Ensimmäinen vakavampi harjoitus IB:tä varten. Pe ip Hki-Oulu nelostietä, lauantaina kohti Nuorgamia... Sodankylässä iski realismi. Ei voimat riittäneet tällä kertaa, eikä flunssakaan ollut ajamisen puolella. Sodankylässä ne 'kahvit' , lepoa, ja sitten takaisinpäin vitostietä Kajaaniin, yöpyminen, ja sunnuntaina kotiin Hesaan. Kajaani-Hki nettoaika 4,5h. Oli melkoinen kirjo fiiliksiä ja tapahtumia, auringonpaisteesta auringonlaskuun ja yöhön, pikkupakkasta, porokolari nokikkain (melkein!)... reissu 2100km, melkein kolmannes jäi suunnitelmasta ajamatta. Fiilikset ajon alussa, keskellä, lopussa ja toipumisen jälkeen: Mahtavaa - voi v.. tää on hullua - ihana päästä kotiin - mieletöntä, pakko saada lisää! Kawa 750 on täydellinen matkapyörä, yhdellä hengellä ja ultralight-matkatavaroilla. mahtaako olla yleinen ilmiö että sikapitkälllä reissulla vauhtisokeus iskee, ei mitenkään pysty ajamaan viiden kilometrin tyhjää suoraa rajoitusten mukaan, kun koko horisontista pääsee yli 'käden käänteessä'? Täytyy varmaan vaihtaa hitaampaan pyörään, ennen kuin lähtee kortti tai henki. Yksi huomio vielä, aiemmiltakin reissuilta: Moottoriteillä ajetaan autoilla nykyään todella kovaa. Vasemman kaista jono etenee vähintään 140 todellista nopeutta. Kawassa 160 mittarissa (6v, 7000rpm) mutta silti takaa tulee autoja heittämällä ohi. Onko poliisi luovuttanut?