Reissuamisesta Keski-Eurooppaan:
Praha on visiitin arvoinen paikka ehdottomasti. Itse haahuilimme etsimässä sieltä yöpaikkaa pari vuotta sitten keskellä pahinta turistisesonkia (sovittu yöpyminen tutun luona peruuntui viime hetkellä), ja yhdestä hostellista saimme 6 hengen huoneen kahdestaan (viimeinen vapaa huone) muutamaksi yöksi. Pyörä parkkiin hostellin eteen, huonemme ikkunan eteen, lukkoketju paikalleen ja hyvin säilyi. Julkisilla liikuimme sen muutaman päivän, mitä kaupungissa olimme, pääsi kuskikin tutustumaan paikalliseen olutkulttuuriin kunnolla
Menimme via Balticaa pitkin tuolloin pari vuotta sitten. Tyylimme reissata on sangen spontaani, joten majoituksia ei oltu varattu millekään osuudelle, joten välillä päivämatkat olivat sangen pitkiä kunnes sopiva yöpaikka löytyi. Puola oli kamalaa ajettavaa teiden kunnon ja liikennekulttuurin puolesta, mutta kyllä näin pari vuotta toivuttuaan sinne uskaltautuu uudestaan. Tiet tuntuvat olevan pääosin bitumia, kiveä seassa vain nimeksi, joten kuluvat urille heti uusina ja ovat sateella todella liukkaita. Pyöriä ei myöskään tunnuta lukevan tasaveroisiksi kanssakulkijoiksi, vaan niiden oletetaan (?) ajavan pientareella siinä missä polski-fiiujenkin. Ainakin me saimme autoilijoilta sen suuntaisia merkkejä..
Ohitukset tehtiin ajamalla ensin muutama kilometri melkein kyydissä, sitten sivulaukkuja hipoen ohi ja 20cm päähän eturenkaasta palattiin omalle kaistalle.
Mutta ei se Puola mikään kauhulandia ole, pienemmillä teillä oli oikein mukavaa ajella, valtatiet ja rekat tuntui olevan niitä pahimpia. Maisemiakin näki pikkuteillä ihan kivasti, tosin aikaakin meni Puolan läpiajoon idästä länteen melkein parin päivän verran pieniä teitä pitkin, valtateitä olisi selvinnyt alle päivässä.
Saksan eteläosat on makeita mutkapätkiä täynnä. Michelinin kartat kertovat kauniista maisemista ja mukavista teistä, yleensä niissä suositeltuja teitä kannattaa motoristinkin suosia. Schwarzwald on komeaa seutua, sitä ei kannata missata. Muutenkin tuntui, että Alppien reunamilla oli parhaat mutkatiet ajeluun, itse vuoristossa tiet oli monesti niin tiukkaa syheröä, ettei vauhtia voinut pitää yllä. Mutta plussana oli tietty upeat maisemat.
Ruotsin ja Tanskan läpiajoa vältetään viime vuoden kokemusten valossa taas jonkun aikaa; oli meinaan sangen kallista tulla Tanskan läpi (lautat / sillat on kalliita!) ja Ruotsin läpi ajaminen on tuskaisen puuduttavan tylsää. Kai rannikkoa pitkin tulemalla saisi jotain vaihtelua maisemaankin sen iänikuisen mäntykankaan sijaan, mutta kun nopeasti on läpi halunnut päästä, on tullut valittua lyhyin ja tylsin reitti aina.
Lautalla menossa Saksaan on se hyvä puoli, että voi levätä ajamisesta sen päivän verran mitä siihen menee. Rahaa menisi bensaankin, joten ei lautalla meno välttämättä ainakaan paljon kalliimmaksi tule, kuin Ruotsin läpi ajaminen, suunnilleen samoissa kun on länsinaapurissakin bensan hinta kuin kotimaassakin. Baltian läpi ajaminen taitaa olla se halvin vaihtoehto, näin mututuntumalla.