No niin pitkän odottelun jälkeen uusi Kawa alla (jonka siis ostin erittäin sekalaiseen ja kiireettömään yksin ajeluun) ja pari päivää sisään ajoa takana, joten ohessa vähän ensi fiiliksiä:
Olin viimeisen kuukauden ajellut Honda Africa Twinillä(sitä ennen 4 vuotta Honda CBR600F ja 4 vuotta Honda Reverellä), joten hyppäys Kawasaki KLE500:n selkään tuntui periaatteessa samalta kun olisi mopoon vaihtanut. KLE tuntui kovin pieneltä ja heppoiselta kaikilta osin. Sivuseisontatuki tosin tuntui olevan jopa hieman ylimittainen. Tuntuma ei ajoon lähtiessä muuttunut, nimittäin kun sisään ajon ensimmäisillä 800 km ei saa ylittää 4000 kierrosta minuutissa, ei Kawa vielä juuri esittele menohalujaan. Käytännöllinen käyttöalue tuntui olevan sisäänajon tässä vaiheessa 3000 - 4000 r/min. Pyörä tuntui ajossa jotenkin luonnottoman pieneltä ja kevyeltä...ja ehkä hieman huteralta. Jarruissa ei ollut mitään tehoa(huom. uudet levyt ja palata vaativat myös sisään ajoa). Ei muuta kuin sekavin tuntein tankille, jonka jälkeen suunta kohti kotia. Moottoritiellä tuntui kummalliselta, kun 4000 kierrosta suurimmalla vaihteella kiidätti KLEtä juuri ja juuri 80 km/h, jolloin kaikki muut joko ohittelivat tai sitten ajoivat aivan takarenkaassa kiinni. Sama tunne jatkui illalla, kun poikesin kaverin luona n. 40 km päässä Lohjan Muijalassa. Moottoritien korjaustyön jyrkät mutkat tosin tulivat näppärästi, mutta muuten kokoajan tuntui että olin tien tukkeena....niin kuin tietysti olinkin ajaessani Turun moottoritiellä 120 km/h rajoituksella juuri ja juuri 80 km/h. Takapuolikin tuppasi puutumaan jo 40 km ajossa, kun Kawan penkki on muotoiltu hieman erikoisesti. Edessä istuessa penkki tuntuu matalalta ja kapealta (jalkatapit jäävät taakse). Hieman taaempana penkki on jo leveämpi, ajoasento on vanhalle katupyörämiehelle tutumpi, mutta penkki viertää pahasti eteenpäin. Istuminen takapenkilläkin onnistuu pyörän tiiviistä mitoista johtuen ja tämä onkin hyvä asento pidemmillä siirtymillä, jos ahteri ei muuten meinaa kestää.
Seuraavaksi vuorossa oli soratiet, jossa kaikki oikeasti muuttui. Yhtäkkiä Kawa oli kuin kotonaan ja oli suorastaan vaikea olla vedättämättä uutta pyörää liiaksi. Pitoa, kulkua(en nyt puhu tehon tunteesta, vaan siitä miten pyörää pystyi viemään mutkaisella soratiellä) ja ajotuntumaa oli minulle paljon enemmän kuin Africa Twinissä. Vaihteet suorastaan imeytyivät päälle Hondan jäkeen. Lisäksi pysty ajoasento ja matala pleksi antoivat hyvän ja esteettömän ajonäkymän, eikä aiemmin mainitsemani erikoinen penkkikään ollut täällä haitaksi. Ajaminen soralla oli oikeasti todella hauskaa!
Ensimäiselle tankille päätin mennä jo reilun 160 km kohdalla, koska perustankin koko on vain 11 L (+ 4 L varatankki) ja olin lukenut kulutuksen olevan minimissään 6.2 L / 100 km. Vaan eipä hätää, kun tankkiin mahtui vain 6.6 L bensaa, eli kulutus oli sisäänajokierroksilla alle 4.2 L / 100 km.
Kaiken kaikkiaan näiden muutaman ensimmäisen päivän jälkeen fiilis on varsin positiivinen. Pyörässä edelleen kaikki on pientä, mutta sinänsä toimivaa. Jarrutkin toimivat jo paljon paremmin. Pyörä näyttää hyvältä, eikä näitä tule vastaan turhan usein. Ja kun ensimmäisen 800 km sisäänajokilometrien jälkeen pääsee vähän maistamaan lisäkierroksia (max 6000 r/min 1600 km asti), niin fiilis tästä sen kuin paranee.
