Jos ja kun aloitetaan radalla-ajo

[markem]

Eli tuumattiin kolmen kaverin kanssa että hankittaisiin saksasta, tai kotisuomesta, kilvetön 2000-luvun pyörä, ja vielä "vanhalla" iällä koitettaisiin saada tähän pyöräilyyn jotain uutta. (Faktahan on, että radalla-ajo tuo maantiellekin extraa.) Mutta sitten onkin pää täynnä monenlaisia kysymyksiä: Millaisessa ryhmässä vasta-alkajat saavat ajaa tällaisella kilvettömällä? Mikä pyörä ( kuitenkin 600 ) toimisi parhaiten hyvin eripituisten äijien alla ( 190cm - 165cm)? Kuinkahan paljon Suomesta löytyy verottomia pyöriä, joita ei ole rääkätty loppuun radalla? Standardi vai vähän rakennettu? jne. jne.
Eli kysymyksiä jotka tietysti eivät vaadi vastauksia, mutta ihan vain ilmaan heitettynä, että onko tämmönen ajatusmalli ihan p***stä, vai kannattaisko esim. tällä tavalla hurahtaa harrastukseen?

 

[Cterror]

tuosta "paras 600 radalle"-topicista löytynee muutama vastaus.
mun mielestä paras hankinta on R6 99-02, koska siihen löytyy halvalla paljon osaa ja se on kilpailukykyinen laitos. rääkätty tai rääkkäämätön, eipä niitä 600sia ikuisiksi ole tarkoitettu, ja isompi hintalappu ei kerro kestävyydestä lähes mitään. eipä myöskään katupyöränä elämäänsä viettänyt saksalainen ole sen paremmassa kunnossa, ainakaan halpa sellainen. R-6sella voi ajaa säädettävillä jalkatapeilla 1.50-2M ihminen ilman ongelmia.
hankkikaa valmiiksi kilpuriksi rakennettu laitos. vanha katupeli saksasta on melko kallis ratkaisu vaikka aluksi hinta näyttääkin edulliselta. vanhan pyörän katteista ja muista katuosista ei saa paljoa mitään käytettynä myytäessä, ja uudet osat kuten kuitukatteet, ohjausiskari, takaiskari, etuiskarit, varaosat, tuplavanteet, rattaat, varikkopukit, rengaslämppärit, varakahvat jne pakolliset varusteet maksavat ns. maltaita.
kunnon varusteilla olevaa valmista kisapyörää on kahden kimpassa helppo lähteä mieleisekseen taiteilemaan eikä rahaakaan enää hankintahinnan päälle mene kuin renkaisiin (n 600km per setti á 300€). hauskaa sinäänsä mutta kun rengaslaskun maksaa kaudeksi niin siinä alkaa täystitaanisten akrapoviccien hinnat tuntua ihan edullisilta

, myöskin koneremontti (karkeasti 1200€) tuntuu ihan kohtuuhintaiselta. tuplakoneella olevaa R6sta kannattaa metsästää ja siitä kannattaa jotain lisääkin maksaa jos molemmat koneet ovat nipussa ja täydessä iskussa. useimmiten vaan se kakkoskone on jo jotenkin viallinen eikä pelkästä romukasasta kannata mitään maksaa.

lisäksi tietty kuljetuskalusto, varikkoteltta, vaahtosammutin, huoltomatto, bensakannuja, työkaluja jne.

luokkia joita voi tällainen tavan-harjoittelija ajaa on B-600 ja mp-foorumin jokkis. molempia ei voi ajaa. myös scandinavian open rookie 600 sarjaa voinee ajaa ilman eri lupia. lisäksi kesällä järjestetään erillisenä kisana endurance200miles joka on todella kiva koitos. lisenssin voi maksaa kisakohtaisesti ja se on ^100€ tai koko kauden n 400€ (muistista... ei tarkkoja)

siinäpä ne tärkeimmät.

 

[parjan_fin]

tuosta "paras 600 radalle"-topicista löytynee muutama vastaus.
mun mielestä paras hankinta on R6 99-02, koska siihen löytyy halvalla paljon osaa ja se on kilpailukykyinen laitos. rääkätty tai rääkkäämätön, eipä niitä 600sia ikuisiksi ole tarkoitettu, ja isompi hintalappu ei kerro kestävyydestä lähes mitään. eipä myöskään katupyöränä elämäänsä viettänyt saksalainen ole sen paremmassa kunnossa, ainakaan halpa sellainen. R-6sella voi ajaa säädettävillä jalkatapeilla 1.50-2M ihminen ilman ongelmia.
hankkikaa valmiiksi kilpuriksi rakennettu laitos. vanha katupeli saksasta on melko kallis ratkaisu vaikka aluksi hinta näyttääkin edulliselta. vanhan pyörän katteista ja muista katuosista ei saa paljoa mitään käytettynä myytäessä, ja uudet osat kuten kuitukatteet, ohjausiskari, takaiskari, etuiskarit, varaosat, tuplavanteet, rattaat, varikkopukit, rengaslämppärit, varakahvat jne pakolliset varusteet maksavat ns. maltaita.
kunnon varusteilla olevaa valmista kisapyörää on kahden kimpassa helppo lähteä mieleisekseen taiteilemaan eikä rahaakaan enää hankintahinnan päälle mene kuin renkaisiin (n 600km per setti á 300€). hauskaa sinäänsä mutta kun rengaslaskun maksaa kaudeksi niin siinä alkaa täystitaanisten akrapoviccien hinnat tuntua ihan edullisilta

, myöskin koneremontti (karkeasti 1200€) tuntuu ihan kohtuuhintaiselta. tuplakoneella olevaa R6sta kannattaa metsästää ja siitä kannattaa jotain lisääkin maksaa jos molemmat koneet ovat nipussa ja täydessä iskussa. useimmiten vaan se kakkoskone on jo jotenkin viallinen eikä pelkästä romukasasta kannata mitään maksaa.

lisäksi tietty kuljetuskalusto, varikkoteltta, vaahtosammutin, huoltomatto, bensakannuja, työkaluja jne.

luokkia joita voi tällainen tavan-harjoittelija ajaa on B-600 ja mp-foorumin jokkis. molempia ei voi ajaa. myös scandinavian open rookie 600 sarjaa voinee ajaa ilman eri lupia. lisäksi kesällä järjestetään erillisenä kisana endurance200miles joka on todella kiva koitos. lisenssin voi maksaa kisakohtaisesti ja se on ^100€ tai koko kauden n 400€ (muistista... ei tarkkoja)

siinäpä ne tärkeimmät.

cterror latas jo melko hyvän vastauspaketin tulemaan. Ainoa että myös noilla Moottoripyöräilyn Tuki Ry:n ratapäivillä pääsee ajamaan nopeassa ryhmässä kilvettömillä. Eli harjoittelemaan pääsee, mikäli ei halua heti kilpailuihin lähteä. Osallistutte sitten vaikka kimpassa siihen Enduranceen. Itseasiassa pirun hyvä idea, vaikka itse sanonkin.

Sitten ei muuta kuin ajokkia etsimään. Enkä voi olla mainitsematta että meikäläisellä on 2002 vuoden R6:nen tuplakoneella ja _erittäin_ laajalla valikoimalla varaosia jne myynnissä.

Jos kysymyksiä puskee mieleen niin pistä kysyen, vastataan parhaamme mukaan.

 

[jiipee]

Siis ei se välttämättä ole huono vaihtoehto ostaa Saksasta käytetty katupyörä ja jättää verot maksamatta. Vanhat kisapyörät voi olla montakin kertaa kipattuja, mikä aina jättää jälkensä pyörään, vaikka kuinka olisikin runko suorassa tms. Tietysti se noissa kisapyörissä on plussaa, että kaikki tarvittavat hilut tulee useimmiten mukana.

Mutta jos ei ole tarkoitus aloittaa kilpatoimintaa, vaan ainoastaan parantaa omaa ajotaitoa (mikä tässä tapauksessa lienee mielessä, ellen täysin väärin ymmärtänyt), niin silloin katupyörä Saksasta (tai mistä sen sitten hankkiikin) on harkitsemisen arvoinen. Kuitukatteet vaan kiinni (n. 400-500€) ja eikun radalle. Myöhemmin pyörän voi vielä myydä katuliikenteeseen, kun pistää alkuperäiset katteet kiinni...tietysti maininnan kanssa, että pyörälllä on ajettu radalla. Ei se rata-ajelu välttämättä vaadi niitä Öhlinssin jousia ja Akrapovicin putkia...vaikka kieltämättä nostaakin mielihyväkerrointa rutkasti

 

[K100]

Tässä itsekin pyörää hakeneena pelkästään harastekäyttöön, niin sittenkin olen tullut siihen tulokseen, että etsin rekisteröimättömän pyörän, jonka myöhemmin saan kilpiin.
Ikää on sen verran, ettei enää kilpailemaan viitsi ryhtyä, kun pää ei kestä kylki kyljessä ajamista.
Seiskapuolikas Suzukin ruiskusrad tällä hetkellä kiinnostaa.
Ratapyörät epäilyttää sen verran, ettei taida ilman asiantuntijaa sellaista uskaltaa ostaa, vaikka todella hyviä paketteja onkin sillointällöin myynnissä.

 

[markem]

Mutta jos ei ole tarkoitus aloittaa kilpatoimintaa, vaan ainoastaan parantaa omaa ajotaitoa (mikä tässä tapauksessa lienee mielessä, ellen täysin väärin ymmärtänyt), niin silloin katupyörä Saksasta (tai mistä sen sitten hankkiikin) on harkitsemisen arvoinen.

Juuri tästä on kysymys. Kimpassa hankitaan pyörä ja vietetään muutamia mukavia viikonloppuja radalla. Se, että hurahtaako siihen kilpailumielessä, ei ole kovin todennäköistä. Siihen kun tarvitaan valtavaa kilpailuviettiä ja tahtoa voittaa, jotta siinä olisi jotain mieltä. Ja kun nuo edellämainitut puuttuu, ja on mieltynyt vain moottoripyörällä ajoon ( kovaa ja korkealta), niin silloin se pyöräkin voisi olla sellainen, että sillä saa sen fiiliksen, mitä lähtee radalta hakemaan.

 

[TBus]

Minäkin olen tällaisena vanhana "farttina" ajatellut alkaa radalle. 600:nen olisi todella sopiva kapistus minulle ja yhdelle kamulle... Vaan kun ei ole tällähetkellä minkäänlaista tallia, jossa säilyttää pelejä... turhauttaa ihan... parjan_fin:in myynnissä oleva "paketti" olisi justiin tällaisille tenttu-ukoille sopiva loppuelämän ratakapistus, vaan ku ei ole tiloja!

Viime kesänä käytiin jonkinverran radoilla ajelemassa liikkuvana "sikaanina" ja tosi kivaa oliki, ehkäpä jopa hiukan auttoi mua, kun tässä eräänä kuulakkaana iltana sivutieltä kolmion takaa muuan muori hurautti eteeni vahingossa... ehdin nipinnapin väistää... ei tullu hartialukkoa ja irvileukaa.. heh..

 

[Cterror]

kyllä niitä sopivia tilojakin löytyy. paikalliset mp-kerhot ovat ylensä parhaita ja halvimpia ratkaisuja. toinen hyvä mahdollisuus nimenomaan talvisäilytykseen on valita hyvä mp-huoltokorjaamo, sopia säilytys ja kesähuolto samaan pakettiin ja tämä varsinkin jos ei itse koe olevansa valmis kilpamekaanikko.
kaverini (prkl sekunnin nopeampikin vielä) ajelee R6 -02 sella, ja hän nimenomaan on ilmoittanut että koska ajelee huvikseen niin pelin on toimittava joka kerta, joten maksaa mielummin huollolle siitä että he tarkistavat venttiilit, vaihtavat öljyt, jarrupalat ja kaiken ilman että hänen tarvitsee siihen puuttua, vaikka kyseessä onkin ihan täysiverinen entinen A-600 pyörä. turhaan noiden vehkeiden huoltoja pelätään ja kilvetön kelpaa mp-huoltoon asiakkaaksi siinä missä kilvellinenkin. kesän huollot kilpuriin 3500km n 600€ ja saman hassaa kilvellisen huoltoihin kun ajaa n 12000km kadulla.

ja radalla kun ajetaan niin edelleen olen sitä mieltä että sen valmiin kilpurin huoltokelpoiset öhlinsin jouset, kaatoa kestävät häkit ja jalkatapit yms elämää helpottava varustus kannattaa. huolimatta siitä onko harrastus vakavaa vai not, niin radalla on kivampi ajella "Porchella" kuin "Volvo 740sellä" noin niinkuin kuvainnollisesti puhuen. toinen ei ehkä kestä ihan 500.000km asuntovaunun vetoa

eikä ero näissä mp asioissa tietenkään ihan noin radikaali ole, mutta hauskuuskerroin ja sitä kautta harrastuksen mielekkyys on paremmalla pohjalla. kuka sitä nyt tahallaan menee radalle väärillä varusteilla.