Tervehdys arvon foorumilaiset
En tiedä, odotinko, että voin tähän ketjuun kokemuksesta kirjoittaa, mutta niin kävi, että nyt on poikuus mennyt ratalippojen saralla.
Eilen Kemoralla, YCC-kisassa tutustuin asfalttiin uudella tavalla. Keli oli sangen passeli, siis märkä rata ja aika-ajossa tavattomassa ruuhkassa ajettu kahdeksas lähtöruutu maistuivat hyvälle, vaikka parhaallakin kierroksella tuli ainakin kolme ohitusta, siis parempaakin oli luvassa, kenties.
Lähtöruutu oli ja on edelleen sisällä ja siitä ampaisin matkaan. Käsittääkseni mentiin samaa kyytiä kuin lämmittelylähdössä. Kiihdytys onnistui hyvin ja olin ekaa mutkaa lähestyttäessä heti kärkimeisten kontissa kiinni. Kuvat kertovat myöhemmin totuuden. Oma käsitykseni oli tuollainen.
Hain hissukseen linjaa vasemmalle, koska oikealta ei voi ykkösmutkaan varsinkaan sateella taittaa juuri millään vauhdilla. Sitten katselinkin asfalttia noin 3 sentin etäisyydeltä ja istuin radalla ja ihmettelin, että onpa kirkas visiiri.....siis visiiri oli jossakin lähistöllä radalla irronneena.
Tuumin hetken, kenties jonkun sekunnin. Missään ei tuntunut juuri mitään, nousin jalkeille ja lähdin kävelemään kohti pääporttia. Vasempaan nilkkaan alkoi koskea, jatkoin oikealla pomppimista ambulanssiin. Saappaat pois, nyt vasuriin koski jo oikeesti, muuta vaivaa ei ollut, päähän on syntymästä asti ollut sekaisin.
Pyörä oli jatkanut matkaansa suoran päähän hiekalle, en tosin pyörää miettinyt, en oikeastaan mitään. Ambulanssissa arvioitiin vammaa ja tietty laitettiin kylmää päälle. Sain lyhyen virkakyydin asuntovaunulle ja sinne pompin yhdellä jalalla hiukan tuumaamaan.
Tarinaa vammasta voin jatkaa sitten, kun tiedän enemmin, kuvaan yritän huomenissa. Mutta miksi kaaduin ? Kaikki tapahtui salamannopeasti, sen näin myös takaa kuvatusta videosta. Osuiko joku hiukan vai jarrutinko vaan etusen alta, kun vaikutti siltä, että edessä tulevat jarruttivat mutkaan enemmin ja törmään perään ? Koko aika-ajon ajan tulin jarruissa perään kiinni kenties pääosaa suuremman sadeajokokemuksen takia. Nyt tuo omaa vauhtia tulo koitui kohtaloksi ?
Turhaa spekulointia, mies on rikki ja pyörässäkin "pientä laittoa". Ensimmäinen silmäys pyörään ei tosin ole kovin hälyyttävä, liukua oikealla kyljellä niin, että jalkatappi lyheni puoleen, jarruvivusta ja kliparista on kulunut jokunen sentti pois ja pyrstö on entistäkin kapeampi. Kaatotatti on myös lyhentynyt tikkuaskin verran. Hiekkaa lienee koko ensi talven pihan sorastukseen katteissa ja jotakin muuta pikkusta.
Pahemminkin olisi voinut käydä. Muut jatkoivat kisaansa ja henki pihisee täälläkin. Kaatunut pyöra ehti pääjoukon edestä reunaan ja onnekseni en ollut kenenkään ajolinjalla, tai ehkä joku täräytti jalkojen yli, videosta sekin selvinnee.
Kokemuksesta en osaa neuvoja jaella, mutta ainakaan kisassa tai muutoin isossa porukassa ei aina voi ajaa omaa ajoa tai vauhtia. Itselle tuo tilannevauhdin liiallisuus oli outo käsite. Kuivalla surkuttelen lähinnä liian aikaista jarrutusta ja totaalista haipakan puutetta. Märällä asia näytti olleen päälaellaan.
Puheet siitä, että kaato pudottaa pari sekuntia kierrosajasta testataan, kunhan tapeilla pysytään. Päässä ainakin helpotti tuo "Finnair-syndrooma".
Kiitos avustaneille, radoilla nähdään.
Hanski #64
