Kevyesti Kv.tstd.touringR:lla Keski-Norjaan...

[mchuurre]

Koska NRK.n sivujen mukaan, Rv 55 avattaisiin poikkeuksellisesti jo tanaan, niin siinahan olikin hyva syy lahtea katselemaan korkeita, toistakymmenmetrisia lumipenkkoja. Niin ja toinen hyva syy oli myos se, etta kun vaimo uskollisesti aina muistuttaa lahtemaan ajelemaan johonniin, jos ei ite huomaa, ja vain kotosalla lukee jotain mp- alan julkaisuja, niin talla kertaa oli sitten vastaavasti anoppi kysynyt vaimoltani, etta mita? Eiko se ole ajelemassa, tai sitten edes suunnitellut mitaan ajoa mihinkaan? Niin olihan sita sitten.....

Jos tien n ei sano kaikille mitaan, niin lyhyesti, se ompi se norweegian korkeimmalla (ja kauniimmalla), eli Jotunheimin seuduilla kulkeva talvisuljettu tunturiylitystie, valilla Skjolden- Lom, tai miten pain vaan sen sitten haluaa ajella. Siina reitilla on myøs sitten se Noreg:in korkein mesta, johon parralla paasee, ilman erityisia viritelmia, eli about 1850m:iin asti. Onhan se siina Noreg:in korkeimman vuoren vierella aivan!

Otin talla kertaa ajokamppeeksi tuollaisen kevyen- lahes mopomaisen, F800R:an, josta tosin varkkasin paremmin tourinkiin sopivamman kamppeen, elikkas jo syksylla asensin siihen 2 x 12v virranulosoton, ja sitten talla viikolla kahvasuojat, ja Giwi:n Geeassaan tarkoitetun isomman tuulilasin, MRA:n asennusraudoilla. Sokeriksi pohjalle viela MRA:n Tourinki laminar lip-lap:in, eli sellaisen saadettavan plexi-lipan. Eli tuliliivit saisi pelittamaan, jos sattuisi tulemaan viilemmat kelit, tai sitten jos vaikkapa navia tarvisi joskus tuliliivien kanssa yhtaikaa. Eihan tuo GS:aa mitenkaan korvaan, mutta hauskan kevyt se ompi, joten tuunaan siita kenties ajan kanssa oikian Kevyen Tiedustelu Tourinki R:n? Nyt on ainankin tuulen suoja parempi jopa, kuin K100RT:ssani, tai ainakin ylakropan osalta!

Romppeet menee nyt vain sitten tarakalle poikittain sidottuun matkasakkiin, ja taskuihin loput... Ai niin, ja oli sitten tuo tankkilaukku toki myos.... Ja tarina alkaa:

Eilena tallainen, ihan suunniteltu patka, ja sitten tanaan...Jos ei tuo kestosade ja sen mukana vahan valia rannaksi ja lumisateeksi muuttuva tuhrukeli muuksi muutu! Plaani oli talle paivalle kuitenkin ihan eri, eli tallainen!:no:

Tietty taas oli jo kotosalla tutkittu hyvinkin tarkkaan YR:n sivut seka seudun kelikamerat, erityisesti tuon avoimemman ja etukenoisemmaan, (lumella ja sohjolla!!! ), parrankin takia, mutta mutta...

Talla hetkella, vain olen ns. "Standby"- tilassa taalla Lillehammerin Vandrerheimissa, koska joka kylan ja / tai taajaman kohdilla sanotaan YR:nkin sivuilla jotta: "

Aktuelle steder
Ringebu
Lom
Otta
Sjoa
Geilo
Lillehammer

"Lokalt sterk vind i Møre og Romsdal og Trøndelag. Mulighet for nedbør som snø - og lokalt mye nedbør øst på Østlandet"


jatkuu...

 

[mchuurre]

...Joo, eika pida antaa tuon otsikon hamate! Nimittain, ei Noreg:iin, voi koskaan lahtea "kevyesti", vaan ihan joka kerta, haatyy olla ainakin yksi tuliliivi + villapaitaa matkassa, vaikka kelit ovatkin sekaisin, kuten eilen....

Tromsøssa ja Narvikissa +18c varjossa, vaikka on huhtikuu! Ja kuumin mesta oli eilen Svanvik, siella aivan itarajan tuntumassa Kirkkoniemen alapuolella, +18.5 c:ta !!!!! Etta nain sekaisin on kelit ja vuodenajat, kuten kaikki muukin nykyaan! Ja millaiseksi net viela meneekaan!

Taalla vaan edelleen "Standby":ssa oleskellaan, ja varmaan olen sitten tassa Vandrerheimissa yotakin, koska vasta huomenna selvittaa! Eli taman hetken kelikuva ompi tassa, jos vain Tvitterin kuva suostuu aukeamaan..?

Tai sitten tama?

Eikos olekkin varsin houkuttelevan nakoinen ISO saderintama, ja mika parasta, se ei juurikaan liiku, ei sitten kulumahiomakonneellakaan, ei yhtaan mihinkaan tuosta paalta!

(Meikalaisen ajohousut laskee KOVAN sateen lapi, etta kun esim eilen ajelin sen about 500km Stokiksesta Trysiliin, ei ollut mitaan ongelmaa, koska oli tihkusadetta, mutta kun tanaan, vain tuo about 150km kovassa, eli kuvan sateessa, jossa seassa lunta, rantaa ja taas lunta, niin ei pida, ei pida, eika noi Yoko Y2-L kengatkaan.......mukamas vedenpitavat!!! hahahaha....)

Etta ei ihime, jos aamusta tuli lunta ja rantaa visiiriin, erityisesti valilla Hamar- Øy:n silta, ja olikin mielessa, etta nyt kaannyn takaisin Hamariin, mutta silti painelin viela pitkan sillan ylitse tanne Lillehammeriin, jossa muistin taman "Base.n", olevan ja sen suht koht edulliset hinnat ja hyvat palevelut!

Etta mm asken kavin kappailemassa tuolla keskustan kavelykaduilla, eli pyysin respasta vain sateenvarjoa lainaksi, niin hyva olikin poiketa katselemaan paikallisten touhuja, shoppailuja ja taytekakun syonteja! Syyta en kysynyt, mutta oli muuten todella ISOJA paloja, mita ei koskaan suomessa nae jaettavan, ja vielapa ihan ilmatteeksi.... Juu, oli niin ISOJA, etta vielakin on ahky, etenkin kun piti kavella se katu kahteen kertaan lapi!

Mutta palataampa jutun alkuun:
Startti tapahtui siis toissapaivana, kun sain tiedon netista, etta se Rv55 aukeaa nyt jo. Tai siis 29.04.
Silja Linen laituriin vain sitten klo 19:15, ja siellahan oli 7 muuta mp-ajohemmoa. Oli mm 6 IBA:n ohjastajaa, menossa suorittamaan erilaisia IBA:n ajoja, eraskin mm 3000km/24h. Hampuria kohden ja startti oli joltain Stokiksen kadulta, en nyt vain sita muista?

Ja heti kun sain kyparin pasta, tulikin siihen het pari ohjastajaa kaasukasi suorana: "taallahan on tuttuja"- tervehdyksen kuulin, vaikka en kylla itse ollut varma mista... Mutta hyva oli siina sitten turista ja haastella mm viimeaikasista Trafi:n speciaalirahastus jutskista, jne....

Eipa ollut heillakaan, ei edes kuvan palaa, moisista uudistuksista tms........(eika mikaan ihme!)

Niin, ja se yksi ajohemmo olikin sitten Venalainen, tai ainakin rekkarista paatellen.

Laivamatkahan on se valttamaton paha, joten ei siita sen enempaa, kuten ei edelllsillakaan kerroilla...tai no, otetaan nyt yksi valokuva kuitenkin

Eräs kaveri kun kyseli siinä yläkannella molempien tätä värikästä näkyä kuvatessamme, että mikä tuo oikein on, mietin hetkisen, ja vastasin: "Maybe our God, want to talking us....?"

Aamulla bootti oli aikataulussaan Värtahamnin satamassa, ja tietenkin taas, (kuten aina... ), tultiin ulos, jotain ihme reittia, josta ei aikaisemmin ole ulos ajettu, mutta hyvinhan se ainaskin allekirjoittaneelta meni, kun sataman sahkoportit olivat viela kiinni, ja sopivasti niiden avautuessa, nuo IBA:n hemmot olivat siina passissa, niin moikkasin sit viela heita siina, kun ilmeisesti jaivat siihen puimaan naviensa nayttoja ja totuutta verratessaan...? Ulos paasin nopeammin kuin ikina, tai ainakin tien E18 alkuunsa, eli siihen johon pitkin, vaikka eraassa pitkassa tunnelissa jo luulin tehneeni virheen, kun menin ulos E18 viitoituksen mukaan, (E4 N), oli ensin mielessa, etta siihen suuntaan jonkin matkaa, ja vasta n 10km:n pasta KISTA S- viitoituksesta ulos.

Mutta sitten kohta kun nain Arlandan lentokentalle osoittavan kyltin, olinkin varma, ett JEES, tasta vain painellaan, ja niin muuten paineltiinkin.......


jatkuu.....

 

[mchuurre]

Enkøping, Vesterås, jne...(boring), mutta suorinta reittia kun oli aikomus Trysiliin, josta olinkin katsonut sopivaksi yopymispaikaksi, Trysil Hotel & Vandrerheimin. Matkalla Ludvikasta about 30km etiapain, loysin niiiiin muuten sopivan yopymispaikan GS-miehille. Jarven rannalla- tottakai, sellainen ISO ja riittavan kokoinen turvekattoinen laavumöksä! Kerrassaan mainio! Yosijat about 10:lle ja kaiken keskella tulipaikka, savuhormeineen, eli juurikin nyt kavi mielessa, etta JOS olisinkin ollut GS:lla, jolloin tarakalla olisivat olleet tietenkin makhuupussit, Trangiat, jne, eli kaikki net "oikiat" vermeet, mita GS-miahen vøløjyssa kuuluukin olla....vaan eipa ollut muuta kuin evasleivat, jotka siina sitten søin tulen loimutessa ja lammittaessa somasti!

(Kuvittele tilanne: syksyn pimeydessä, väsyneenä, ja hieman jo nälkäisenä sekä kylmenneenä huomaat kellon lähestyvän jo ties mitä, ja sokerina pohjalla, pian alkaakin satamaan visiiriisi harvojen, mutta satunnaisesti näilläkin teillä vastaantulevien kotiloiden valoissa kiiluvia tippoja. Sitten päätät kääntyä vedenheittoon seuraavasta pikkutien risteyksestä, mikä vain vastaasi tulee, ja kas, ihan sattumoisin kurvaat tälläisen "luxus-majan" vierelle. Huomaat sisällä kuivia koivuklapeja, sekä sinne unohdetun,- tai aivan tarkoituksella jätetyn ilmatäytteisen makuualusen..... Muuta kuin oma pussi siihen ja tulet, syömään ja kuuntelemaan sateen ropinaa ikkunaan!)


ps. siellä muuten OLI ilmatäytteinen makuualusta mahdollisia yöpyjiä varten!

(Lunta muuten sataa edelleen taalla Lillehammerissa, ja yon aikana sita oli tullut niin, etta pihat ja kotiloiden ikkunat ovat aivvvan valkoisena, joten ei tassa taida vielakaan olla hoppusta etiapain.....? )

(Ei voi YR:aan luottaa, koska sateen pit loppua jo yølla, eli kaiken piti vain sataa alas - ja "that`s it!")

Mutta jalleen Herramme armostahan tassa ajellaan, alkaa olemaan ihan siina rajoilla, etta onko katurenkailla, ja etukenoparralla sohjoajossa jarkevyytta? Gessulla viela menisi, ja etenkin karkiakuvioisilla, vaikka ei M+S-mallia olisikaan...... "my faith is strong!"

Satunnaiset sadekuurot, niita kun saattaapi tulla viela tanaankin, ne jos osuu ylemmille vaylille, niin lumenahan ne sit tulee, kuten tassa varoituskolmion kera tekstia talle paivalle:;

OBS-varsel for Oppland og Hedmark: Fra midt på lørdag til midt på søndag kan det komme mye nedbør i deler av Hedmark og østlige områder i Oppland. Lokalt 30-40 mm på 24 timer. De største mengdene faller trolig øst for Mjøsa. Nedbøren vil komme som snø i fjellet og en del andre høyereliggende områder, hvor det kan legge seg snø og sørpe i veibanen

jatkuu.....

 

[raz]

Laitetaan nyt vaikka tämän seikkailun yhteyteen kiitokset huurukselle kaikista näistä matkakertomuksista. Näitä on ilo lukea ja hyviä vinkkejä saa omille reissuille. Viime kesänä Pohjois-Norjan reissulla tuli mm. tsekattua Narvikissa sotamuseo
Ja tulevaisuudessa on yritettävä päästä mukaan jollekkin seuraavalle Atlantin vallin jutaukselle.

 

[mchuurre]

Laitetaan nyt vaikka tämän seikkailun yhteyteen kiitokset huurukselle kaikista näistä matkakertomuksista. Näitä on ilo lukea ja hyviä vinkkejä saa omille reissuille. Viime kesänä Pohjois-Norjan reissulla tuli mm. tsekattua Narvikissa sotamuseo
Ja tulevaisuudessa on yritettävä päästä mukaan jollekkin seuraavalle Atlantin vallin jutaukselle.

Nöyrä kiitos kiitokista!

Nyt ompi tilanne AVJ-16:n osalta käynny aivvvan katastrofaaliseksi! Nimittäin 2 peruutusta ja vain yksi reserviläinen, (#8), joten nyt yhtä uupuu !

Joten nyt vain völöjyyn tämänkertaiseen jo hopi - hopi !


....ja tämä stoori, tai ei tämä mikhäs stoori ole, ku ihan oikiaa häppinnenggiä tien päältä! Jatkuu taas ko pääsee ajattoman netin ääreen.....

 

[mchuurre]

"Somahan se on aina norweegiaan ohjastella, vaikka ei sinne asti aina pääsisikään" - olikin tämä joskus aikoinaan meikäläisen "mottona". Ja tuollainen tiätty kuuluu vähän samaan kategoriaan kuin: "lohta kannattaa pyytää, vaikka ei sitä saisikaan!"....

Mutta nythä ei tässä annettaisi periksi, ja mikäs hätä tässä olisikaan? Twini ruletti, Akra paukkui, ja tuliliivi lämmitti mukavasti. Oli vain pysähdyttävä laittamaan alle toiset pitkälahkeiset, mitä kun tämä F-sarjalainen on kuitenkin "vain" avopyörä, vaikka olinkin yläkropaltani hyvin tuon GS:ään tarkoitetun Giwi:n isomman tuulilasin takana suojassa. Mutta selvä erohan se oli polivien ja alakropan kanssa, jos esim vertaisin LT:hen!

Karkeana nyrkkisääntönä olinkin pitänyt, että vielä 0 c:ssa tarkeni LT:llä päästellä lyhkäsillä kalsareilla, mutta ei todellakaan tällä! Mutta nyt otettiin tälläisen pienen ja kevyen pärrän edut mutkaisilla ja mäkisillä teillä hyvin esille! Ja esimerkiksi, kun saavuin Sälenin risteykseen, josta Trysiliin ja Säleniin erkaantuva tie lähtee heti nousemaan ja aikas voimakkaasti, oli tämä F-sarjalainen nyt omassa ympäristössään!

Ripeästi vain kohti korkeuksia, eikä tarvinnut mitenkään edes pyörää käskeä. Salaisuushan on niin vähäisen painon, vain alle 200kg, joten jokainen voi kuvitella, että kun ei kyydissä ollut paljoa tavaraakaan, niin sulavasti ja nopiaan lähestyttiin Sälenin hiihtokeskusta.......ja samalla orastavaa lumisadetta!

Tihkusade alempana ja aina sieltä laivalta, Värtahamnin satamasta asti, muuttui nyt sitten ylempänä lumisateeksi. Tuulikin alkoi voimistumaan, mutta onneksi ei vielä mitenkään hirmua ollut, mutta kevyellä pärrällä pienetkin tuulet otti ihan eri luokkaa, kuin esim yligessulla, saati LT:llä....

Sälenin ohitse ja tietenkin lopulta alamäkeen.... Onneksi ei lumisade tuosta kovasti voimistunut, eli tie oli vielä plussa-asteilla, niin siten sulana, paitsi sitten muutaman km:n jälkeen.. Sohjua tiellä ja VAIN sellainen kumisaappaan varren leveydeltä, ja se kertaa 2, oli kotiloiden renkaat onneksi tehneet meikäläiselle sopivan mittaisen ajouran. Sohjua kun oli reilut 5-8cm, että ei siihen normi kahdeksankympin vauhdissa sopinut keveällä ja etupainoisella F-sarjalaisella päästellä!

Alamäkeä jatkui ja jatkui, ja aloin jo muistelemaan, että missäs vaiheessa se Trysil alkaisikaan näkymään, koska siinä vaiheessa, tulisi vielä net pitemmät alamäet, ja JOS sohjua olisi sinne asti, tulisi ajosta erityisen haastavaa, koska niissä alamäissä olisi vielä muutamia tiukkoja mutkia kaupanpäälle!

Tästäkin löytyi, ja tien sekä joen molemmin puolin, ihan jees- telttapaikkoja GS-miähille, mutta nyt kun alla oli F, ei paikka jaksanut sen enemmin kiinnostaa, mutta katsotaan sitten taas kesällä kenties uudelleen?

Mutta onneksi ei sohjua riittänyt kuin ne muutamat km:t, korkeintaan kymmenen tai sanotaan vähän toista, mutta nyt jo Trysilin valkeat rinteet näkyivät ja vauhdilla päästelin alas joenrantaan asti, moottorijarrulla Akra karstasta tyhjentäen. Nyt sitten vain se Vandrerheim näköpiiriin, jonka muistelinkin ihan oikein, olevan risteyksestä vain parin minuutin ajon päässä, kuten se olikin.

Tien varressa seisoi kyltti: "Åpent", vaan ei respan ovi ollutkaan auki. Tyypilliseen tapaan, oveen oli kuitenkin teippattuna puh.n, johon pyydettiin soittemaan, jos olisi turisti majoitusta vailla. No, nyt olin, ja muuta kun soittelemaan.... ja noin 8.9min päästä, pihaan kiiruhti autolla omistajamiehen hollantilainen vaimo, joka auliisti lähtikin esittelemään majoitusta. Pihamökit, tosin aivan liian isoina meikäläiselle, olisivat olleet 650Nok, siis ei mitenkään kalliita, mutta koska toisena vaihtoehtona olisi koko Vandrerheimin päärakennus kaikkine oleskelutiloineen, keittiöineen, takkoineen, kirjastoineen, suihkuineen, yms. (tsiigaa kuvat!), ei valintaa tarvinnut kauaa miettiä! Ja koko setti hintaan: 35€ !

Joko tämä, vaiko ....

...jokin näistä?

Kerrassaan hienoa! Ja meikäläinen koko huushollissa itekseen!

Kyllä taas kerran vahvistui ajatus, aikaisin keväällä jutailuista, koska hinnat eivät vielä ole "I Sesongen", ja kun visiiri + pärrä pysyy öttiäisistä puhtaana, tiet tyhjänä!

Niin ja kevyen tiedusteluajoneuvonikin sain vieläpä katoksen alle sopivasti vesisateelta suojaan!

Kuumaa vettä, vaikka normihommahan norweegiassa on yleisesti polettiautomaatilla, tuli ja sain käyttää rajattomasti! Toki automaatti seinässä olikin, mutta nähtävästi se laitettaan toimintaan vasta sitte ensi kuussa... "I Sesongen"...?

Mahtavaa touhuta yksin ja "kulkusillaan" isossa rakennuksessa ja kokata täydellisesti varustetun keittiön romppeilla! Takkaan vielä tulet niin siinähän sitä oli rahalle vastinetta kerrassaan!

Vierellä vuolaana virtaava lohijoki, oli tiätty myös käytävä vielä illanmittaan katsastamassa, ja ihan JOS olisi yhtään tasaisempaa, saati hiekkarantaa löytynyt, olisin käynyt myös pulahtamassa....

Trysilin keskustaan ei olisi ollut kuin 2km, mutta mitäs minä sieltä, kun mukana oli reilusti evästä, ketjuspraytä, vaihtovaatetta, yms. On se kumma miten hirmu määrä roipetta sopikaan pelkkään tankkilaukkuun ja matkasäkkiin? Talviajot ovat sitten asia erikseen, kun kaikkea mahdollista häätyy olla mukana niin kuin "varalta", että JOS vaikka joutuu talvisotaan, valtakunnalliseen evakuointiin, kidnapatuksi, tai muuta vastaavaa, jotka ovat ihan todellisia juttuja .........jatkuu....

 

[mchuurre]

Iltapäivän aikana, norweegian valtasi suuri suru-uutinen. Oli nimittäin tv-kanavilla sekä suoraa, että nauhoitelähetystä, kun Super-Puma helikopteri oli pudonnut 950 jalan korkeudelta alas kalliolle, räjähtänyt, ja sitten vierinyt kalliolta mereen, 7 metrin syvyyteen. 2+11 oli menehtynyt ja mikä ihmeellisintä, roottori oli irronnut kesken kaiken lennon, eli jokin todella harvinainen ja mystinen vika, oli tullut pääroottorin vaihdelaatikkoon tms.!

Kopteri oli tuomassa Bergenin edustan öljynporauslautalta väkeä takaisin manteelle, kun näin siis sattui!
Ja vaikka uutinen olikin hirveä, oli huominen säätila meikäläisellä seurannassa, koska aikomus oli aamusta alkaen ajella sinne Geiloon, josta sitten Vöringvossenin, Vossin, Flåm:n, ja Aurlandin kautta, (tosin tunnelia hääty mennä, koska ylitystie olisi vielä talvisuljettuna...), Turtagröhön, ja edelleen sitten viimein Rv55:lle!

Aamu toi kuitenkin plääniin muutoksia. Nimittäin, tihkua ei enää ollut, joten suunnistin Trysilin Statoilille tankkaamaan, ja sitten nopia-ajoa kohti Elverumia, mutta jo kohta, about 15min ajon jälkeen, tulikin se tuttu tihkusade vastaan! Elverumiin saavuttuani, alkoi jo pöksyjen saumasta valumaan vettä alusasuihin, joka painoi fiilikset tiätty alas. Päivä vasta alullaa, ja jo NYT housut märkänä! Olin ottanut tarkoituksella II-version pökät matkaani, koska luulin niillä pärjääväni. . .. ..

Hamariin saavuttuani, oli mielessäni vielä hetken ollut se Geilon suunta, mutta kun vastaantulevien kotiloiden katoilla alkoi olemaan lumikerros, samoin kuin rekkarit olivat valkoisina, ja kun osa autoilijoista alkoi vilkuttamaan pitkiä, niin tiesin kokemuksta, mitä tuleman pitää:
Lumisadetta! Jeeee, tämähän se tästä enää nyt puuttui! Märkähousuna ja lunta visiiriin, jopa niin paljon, että tienpinnalla alkoi olemaan sohjua! 4-6cm, vaikea vauhdissa arvoida, mutta JOS sade lakkaisi yhtään pitempään, alkaisi ajaminen olla jo niin sanotusti vaativaa!

Yksikaistaa mentiin, eli Hamar-Gjövik- väli, kun oli ennen "vapaakaistainen", eli normitie, on tähän väliin vedetty nyt niitä kovin muodissa olevia keskikaiteita, joten JOS oma vauhtisi putoaa alle normin, niin saat olla varma, että kohta onkin jo letkaa perässä! Eikä se oli soma tunne!

Pakko oli pudottaa ajonopeus jonnekkin 60km/h:iin, koska nyt sohjoa alkoi olemaan jo niin paljon, että ihan tosissaan sain pelätä, että F-sarjalainen alkaa vikuroimaan? Ja kun muutamaan kilometriin ei sateelle loppua näkynyt, muuttui vain entistä märemmäksi rännäksi, myös näkyvyys alkoi heikentymään ratkaisevasti, olkoonkin että koko ajan sai vasemmalla kintaalla tehdä pyyhkäisyjä - pyyhkäisyjä- pyyhkäisyjä....

Tuli mieleeni jo Hamarin Vandrarheim, sehän olisi siinä' "Viikinkiveneen" vieressä, sen, joka rakennettiin Lillehammerin Olympialaisia varten, ja olikohan siellä oteltu kaikki lätkä- ja luistelujutskat.....Sinne voisin mennä suojaan, katsoa netistä sääkuvaa, yms. Saisin varusteita kuivaksi, jne!..........sen sijaan, että aloittelisin tällä tiellä luistelun vapaaohjelman ja kuviot!

Mutta missä täällä enää voi edes kääntyä? Koko ajan vain yksikaistaa, ei liittymiä, ei mitään! Ja kohta olin tulossa jo sille pitkälle sillalle, Mjösa-järvelle!

Haa, tuossa oli jokin Gjestgiverin liittymä 600m:n päässä, siispä sinne! Hyvin varovasti vilkkua oikealle, ja nyt sohjuränniin huuuuuuppsss......näin nyt tienpinnan sohjutilanteen paremmin, kun ajonopeus laski liittymälle ohjatessani. Olihan sitä ainakin tikkuaskin korkeuden verran! Valuttelin vapaalla suoraan Gjestgiverin oven edustalle, joka oli pimeänä, no- olihan vielä aikainen aamu - totesin. Sammutin pärrän ja yritin käännellä päätäni nähdäkseni tarkemmin mitä oven lapussa oikein sanottiin? Pin-lock oli taas näyttänyt surkeutensa, eli vaikka olin jo tämäkin Pin-lock:in saanut takuuseen, (Shoen Neotech), niin sama tulos! Toimii kevyessä suomen pikkusateissa, mutta kun joudutaan "tositoimiin"; niin ihan leluja nämä kaikki on!

Jostain visiirin raosta, sen lopulta avaamalla, näin tekstin: Oppet 10-18....ja tuumasin jotta no eihän tässä tarvitse kaiketi kuin puolisen tuntia odotella. Pidin tuliliivin edelleen päällä, joten nyt ei ollut kylmä, mutta onhan se surkia tunne, kun nyt jo kalsareiden lahkeita pitkin valuu vesi, ja tietäähän sen jokainen, että on vain ajan kysymys, kun kengässä tuntuu sama juttu!

Katselin sattumoisin uudelleen kievarin ovelle, ja nyt vasta älysin lukea lapun alareunaa! Oppet 01.05.20016 -> Jahas! Että huomenna aukeaa! Ei voi olla ajattelin, että mitäs nyt sitten eteen? Ei hirmuisesti kiinnostais lähteä edelleen sitä samaa sohju-mittarinäkyvyys-kotilojonotakana-kylmäveshousus-ajoa tekemään, etenkään, kun reittiä olisi nyt pakko muuttaa! Enää en voinut ajatella sitä Geilon suuntaa, koska siellä tiet nousee tunturiin ja vesisade tarkoitti sielläkin LUNTA, jos kerran näinkin alavilla seuduin sitä tulisi!

Viereisellä parkkipaikalla, seisoi puolalainen rekka, jonka ohitse lähdin nyt ajelemaan takaisin kohti liikenneympyrää, kun samalla vilkaisin rekan hyttiin. Partasuinen mies näytti tyynesti peukaloa! Näytin iahn yhtä tyynesti peukkua myös hänelle. Ilmeisesti hänelläkin oli allaan kesärenkaat, koska yhdistelmä oli paikoillaan moottorin siinä silti käydessä.....

Olin kohta takaisin jo E6:lla, ja sitten jo Mjösa-järven pitkällä sillalla, vaikka itse siltaa, saati järveä en paljon nähnyt. Mutta sitten muistinkin jo sen seuraavan kylän, eli Lillehammerin ja erityisesti sen juna-aseman. Olinhan toissakesänä ollut asemalla liftausreissullani, ja muistin että samaisessa asemarakennuksessa oli Vandrerheim, jossa kivana lisänä ilmainen compjuutteri, ruokapaikka, wc:t, ja siis aivan kaikki palevelut, mitä satunnainen ja erityisesti läpimärkä motoristiraukka voisikaan tarvita!

Muuta kuin etupyörä kohti Lillehammeria! Sade muuttui rännästä lopulta vedeksi, mutta edelleen kaikki kamppeet märkänä, fiilikset olivat ihan jossain muualla, kuin tässä vaiheessa pitäisi olla.

jatkuu.....

 

[mchuurre]

Sanosko jotta, 2min:n välipalaviteota.....

 

[mchuurre]

Vesi valui jo lahkeisiini, housujen keskialueesta puhumattakaan! Märkää räntää pukkasi edelleen visiiriin ja joka paikkaan, mutta Lillehammerin sillat jo näkyivät edessäni. Aivan "dymä"- keli! Ei surkiampaa voisi enää olla! Mutta mitäs tulin tänne ja ihan vapaaehtoisesti.....Tunneliin ja kohta olinkin jo sitten juna-aseman parkkiksella.

Sisälle pääsisi hienosti etupihankin kautta, mutta tälläisena märkärättinä, en kehdannut nyt mennä muuta kautta kuin raiteiden kautta, eli takaovesta. Respan tyttö ei onneksi nähnyt sitä veden määrää, joka puhtaille, aivvan varmasti tänä aamuna pestyille ja hienoille lattiapinnoille varusteistani valui,,,(lotinaa ja litinää.....)

Kaikesta huolimatta, iloinen ja mitään sanomaton ilme päällä, astelin lähemmäksi respan pöytää ja samassa siihen saapuikin vaalea viikinkityttö sinisine silmineen. Ja kun kerroin tilanteeni, sen että olisin tsekannut netistä YR:ää, ja myös ehkäpä aamiaistakin, niin sainkin aivvvan vetämättömän ja tilanteeseen nähden todella erinomaisen tarjouksen! Maksaisin ns. päivähuoneen, sekä aamiaisen, koska sekin oli vielä tarjolla tunnin verran. Saisin varusteeni kuivaksi huoneessa, ja saisin nettiä selailla vaikkapa koko päivän aina ilta kuuteen asti. Ja JOS päättäisin kuitenkin jäädä yöksi, maksaisin vain sitten hieman lisää...... . Nyt vain siis 399 Nok.
( 42 € ).

Ja niin vain märkä ajotakkini lensi lättynä aamiaishuoneen tuolin selustalle, villapaidat ja tuliliivit myös, ja vain märät ajohousut haittasivat maukkaan, ja monipuolisen aamiaisen nautintoa! Oli se onni, että tuolit olivat muovituoleja, etteivät menneet aivan pilalle märkäistujasta.....

3 kuppia kahvia, ja ainakin 10 leipää, joiden päälle asettelin runsaasti tomaattia, kurkkua, ja ennen kaikkea sitä Gudbrandsdalen- ruskee juustoa! Kyllähän muuten kelpasi, ja kun kupu oli aivvan täynnä, hissillä vain sitten kolmanteen kerrokseen, levittämään märät ajokamppeet hujan- hajan pattereilla ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, ja aaaaah sitä ihanuuden tunnetta, kun sai vetää kuivat kamppeet tilalle! Kerrassaan hieno sydeemi tämä päivähuone, jota en ole aikaisemmin osannut edes ajatella!

Nyt oli aikaa katsella ja selailla nettiä mielen määrin, ja mikä parasta, Lillehammerin kävelykatu melkein näkyi ikkunaani, ja nyt vain vielä kävisin siirtämässä tiedustelupärräni parempaan turvaan, koska toistaiseksi se oli maksullisella, ja siten huonolla paikalla.

Lunta tai räntää sateli edelleen, ja ei YR:kään muuta tälle päivälle ollut luvannutkaan! Vain se ihmetytti, että miten laajamittainen ja paikallaan jököttävä sadealue tässä koko läänin alueella oli nyt, se vain laittoin ihmettelemään. Tuulen suunnat vaihtelli sieltä täältä, mutta sadealue pysyi paikoillaan kuin naulattuna! Eli kaiken häätyy nyt vain sataa alas! Joko lumena, vetenä tai sitten räntänä!

Mutta olihan tässä nyt paljon hyvääkin. Ei ollut nälkä, ja jos tulisi, ruokapaikkoja olisi 200m:n etäisyydellä jo useita. Ei ollut märkää, ei kylmää, eikä ennen kaikkea, mitään aikataulua saati hoppusta! Ja jos oikein haluttaisi jotain erikoista, niin voisihan sitä hypätä alakerrasta vaikkapa Osloon menevään junaan, ja tulla sitten illalla takaisin, tai vaikkapa sitten pohjoiseen, Ringebuhun, Ottaan, tai Oppdal:iin.

jatkuu....

 

[mchuurre]

Huoneeni alkoi käydä ahtaaksi, jokaiseen paikkaan ripustamieni märkien ajokamppeitteni takia, joten alkoi tekemään mieli kävelykadulle. Hmmmm....ajotakki ei ollut vielä kuiva, mutta sen sisällä oleva irtovuori, josta saa kätevän ulkoilutakin, (IXS Pathfinder), olikin tässä tapauksessa erittäin hyvä vaihtoehto! Se vain irti ja hoplaa! Collecet jalkaan ja lenkkarit niin shoppailuasuni oli valmis!

Mutta en haluaisi kastua, joten mistä sateenvarjoa lainaksi? Tottakai respasta hyvinkin? Jees, ja muutakuin kysymään ja olihan niitä siellä -ihan kuin jossain hienommassakin hotellissa -hienoa! Punainen mutta sai nyt kelvata. Ja olihan kävelykadulla vilskettä konsanaan! Norjalaisethan ovat tunnetusti "syntyneet tunturissa", eli oikeita ja tosi ulkoiluihmisiä jos ketkä, mutta että tälläinen tungos kävelykadun sateessakin!

Oli kaikenlaista humppakojua, krääsää ja tingelis-tangelia, mutta meikäläiselle kelpasi vain ISOT täytekakkupalat, jotka todella olivat ISOJA! Ei puhettakaan, että suomessa tuollaisia - ilmatteeksi- ja vielä kun sai santsata uudemmankin kerran, ja vaikka vielä kolmannenkin, vaan eipä jaksanut enää.

Tunti, puolitoista sai riittää olympiakrääsää katsella, ja nyt takaisin asemarakennukseen, netin kimppuun, josko säätilaan olisi ollut muutosta luvassa. Eipä ollut! Tylsäääääää..........

Iltapäivä, ja ilta menikin sitten sitä seuraavaa päivää odotellessa; netissä, asemalla palloillessa, tulevia ja lähteviä junia seuratessa, lehtiä lueskellessa, ja kerran vielä pärrää katsomassa, että kaikki olisi sielläkin ok, ja rauhallistahan siellä lumisateessa oli. Olipa yksi Kawa tullut myös parkkiin, joten se tietenkin vähän rauhotti meikäläisen mieltä, varsinkin, kun jätin tarkoituksella tankkilaukun pyörään kiinni, jossa se saisi ollakkin koko tulevan yön. Mutta olipa vain jossain mielen sopukoissa käynyt sellainenkin ajatus mielessä, että kevyenä ja pienenä pärränä, tuollainen F-sarjalainen olisi helposti kannettavissa pakettiautoon, tms. mutta ei kai nyt sentään.... kai?

No sunny- no funny! ......jatkuu.......

 

[mchuurre]

Yö menikin muuten hianosti, kun oli todella tukeva ja hyvä (uusi), sänky, mutta kun oli vappuyö, niin tottakai sitten joskun kahden aikaan yöllä, tuli ikkunan alle joku kotilo bilettämään super-sub-voofer-basso-tuning- vermeillään! Eikä pitänyt ees mitään kiirusta! Varmaan kokonaiset 60 min kuunneltiin teknoa, ja vaikka kuinka oli meikäläisellä korvatulpat jo valmiiksi ollut korvissa, niin ei taatusti kukaan nukkunut koko Vandrerheimissä tuon jälkeen! Ei vaan jaksanut nousta ikkunaan katsomaan, ja jos olisinkin noussut, taatusti olisin heittänyt melulähteen aiheuttajaa millä tahansa, mitä olisin vaan käteeni hämärässä löytänyt!

Kaiketi se olisi ollut tv:n kaukosäädin, totesin sitten aamukuudelta, kun jokseenkin ja varsin väsyneenä hoippuilin aamutoimilleni.....hohhhoijjaaaa, harvoin on aamulla väsyneempi, kuin nukkumaan mennessä!

Aamutoimien jälkeen olikin sitten heti säätilan tsekkaus, ja eihän se kovin mairittelevalta näyttänyt! 5 cm uutta sohjoa, oli satanyt yön aikana, ja oli se hyvä, etten sinne Geiloon ollut edellisenä päivänä yrittänyt, koska siellä satanyt lumi olisi lunta, eikä sohjoa! Mutta oliko pärräni säilynyt yön ylitse parkissa, ja entäs se tankkilaukku?

Onneksi Vandrerheimin käytävän päätyikkunasta pystyi tähystämään rautatien takaiselle parkkikselle, ja ......juu, siellähän näkyi soma, tutun näköinen "lumikasa". Ei ollut tankkilaukkukaan kenellekkään kelvannut -hyvä niin! Ja sitten jo tunnin, puolentoista odottelun jälkeen pääsikin jo aamiaiselle, ja TAAS syötiin, ja koko rahan edestä! Kahviakin meni taas se 3 kuppia, mitä ei normaalisti, mutta kun kaakaota ei ollut tarjolla, mutta Gudbrandsdalenin suolasen makeaa, ruskeaa juustoa sitäkin enemmän!

YR:n mukaan, lumisadetta ja vesisadetta tulisi Lillehammerissa koko aamupäivä, aina klo 13:00 asti! Ja kun katsoin ikkunasta pihalle, niin tosi oli! Luntahan siellä - taas! Edelleen, YR:n mukaan, sadealue jatkuisi aina Ottaan asti, eli about 100km täältä pohjoiseen! No eihän siinä, toivottavasti ei vaan tulisi räntänä, tai koko ajan vettä tuolla matkalla, koska eilisen toisintoa en halunnut enää!

"Lits-läts"- lätisevässä sohjossa astelin pärrälle, ja putsasin enimmät lumet satulasta ja namiskuukkeleista veke! Ei ollut onneksi pakkasta, koska silloin kaikki kahvat ja napit olisivat jäätyneet! Kypärää päähän ja starttasin kohti alas tunneliin ja suoraan E6:lle! Onneksi liikennettä oli vain vähän, joten visiiri voisikin pysyä kirkkaana ainakin jonkin matkaa! Vain lumiaura-auto tuli vastaan ja pari muuta, ja niin vain sumussa ja dymässä, pienessä tihkusateessa pääsin suhteellisen kuivana Ringebuhun asti, jossa ensimmäistä kertaa, tuli vihreää nurmikkoa näkyviin, eli varsin laaja oli todellakin ollut tuo sadealue! Ja vasta Kvamissa, alkoi olemaan tiet kuivana!

Olin jo ajanut 80km, kun tihku loppui ja asfaltti oli kuivaa! Yes, eiköhän se tästä vielä iloksi muuttuisi- päättelin, kun jo kohta tulikin erään toisen tunturiylitystien opastaulu: "Venabydgefjellet Stengt!", eli mitenkäs sitten se Rv55:n laita olisi, se minne olisin menossa? Onhan se tullut lunta tuntureilla, selvähän se olisi, mutta ennättäisikö se sulaa päivän aikana - saapas nähhä?

Sjöaa lähestyessäni, tuli sitten se, mitä en olisi niin mielelläni halunnut nähhä: "Sognefjellet Stengt / Glosed"........mutinaa.....!! Voihan rähämä! Tuumasin, jotta onhan se nyt kuitenkin käytävä tarkistamassa, mitä kun olen jo tänne asti tullut! Mutta hienoa oli tuollaiset taulut! Ei sitä ennen nähnytkään, kun vasta edellisessä kylässä, (jos sittenkään!), että olisiko edessä oleva tunturitie avoinna, vaiko ei! Että jotain parannusta tehty täälläkin- hienoa!

Sjoa:n leirintäalue, näytti olevan vieläkin toiminnassa - hieno juttu sekin! Olimme nimittäin vaimoni kanssa aikoinaan häämatkallamme, juuri tuolla l-alueella yötä, ja koska K100RT:mme oli koristeltu peilinvarsiin asetelluin punaisin ruusuin, saimme olla yön isoimmassa mökissä rauhassa ja vieläpä aivvvan ilmatteeksi!

Että vinkkiä saa lainata ihan vapaasti, ja saattaahan se toimia vieläkin, vaikka olisikin ollut naimisissa jo pitempääkin......!

Aurinko paistoi nyt niin somasti, että tulipa mieleen alkaa kuivattelemaan päälläni olevia alusasuja, koska aamun tihkusateessa oli takamuksiin jossain vaiheessa taas valunut vesiä. Ja muistelinkin, että ennen Lom:ia, olisi tienvarrella parikin levähdysaluetta, rauhaisaa tiätty, että voisin hetken aikaa voimistella ja kuivatella vermeitä ihan vaikka kalsareillaan....

Mikäs sen paremmin kalsarit kuivattaskaan, kun sopivan kokoinen, ja auringossa kylpevä -jo valmiiksi kuumennut "Sognefjelletin" opastustaulu, johon kävi sopivana lisänä vielä puuskittainen lounaistuuli!
Siihen vain kalsarit ja tupletit levälleen, tuulessa heilumaan ja sukat kans, aivan kuin net perinteiset "Jokisen eväät", paitsi nyt vain sopi toivoa, ettei paikalle samalle levähdysalueelle pöllähtäsin kahta kappaletta hollantilaisia turisteja täynnä olevaan linja-autoa! Eikös net hollantilaiset tosin ole aika liberaaleja kaiken suhteen.....? Mihinkäs muuten ite pääsisin hoppusti piiloon jos...?

jatkuu....

 

[mchuurre]

Niihän siinä sitten kuitenkin kävi, että juuri kun mukavasti paahtava aurinko, ja sopivasti puhaltanut tuulenväre, ilmassa pyörivine kevään ensimmäisine perhosineen, ja kun totesin että kaikki ajokamppeeni olivat nopeasti kuivuneet, se hollantilaisten ISO ja täynnä valkohapsisia eläkeläismummoja savuttava kokovalkoinen bussi, sitä ei sitten onneksi missään vaiheessa levikkeelle saapunutkaan....

Eli Jotunheimin kartta-ja opastaulu toimitti tärkeää, tässä tilanteessa hyvinkin tärkeää pyykinkuivaustelineen virkaa mallikkaasti, ja näin ollen siihen pitikin lisätä huurteen virallinen "hyväksyntä tarra". Hieno fiilis lähti nyt kyllä aikas suoraviivaisesti nousuun, enkä enää missään vaiheessa muistellut aamun sade-ja räntäkeliä, märkää ja viilenevää takapuolta, saati eilistä todella kaiken totaalisen läpimäräksi kastelevaa lumi- ja räntä- sekä sohjoajoa sieltä Trysilistä Lillehammeriin.

Seuraavaksi saapuisin Lom:n pieneen kylään, jossa olisi helppoa tarkistaa varmaksi tavoittelemani Rv55:n tilanne, koska aivan kylän reunalla sijaitsee Statoilin huoltamo, joka on juuri sinne Turtagröhön ja Jyvasshytalle menevän tien alussa. Ja niin kaarsin huoltamon mittarikentälle, ja muistimpa vielä ottaa tyhjentyneen juomavesipullonkin mukaani kassalle, jonka ystävällinen tyttö täyttikin, kuten myös sen, mitä halusinkin häneltä kuulla: " Yes, this road is open all the way to down Skjolden!" - hianoa! Nyt sitten vain kypäri takasin päähän ja satulaan.... Mutta jostain syystä, kun olin vielä kuitenkin hieman pikkuisen epäileväinen, päätin kysyä - noin ihan vain niinkuin varalta, eräältä toiseltakin tytöltä samaa asiaa, joka seisoin pihalle muodostuneen vessajonon viimeisenä: " Yes, the road is open, but there is a little ice!"....

Minä siihen jotta: " Ice? What kind of, melted or hard ice?".....ja tyttö jatkoi: "I think, hard, mostly hard ice!"

No jopas nyt sitten! Kiitin tottakai tiedoista, mutta eihän tässä nyt ollut enää järkeä? Kaiketi märkä asfaltti oli vain kiiltänyt auringossa, eli ratin takaa, ei tien pintaa voi nähdä tarkasti, eikä tiellä voinut olla jäätä, jos kerran se oli avattu! Niin juuri, se on ollut sohjoa, ja nyt lähdettiin se katsomaan, koska olin näin lähelläkin jo!

Ärrän Akra pärähti pörisemään, ja ajosaapas alkoi vatkaamaan vaihteita jatkuvalla syötöllä isommalle ja isommalle, samalla kun tuulen suhina alkoi voimistumaan kypäräni ympärillä.....Aurinko lämmitti somasti visiirin läpi kasvojani ja fiilikset sen kuin parani, olkoonkin, että tiellä olisi muka kovaa jäätä! Höpöhöpö....ja höpö!

Kotiloita tulikin jatkuvalla syötöllä sitä paitsi vastaani, eikä yksikään kuski, tai kartturina istuva, näyttänyt mitään sormi- tai muitakaan merkkejä, saati että olisi vilkutellut ajovaloja! Aukihan se häätyy olla, koska kassatyttökin niin sanoi!

Rv55 on soma ajettava, kummalta suunnalta tahansa. Lom:ista päin ajettaessa, tie alkaakin suhteellisen nopeasti ajettavana, vaikka muutamia mutkia toki on, mutta ennen kuin se lähtee varsinaisesti vuorille nousemaan, matkalla on jopa useampikin nopea ja piiitkä suora. Mahtavaa pörinää ja menoa, kunnes jo saavuinkin Juvasshytalle nousevalle tienristeykseen. Tuonnehan oli nyt mentävä myös! Paikka kun on juuri se, jossa pääsee ajamaan korkeimmalle mitä missään norjassa - aina 1850 metriin asti!

Vuosia sitten, tie oli vielä sekatietä, eli alku ihan asfalttia, mutta sitten aina väliinsä hiekkapinnalla. Ja kun noin puolessa välin, tulisin puomille, (kotiloille maksullinen), viimeistään sieltä se vaihtuisi jälleen hiekalle ja olisi sitä, aina huipun tunturituvalle asti. Mutta koska edellisestä reissustani tänne oli jo vuosia aikaa, tai ainakin se 5- 6 vuotta, olisihan tiekin varmasti nyt jo kokonaan assua!

Mutkaa, nousua ja taas mutkaa! Soma olikin näin kevyellä tiedustelupärrällä painella nyt menemään, kun muistelin miten viimeksi tukevalla, mutta hieman kankealla LT:llä! Mutka- kiihdytys-tiukempi mutka, ja taaa noustiin ja noustiin.... Nyt alkoi näkymään jo reilummin luntakin ja mutkan jälkeen taas pitempi suora....ääääääärääräräääräräräräärrrr ! Upeat fiilikset nousivat kierrosten mukaan ylemmäs ja ylemmä, etenkin kuin muistelin miten komeat ja soma maisemat pääsisin kohta ylhäältä taas näkemään!

Paitsi että...TÄ!..puomi, traktori, ja linko!

Jatkuu......

 

[750cc]

Tätä voisi lukea enemmänkin.

 

[mchuurre]

Eli Juvasshytalle, 1850 metriin, ei sitten tällä kertaa ollutkaan asiaa! No mitäs siitä. Tämähän olisikin ollut vain pelkkää "bonusta", kun Rv 55:llehan tässä oltiin nyt menossa....

Muuta kuin kypäri ja tulpat taas päähän, ja kuten niin jo monesti tälläkin reissulla, ihmettelin TAAS, kun en saanutkaan tulppaa sopimaan korvanreikään? No eihän siellä ole tilaa kuin yhdelle kerrallaan, yksi kun siellä oli jo, joten onkohan noissa tulpissa enää oikeasti mitään mieltä meikäläisen edes tunkea korviin, kun en kerran huomaa kuuluvuudessa mitään eroa: Tulppa korvassa vs. ilman tulppaa!

Ikä-, tuliasematoiminta-, suihkumoottorit-, ja tälläiset jutauksethan net tiätty ovat kuulon vieneet, ja tinnittäähän
ne, jonka huomaa vasta hiljaisuudessa. Mutta kypäri nyt kuitenkin päähän, ja täyskäännös vasempaan - päin, komennolla avasin kaasua maltillisesti, koska edessä oli jyrkkää ja tiukkamutkaista alamäkiajoa alas....."pätätätätätäätättttääääääää......prääämäpätäpätätääptätäätätppätätä...." Olin hieman huolissani, kuinka tuollaisella Akran- putkella voi yleensäkkään mitään reissuja tehdä, ilman että korvat soisi iltaisin nukkumaan mennessä, mutta ihmeellisesti, tuo mökä jää kauas, ja vain taakse tulevien iloksi!

Alhaalla Rv 55:lla, käänsin tankoa Turtagrön suuntaan, eli kohti aurinkoa ja kuinka upeasti se taas paistoikaan! Kyllä norweegiaan kannattaa AINA tulla, vaikka ei tänne pääsisikään! Vai miten se meni se itse kehittämäni mietelause...?

Tie lähtee nyt nousemaan jo huomattavasti nopeammin, vaikka täälläkin oli vielä muutamia tunturijärviä! Muutama alamäki, sitten se eräs, olikohan jo kolmas puomi, joka kerran samoihin aikoihin oli kiinni ja silloin tietenkin piti kääntyä takaisin, mutta nyt se sojotti suoraan vastaan, kuin jokin pst-tykin piippu! Jees, muuta kuin hanaa, ja Akran mölinää tunturiin! Ja kohta tulikin aura-autokin vastaan, eikä senkään kuski mitään sormi-, saati valomerkkejä meikäläiselle esittänyt, joten tämähän vaikutti olevan täysin selvä peli !"

Aivvvvvan mahtavat fiilikset nousivat yhä ylemmäs, kevyen tiedustelupärräni lailla, ja vaikka tie oli paikka paikoin märkänä, oli ilmassa temperaturet niin hyvät, ettei mistään liukkaudesta tai jäästä ollut mitään vaaraa! Mietiskelinkin jo tässä vaiheessa, että jäisinkö jo Skjoldeniin yöksi, sen pitkän, 13 km:n alamäen jälkeen, vai jatkaisinkos aina Urnesin, sille norweegian ~900 vuotta wanhalle sauvakirkolle ja sitten lautalla vuonon ylitse Svolrniin asti?

Olihan sauvakirkko tuttu, jo monelta reissultani, mutta lähinnä olisi soma katsella sitä näin upeassa kelissä, ja samalla ihmetellä, miten se on säilynyt tähän päivään asti - ja olisiko siihen tehty joitain muutoksia, siis sen paremman säilymisen suhteen? Ennen puusta osattiin tehdä vaikka ja mitä! Harmi vain, kuinka nuo wanhan kansan perimät, ja tiedot katoavat, kun esimerkiksi se, että milloin rakennuspuut sai kaataa, on hyvinkin tarkka juttu! Se oli jotenkin niin, että kevväillä, puun saisi kaataa vain tiettynä viikkona, tai viikkojen aikana, ja sittenkään sitä ei saanut vielä samana vuonna kuoria, saati käyttää! Sen annettiin olla rauhassa muutama vuosi, about 4-5 vuotta, jonka jälkeen se vasta kuorittiin ja alettiin käyttämään rakennuskohteeseen!

Ja silloin se ei haljennut, ei lahonnut ja siitä tuli kestävää, kuin mikä, toisin kuin mitä tänä päivänä hirsiä näkee, niin ovat järjestään keskeltä kaikki halki, niin että vain parilta sentiltään ovat enää yhdessä! Tokihan viikingit puunkäsittelyn ovat aina hanskanneet, koska venheensäkkin siitä tekivät, ja eivät muutoin olisi Ameriikan raiteilla ja tiäs missä pyörineet ja touhunneet! Niin ja tiätty vielä tervat päälle, kuten tässä Urnesin kirkossa kans!

Oli niin soma nyt päästellä tälläisella, häätyskö oikein sanoa "Sporttisen"- köykäsellä kamppeella taas ylämäkeen, kun tie alkoi enempi nousemaan! Kaasukin on niin kevyt annostella, että ei tähän vehkeeseen mitään cruisea tarvisikaan, vaikka muutenhan se on "oikean" matkavehkeen tunnusmerkki ja välttämättömyys, tai ainakin minusta se on absolut niin....

Mutta mikäs kokkoontuminen tuolla edessä näkyi? Autoja rykelmässä ja ja....oliko siellä tapahtunut onnettomuus, vai mitä tuolla touhutaan!?

jatkuu....

 

[mchuurre]

Jotta niinkuis jotain tämmösiä hetkiä olisin niin toivonut näkeväni, ja vieläpä sinitaivaan alla, & auringossa:

 

[mchuurre]

ja tämmösiä, ku joskus taannoin....

...vaikka eihän tuolloinkaan penkoilla ollut korkeutta juuri mitään, kuten joskus ompi ollut!

 

[mchuurre]

 

[mchuurre]

 

[mchuurre]

TÄ? Tähänkö eteneminen nyt päättyi - ei kai nyt sentään? Kotiloita oli tien molemmin puolin ihmettelemässä edessä näkyvää valkoista lakeutta..... Oli myäs eräs Hollantilainen vuokrapirssi, jonka kaksi tiukasti sisälläistujaa tapittivat silmät kovana meikäläistä ja alla olevaa tiedustelupärrääni? Eivätkö ole ennen nähneet vai mikä on! Asetin pärräni sivujalalle heti kohta sen jälkeen, kun olin kuitenkin etusellani tehnyt pienet jäljet valkoiselle jäälle ja sohjolle..... "That´s it"

No, jo kohta toinen Dutchmanneista, se kartanlukija, uskalsi tulla lämpöisestä kotilostaan pihalle, ja asteli suoraan luokseni, (niinkuin täällä nyt mikää kylmä olisi ollut ? ).... "How this road goes...upper more, or what?"
Tuli kyselemään, että uskaltaisikos kesärenkailla lähteä vielä jatkamaan?
Päättelin, koska tuollaista edes kysellään, että oli parempi, etteivät he ainakaan sinne lähtisi, vaikka norskia tuli ja meni verkkaiseen tahtiin taustalla koko ajan, asiasta jutellessamme.

"Yeah, this road going more higher, about till fifteenhundred meters, and we are now only nearly ten hundred!"

ja jatkoin..."Also, to the Turtagrö, from here is about 33km, so It´s not very recommended to keep going!"

Hemmo kiitteli tiedoista kovasti ja toivotteli kaikkea hyvää ja turvallista matkaa, katsoen samalla pärrääni pää kallellaan ja siihen tietenkin vastasin takaisin: "God blessing!", tiedä sitten, oltiinkos sitä vapaamielisessä kukkaismaassa miten uskottomia, vai miten, mutta jospa toivotukseni aiheuttaisi jotain ajatusta Herramme suuntaan häneltäkin, vaikka joskus, tiedä vaikka?

Eli nyt meikäläisen matka myös tyssäsi tähän! GS:llä, TA;lla ja vaikkapa LT:lläkin, olisin voinut lähteä yrittämään tuonne ylemmäs, mutta ei tällaisella etupainoisella, eikä etenkään näillä "Street-mallisilla" renkailla. Ei todellakaan! Gessun TKC:t, tai TA:n Heidenaut olisivat jo sellaisinaan M+S-renkaita, joten niillä voisin lasettaa menemään ilman mitään, mutta LT:n Marathonin kera, olisi paineita laskettava puolet pois. Mutta silti voisi silläkin jatkaa. Olihan aurinko ollut ylhäällä ja korkealla, joten tie kun jatkuisi auringon suuntaan ja etelään, niin tasaisella ja etenkin alamäessä asfaltti olisi ollutkin varmasti sulaa....

Mutta mitäs tuosta! Tulipahan nyt tämäkin taas nähtyä, että ei mikään ihme, kun osa vastasi tien olevan auki, ja toiset taas kiinni. Että se oli samalla kertaa molempia! Mutta edelleen saisi vägverket kehitellä niitä muutoin niin mainioita tienvarsikylttejään: - että niissä voisi kertoa samalla kertaa sen, että oliko tie avoinna myös moottoripyörille, eli oliko tie vapaana jäästä, vai pelkästään aurattu.

No niin, nyt menee jo valittamisen puolelle tämä stoori, eli hypätäämpäs jälleen F-sarjalaisen sarviin ja käännetään vain eturengasta tulosuuntaan! Hip- ja hop, ja taas paineltiin menemään kohta kovasti yli sallitun. Eihän täällä tulomatkallakaan ollut poliisia, niin mitenkäs se olisi sitten silläaikaa tänne osannut tulla....
"BROOOOOAAAAAAAMAMMAMAMAMAAAAPR"- nopea vaihto mutkaan: "..PRÄÄÄMPÄTÄTÄPÄTÄÄT- - PÄTÄTÄT"
vain kaikui laaksossa, kun vaihdoin alamäessä pienemmälle jarruja säästääkseni. Tässä F-sarjalaisessa ovat kiinan pojat onnistuneet, tai no, rotax:in suunnittelijat ainakin, tekemään tuon lootan aivvvvan mahtavaksi, kun ei siihen mitään sifteriä tarvita, vaihteet kun menevät upean mainiosti isommalle, ja vastaavasti myäs pienemmälle ilman kytkintä! Kerrassaan unelma loota, etenkin jos vaikka vertaa K-sarjalaisiin, niihin kuivakytkimellisiin siis...... Niissä kun häätyy olla TOSI tarkkana kierrosten ja ajonopeuden suhteen, että saa hiljaisesti vaihdettua!

Sitten kun tässä on vielä se kutosvaihde! Aivan mainio ja hauska pärrä ajella tälläisilla teillä etenkin - ja mikä parasta, täällä norweegiassa on, kuten tiedetään, melkoisen kovat ja ankarat taulukot ylinopeuksien suhteen, niin sitten kun onnistuu painelemaan vähäsen pitemmänkin pätkän reilumpaa haipakkaa, niin tulee tunne, että sitä on ikään kuin "säästänyt" melkoisesti päivän aikana! Soma olisi kuulla, onko joillakin muillakin samaa "tautia" vai onko tämä oire jostain- tiedä sitten?

Lomin kylässä oltiin taas, ja ei mitään turhia stoppailuja nyt enää, vaan Akran säveliä taas taivaalle ja kohti uusia seikkailuja, eli suunta ylös Strynin kesähiihtopaikkaa, tai oikeammin, sen risteystä! Strynissähän kausi alkaa vasta kesäkuussa, joskus puolessa välin, ja olihan siitäkin jo aikaa, kun olin kerran siellä laskettelemassa. Olikin todella mieleenpainuva reissu, tosin kotilollahan sitä oltiin silloin, ja mukana maastopyörä, teltat ja skimbavehkeet. Mutta siis se, että kun shortseilla sai vedellä mutkaa, eikä yhtään ollut kylmä, vaan päinvastoin! Aurinko paistoi, perhoset lenteli, ja hikeä vain pukkasi....oi niitä aikoja!

Illalla sitten teltalle, ja lavalta maastopyörää esille, ja muuta kuin vielä polkemaan koko hiekkatie alhaalta ylös ja takaisin alas....
Tuolloin sai reisilihakset kyytiä, ja net olikin olemassa, tosin kuin nykyään konepyörän selässä istuen...

Ja oli muuten MTB:n vanne ja jarrupalat kuumana!

Teltta oli jossain tuossa tiukkojen mutkien kohdilla, erään wanhan tien oikaisukohdassa, mistä ei muuta liikennettä tietenkään enää mennyt, paitsi keskellä yötä, se jokin tod.näk. niksmanni Adveturellaan, mutta onneksi näki telttani hyvissä ajoin, että vain teltan seinät heilahti, kun paineli hämärässä ohitseni....

Geirangeriin menevä tieura, jokseenkin vielä tukossa, mutta se oli tiedossa kyllä!

jatkuu....

 

[mchuurre]

Jos lunta olisi ollut vähemmän, olisi tuossa Strynin, vanhan tien risteyksen lähellä ollut eräs Heinkel-111: romut sopivasti tien lähellä, tosin eihän siellä enää paljoa niitä ole, mutta kuitenkin aina "sormusmetallit" tai sitten "sotapuukon" tupen pellit siitä olisi vielä voinut keräillä.
Polku sinne lähtee tuolta vanhalta hiekkatieltä, ja on siinä oikein pieni opaskylttikin, jos jotain lukijaa jäi He-111:n "tontti" vaivaamaan?

Nyt vain sitten kohti Stryniä, ja neljää pimeää tunnelia.... Varovainen häätyy aina noitten suuaukoilla olla, kun tahtoo niissä tähän aikaa vuodesta, vielä joissain kohdin olla epämiellyttävästi jäätä!
Alas ja alas, vauhti tahtoo kiihtyä ihan huomaamatta, ja huomaan samalla, kuinka kevyen tstd.pärräni pitkät valot, näyttävät aivvvva liian korkealle! Hienot ovat nuo oranssiset mittarivalot, ja etenkin tuo systeemi, kun syttyvät itsestään, mutta mielestäni net sais palaa jatkuvasti, kuten ennen oli tapana. Yksi vikakohde enempi- sanos joku toinenkin tähän seikkaan....(wanhan liiton miähet!=)

Stryniin aioin juuri siksikin, kun muistin, että kylän rinteillä, siellä oikialla puolen, siellä missä asustaa melkein koko kylän väki, niin siellä olisi se edullinen Vandrerheim, jossa olisi taatusti tähän aikaan vuodesta edulllista tilaa, nettikone jälleen käytössäni, sekä mainio aamiainen. Näin oli ainakin vielä muutama vuosi sitten, ja taas pari vuotta sitäkin ennen. Mutta kun kaikki muuttuu, Eskoseni........

Löysin Vandrerheimin pihaa helposti vanhasta muististani, vaikkakin osa opasteista selvästi puuttui, eikä edes Norweegian Vandrerheim- järjestön lippua ollut kukaan muistanut vetää salkoon - outoa? Salko oli vielä pystyssä, mutta kun pihalle saavuttani, ei ikkunoista näkynyt valoja, eikä edes sitä kuuluisaa kissaakaan missään, niin tulikin jo pahin ajatus mieleeni: autiona koko pulju - tä?

Vain eestin rekkarilla varustettu farmarimallin Volkswagen, ruosteisine kylkineen, oli parkkeerattuna pihalle?
Astuin ovelle, ja kun ovikellon puuttuva nappi, ei houkutellut sitä mistään etsimään, koputin jämäkästi oven halkinaiseen ikkunaan, ja astuin samalla reippaasti sisälle.... "Haloo -hello"- huudoin, katselin tyhjää, ja kuitenkin samalla täynnä roinalla täytettyä tiskiä, yrittäen samalla kuulostella, josko joku olisi jossain...?
Aamiaishuone oli vielä samalla paikallaan, käytävä huoneisiin, respan tiski, ei pc:tä, ei ääniä, ei ketään missään...... Kunnes sitten kuulin hennon vastauksen huutooni. "yes I coming..." ja tulihan sieltä joku tumma, tai sitten vaan muuten hommissa likaantunut ja päivettynyt hmmm. eestin-, latvian- tai liettuan kansalainen, hänen aksentistaan päätellen.

Huone kuulemma löytyi juu, pitäisi vain soittaa tähän numeroon, jonka kaveri minulle kirjoitti paperille, ja he, he olivat vain työhommissa täällä, eli ihan vain kolmistaan, ja erään oven takana kaksi muutakin rakennusmiestä näkyi olevankin. Kiittelin kovasti tiedoista ja numerosta, mutta miehen poistuessaan takaisin sinne, (mistä lie tullutkin?), kävin katsomassa noita huoneita, joiden sänkyjen patjoja oli pitkin käytäviä ja lattioita, tuli selväksi, ettei mikään mahti täällä, saisi meikäläistä jäämään tänne yöksi!

Joten tyhjä arpa oli tämä Vandrerheim, mutta nyt sen tiesin sitten. Muuta kuin alas huoltamolle tankkaamaan, sitten siihen kylän ainoan hotellin ovelle toteamaan, että hotelli oli juuri tänään suljettuna, (lapussa kun luki niin), ja sitten suoraa hanaa, ja Akran mölyä vuonoille tuttuun tapaan: "Ääääärärärärärrrrr -pääräräräärärär- vaihto neloselle ja: WROOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOM, ptättätätä ja taas WROOOOOOOOOOOOOOOM"....

Ja eihän siinä kauan kerinnyt saappaat tapeilla olemaan, kun olin suunnitellusti toteuttanut Plan B:n, eli tulin Hellesyltin vastaavaan, eli Vandrerheimiin, kauniin vuonon rannalle. Täälläkin olin jostain syystä ollut parikin yötä aiemmin, mutta vain hyvien muistojen kera!

Laivarannasta sitä paitsi pääsisin aamulla bååtilla Geirangeriin, jos siltä tuntuisi, olkoonkin, että Trollstigen olisi vielä sen parisen viikkoa suljettuna. Mutta edelleen, sieltä voisin suunnata suoraan kohti Moldea, ja edelleen kohti Trondheimia, koska tarkoitus oli palata tukikohtaan Umeåsta- Vaasaan.

Vandrerheimin pihalle sammuttaessani pärrän, asteli paikan nuori mies, kesätyöläinen heti kyselemään, josko jäisin yöksi ja tollei? Oli tullut Puolasta tänne kesähommiin, äitinsä kanssa ja tottahan toki jäisin yöksi, etenkin kun iltakin alkoin jo pikkuhiljaa hiipimään nurkille, ja väsyttikin jo hieman. Niin ja nälkäkin....

Tälläinen "parakkihuone" viidelläkympillä, johon kuului runsas ja monipuolinen aamiainen. Oma parveke ja kuumaa vettä rajattomasti, eikä mitään polettijuttuja! Kelpaa miulle!

Economy-hemmoille oli myös kesämallin mökkejä tarjolla, mutta jos sitten toisen kerran kiitos...

Kaksi ISOa keittiötä, vapaassa käytössä, astioineen jne. mutta tietysti näitä paikkoja voisi jo vähän modernisoida jo joskus...

Jatkuu....