Onnettomuudesta tulee viikon päästä kuluneeksi 4 kuukautta. Omaisille ja meille ystäville on elämään jäänyt suuren ystävän kokoinen aukko.
Onnettomuuden tutkinta on nyt kaikilta osin ohi. Kemoran moottoriradan kunnossa tai toiminnassa ei ollut millään lailla syytä onnettomuuden syntyyn. Kaustisen poliisin suorittamassa pyörän teknisessä tutkinnassa ei löytynyt myöskään mitään vikaa pyörästä joka olisi aihettanut turman. Teron hyvin tuntiessamme olisi ollutkin perin outoa jos olisi käynyt ilmi että jokin osa, jarrut, kytkin tai muu oleellinen olisi toiminut puutteellisesti ja pyörällä olisi silti ajettu, Tero kun oli tunnetusti tarkka kaikista turvallisuuteen liittyvistä seikoista eikä hän halunnut riskeerata itseään eikä kalustoa.
Valitettavasti oikeuslääketieteellinen tutkimus ei voinut todentaa että onnettomuuteen olisi löytynyt syy sairaskohtauksesta. Vaikka suoraa syytä ei löytynyt, niin se ei silti poissulje mahdollisuutta etteikö jostain syystä kuljettaja olisi voinut saada esim hetkellistä, ja nyt kaikki Kemoraa ajaneet tietävät paluusuoran vauhdit, muutaman sekunnin tajunnan menetystä tai blackouttia, pari sekuntia pois pelistä ja silloin ei kuljettaja voi enää tulevaan vaikuttaa. Tällainen tapahtuma on ainoa selitys mihin me läheiset ja ystävät uskomme. Hyvin tuntemamme kuljettajan tapoihin ei kuulunut missään olosuhteissa järjetön/päätön riskien ottaminen, ajovirhe on mahdollinen mutta ei siitä syystä että kuljettajan olisi pitänyt yli taitojensa todistella itselleen tai muille osaamistaan, on ollut vain silmänräpäys ja hetki, joka on muuttanut kaiken. Tero menehtyi onnettomuudessa saamiinsa erittäin vakaviin vammoihin.
Jokaisesta onnettomuudesta pitäisi muiden kai ottaa opikseen, tässä tapauksessa opinsäikeitä on kovin vähän. On vain yritettävä elää kuten edesmennyt ystävämme, tässä ja nyt, ja olla avoin kaikille mahdollisuuksille mitä elämä meidän eteemme tuo.
Kiitos vielä kerran niille henkilöille jotka olitte paikalla tuona päivänä, yrititte parhaanne mukaan auttaa ystäväämme vaikka tilanne olikin alusta lähtien toivoton.
Tämä kirjoitus on Teron puolison suostumuksella kirjoitettu.
Teron muistoa kunnioittaen, Justiina ja Marko, Team Never Heard Racing