Kotilon lokkareilla ja mopon ketjuilla on sellainen sama ominaisuus, että niitä voi jokainen pussailla vaikka 24 tuntia
vuorokaudessa. Osan hereillä, osan unissaan
.
Jos mopon ketjun pitää hohtaa jonkin värisenä, eikä
musta ketju kelpaa, sitten vaan jynssätään, rasvataan niukasti, jynssätään...... jaaaaa sitä rataaaaaaa.
Jos taas musta ketju ei vie yöunia, ei ylettömälle
nysväämiselle löydy ainakaan teknisiä perusteita asvalteilla liikuttaessa.
Tärkein asia ketjun hyvinvoinnin kannalta on pitää se jatkuvasti rasvattuna. Käytännössä joka tankkauksen yhteydessä, sadekelillä mieluusti tiuhempaankin.
Käytettävä rasva tietenkin vaikuttaa paljonkin asiaan.
Jos monikin kömyää isolla mopolla vuosien mittaan 50.000 km:n
huivakkeille ja yli pelkällä riittävällä rasvauksella, voidaan ihan perustellusti miettiä "ylettömän hinkkaamisen" funktiota
sen vitjan hyvinvoinnin ja iän suhteen.
Ainahan sitä ketjurasvaa, mitä sitten ikinä käyttääkään,
tahtoo levitä lähiympäristöön. Se kun nyt vaan on ketjuvedon
"ominaisuus", enemmän tai vähemmän.
Kun ne muualle levinneet rasvat siistii jatkuvasti pois
pinnoilta joille ne eivät kuulu, mopo näyttää ihan asialliselta.
Jos ei nyt elvispeleistä puhuta
.
Että näin.... sorasirkukset ovat sitten ihan toinen juttu!
Niissä hommissa taas koko värkkiä saa huuhdella sen verran
tiuhaan, että monen paikan säännöllinen ja kohtalaisen tiuhaan tapahtuva "purku-putsaus-rasvaus"
kuuluu olennaisena osana lajin henkeen.
Asvaltilla pärjää pienellä vaivalla käyttämällä esim.
ketjuspraytä joka on suihkutettaessa "riittävän tunkeutuvaa"
ja hetken kuivahtamisen jälkeen riittävän sitkasta.
Useampia "toimivia" merkkejä löytyy, mutta esim.
Motulilla vaikuttaisi ostopaikkaa harkitsemalla olevan
hinta-laatu varsin kohdallaan.
Lahjoituksena saatu laatikollinen jotain "muuta" on toki
aina.... jos ei hyvää, niin ainakin hintansa väärti
.