tarkkaamattomuutta, tällaiseenhän saa varautua ja siksi onkin syytä edetä varovasti lane-splitatessa yms. harrasteissa.
Auton siirryttyä hetkeksi keskemmälle, kiihdytin vähän, kunnes auto alkoi lipumaan jälleen eteen penkereelle. Siihen se sitten jämähti. Ei. Mikään ei auttanut. Valojen vilkuttaminen tai vastaava. Ehei. Vectran onnellinen omistaja ryhtyi ajamaan koko ajan pitkin pengertä onnistuen romuautokeskukselta aina Nokian liittymään saakka (monta kilometriä) käymään kolme tai neljä kertaa jopa hiekan puolella. Missään nimessä minua ei kuitenkaan voinut päästää ohi. Ei. Olisihan se ollut niin h*lvetin väärin, jos olisin päässyt etenemään muita haittaamatta pengertä pitkin ja nopeammin kuin kohtaamani "liikennekouluttaja".
Niin. Minua ennen Vectran ohi ajoi muutamia mopottimia, jotka näin edessäni tekemässä tasan samaa operaatiota kuin tein itsekin. Romuautokeskuksella sitten kuskilla ilmeisesti iski suunnaton intohimo jakaa hitaasti etenemisen kokemus myös motoristien kanssa. Selväähän on, että jos Hän seisoo liikenteessä, siinä seisovat muutkin.
Lopulta kuski kääntyi Nokialle, jonne seurasin perässä. Heti ensimmäisissä liikennevaloissa kävi tuuri. Pääsin Vestran rinnalle. Herrasmiehenä suhtauduin tietenkin etenemiseemme ja kuskin ajotaitoihin kunnioituksella. Ihan kuka tahansa ei noin vain pystykään estämään muiden tielläliikkujien sujuvaa etenemistä ja ajamaan muutamaan otteeseen siinä itse tieltä. Kunnioitukseni merkiksi, käytin käden kerran kaasulla, jolloin Vectra-kuskin huomio sattui kiinnittymään minuun. Merkiksi onnistuneesta suorituksesta nostin peukaloni pystyyn ja tein sitten "OK" merkin. Kumartaessani syvään, käsi tietenkin sydämellä, kuski alkoi jostain syystä katsoa muualle. Sitten ajoin pois. Varmaan seuraava haaste tälle herralle on pysäyttää Vectransa keskelle tietä ja pysäyttää kaikki tietä pitkin kulkeva liikenne. Sehän olisi tosimiehen teko se.
Panee vaan miettimään, mistä näitä sikiää... Ei h*lvetti. Jos en itse pääse etenemään, eihän silloin ole oikein, että toisenlaisella kulkuneuvolla kulkeva pääsisi. Ei. Ei ainakaan, jos sen voi estää. No. Tulipahan avauduttua. Herää vain kysymys, miten tuollaisella psyykkeellä varustettu ihminen yleensä saa kulkea "vapaana".