Kauanko menee, että tulee varmuus ajamiseen?

[TomiF]

Hallintalaitteisiin totuin melko nopeaan ja niiden käyttöön varmuus tuli. Kuitenkin mitä enempi ajan, sitä enempi huomaan puutteita omissa ajotaidossa.

 

[Karza]

Mulla on kaveri joka on ajanut prätkää noin 30 vuotta, ja ajo on edelleen kuin vasta-alkajalla. Eli ei ne vuodet vaan se että oletko oppinut mitään vai et...

 

[TunturiTT]

Mielestäni outoa on se, että yhteen mopoon tottuu niin tavattoman nopeasti. Ja siihen kasvaa kiinni.
Itse ajelen lähes päivittäin omallani ja se tuntuukin joka kevät hioutuvan nopeammin "omaksi" ajopeliksi. Sitten, kun kokeilee silloin tällöin jotain muuta pyörää, on kuin olisi ekaa kertaa sarvissa. Aina välillä on piristävää ajella vaikka Naisen Zetorilla ja huomata, miten ajattelutapa ajamiseen pitää soveltaa erilaiseksi, kuin omalla. Kytkin, vaihteet, jarrut, kierrosalueet, ajoasento, ote pyörästä jne. Kaikki tuntuu taas uudelta ja ihmeelliseltä, vaikka tämäkin pyörä on itselle tuttu. Ajamalla tottuu ajamiseen.

Sitten on vain niitä pyöriä, jotka tuntuvat sopivalta käteen, heti satulaan istuttua. Tällainen..  

(oli kylläkin harmaa, mutta ei vaikuta ajamiseen)

 

[kiivi3]

Itellä vähän reilu pari kuukautta ajoa takana (~3500km) ja huomasin tos viikko pari sitten, et ei tartte enää miettiä niin paljoa noita lähtöjä, vaihteita/vaihtamisia jne myöskin parkkipaikka käännöt jne ei oo enää niin haparoivia. Vilkku ny on silti jäänyt välillä päälle, mikä on kyllä tosi huono juttu..

Eli nyt pystyy keskittymään sit entistä enemmän sen liikenteen seuraamiseen ja ennakointiin, ku ei tartte kiinnittää niin paljon huomiota pyörän toimintoihin
Sitä "nyt mä osaan" -fiilistä ei toivottavasti tuu, ku täältä saa lukea päivittäin varotuksia aiheesta ja onnettomuuksista jne.

 

[Hyenna]

No ei mulla ainakaan nyt niin hirveen kauaa menny ettei tarvinnu miettiä erikseen kaikkia nippeleitä ja hippuloita (lue: kytkintä, vaihteita, jarruja, vilkkuja jne jne..). Ja kun vaan ajaa mahd. paljon, niin siinähän sitä oppii. Jos vaan jää kotiin kyhjöttään eikä uskaltaudu liikkeelle, niin siinä ei ainakaan opi! Rohkea ote, ja usko itseen! Hallitse sinä mopoa, äläkä annan mopon hallita sinua!

 

[Masa]

Ajeleskemalla oppii ajeleskelemaan!

Jos ajamiseen moottoripyörällä ottaa saman suodattimen lävitse tulkittuna asoita, kuin mitä ilmailun opettamiseen/opettelemiseen käytetään, niin asiassa on monta puolta opeteltavana. Moottoripyöräilyä kun voi nyvin verrata vaativuudeltaan ilmailuun ja opettelemisen kaava on samanlainen.

Kaikessa, lue vahvasti osaamisessa!, on ensimmäine perusta hyvin jäsennetty teoria. On liikennesääntöjen hyvä osaaminen, ohjausoppi, tekniikan tunteminen, ajomenetelmien tunteminen sekä tietenkin perus sään tunteminen. Ilmailussa on sitten lukuisa joukko muita asioita, joita ei nyt tässä käydä lävitse.

Jos ajokortin omaavana menee käymään autokoulussa uudelleen ja pyytää itselleen näiden asioiden teoreettista uudelleen käymistä sekä ajomenetelmien ja ohjausopin tuntemusta, se ei ole mielestäni ollenkaan liioiteltua kun haluaa aloittaa harrastuksen. Se kertoo vakavaa ja voimakasta motivoituneisuutta siihen, että haluaa vähentää riskejä liikenteessä.

Seuraavaksi siirrytään ajomenetelmien opettelemiseen sekä liikennesääntöjen soveltamiseen. Niiden jatkuva harjoittelu myöhemmällä motoristin kokemuksella on jokaiselle pakko, jos haluaa oikeasti ajaa eikä ajeleskella. Jokainen ajokerta, kun piipahdat satulassa tienpäällä, mieti jälkikäteen tarkkaan mitä oikein tapahtui, mitä tein oikein ja missä voisin parantaa ajotaitoani. Kun opit itse ajattelemaan omaa suoritustasi kerta kerran jälkeen, se on avain parempaan osaamiseen.

Jokainen ajokerta,m kun nouset satulaan muista tehdä itsellesi selväksi se, että sinulla on mielessäsi joku ohjelma, jota harjoittelet. Tee sitä sitten vaikka moottoritiellä ajamisen rentousharjoituksena tai muuten, mutta muista aina pitää jotain tavoiteltavaa, Tällä lailla opit ymmärtämään ihan itse omat puutteesi ja hyvät puolesi.

Turvallisia kilometreja toivotellen

,

-Masa

EDIT:

Ai niin, ja asennetta ei voi opettaa. Sen asiaan vakavasti suhtautumisen oppii jo nuorena, MP:n sarvissa yksinään opettelun näkee hyvin nuorissa kaahareissa. Ei ole mitään asennetta tai moraalia...

Oikea asennoituminen omaan osaamisen ja sen tasoon, samassa kuin ymmärtää omat rajoitteet on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista, jotta pystyy oppimaan enemän.