Itsearviointia

[Bone]

Lämpenee.... lämpenee

.
Provokaatio päivässä pitää mielen virkeänä

Voidaanhan me pitää vaikka poikapaini-iltamat Kisahallissa

.


Kannattaa ehkä kerrata tuolta ketjusta (en jaksa lainailla)
aloituksen jälkeiset viestit 4.5. ja 7.

Ehkä siellä kohti löytyy ne "ulosvetojäljet" ja kenen mopo
siellä lepikossa köllöttää

.

Parhaat kinathan ne aina syntyy siitä, kun toinen puhuu yhdestä asiasta.... ja toinen toisesta....

.

Avaatko kuitenkin hieman vielä sitä, miten realiteetit muuttuvat jos vedetään kahdestaan maantietä.... kuten aloituksessa?

Jos kyse on siitä, että vedetään tolkutonta ylinopeutta ja
lisäksi vielä "pimeisiin paikkoihin", silloinhan koko keskustelulta
ketjusta putoaa pohja pois.... ?

 

[mico]

Kun halutaan liikkua RYHMÄSSÄ turvallisesti, on tuo
"sik-sak ryhmitys" AINA ja MONESTA ERI SYYSTÄ turvallisin tapa.

Mutkilla letkassa ajettaessa on kuitenkin syytä ajaa niitä omia ajolinjoja ja pitää se väli edellä ajavaan omaan ajotapaan riittävänä ja vauhti sovitettava näkymään, että pystyy reakoimaan tuleviin tilanteisiin.

 

[Bone]

Jaa.... ettei nyt jää väärinkäsityksiä

.

"Lempäälän mies" ja "tyhjä kypärä" ei liity toisiinsa!

"Tyhjä kypärä" viittaa siihen, että siitä syntyy ongelmia... ja
pahoja sellaisia.... erityisesti ryhmäajossa.
Ihan sama missä ajetaan... kahdelleen... tai isommalla joukolla.

 

[SamiN]

Jaa.... ettei nyt jää väärinkäsityksiä  

.

"Lempäälän mies" ja "tyhjä kypärä" ei liity toisiinsa!

"Tyhjä kypärä" viittaa siihen, että siitä syntyy ongelmia... ja
pahoja sellaisia.... erityisesti ryhmäajossa.
Ihan sama missä ajetaan... kahdelleen... tai isommalla joukolla.

tjoo, taisin lukea väärin rivien välistä. pahoittelut.
puhutaan varmasti samasta asiasta mutta eri kielillä.  

 

[SamiN]

Millä tavalla hartialukko on vaarallinen?

Samalla tavalla kuin auton ohjauslukko. Jos se menee paalle kesken ajon.

Tuulilasin (lehti) sanoin: "Hartialukko tarkoittaa sitä, että vaikka kuljettaja havaitsee tietynsuuntaisten ohjausliikkeiden välttämättömyyden, jokin tajunnan osa-alue aiheuttaa toiminnan hetkellisen lamaantumisen."

yleisesti siis pelästyminen yllättävässä tilanteessa voi johtaa siihen ettei pysty toimimaan tilanteen edellyttämällä tavalla vaikka tieto olisi miten pitää toimia. karrikoitu esimerkki tähän on "nostaa kädet silmille". käytännön harjoittelu, sekä mielikuvaharjoittelu auttaa toimimaan oikein paniikki tilanteissa. se vaatii paljon toistoja.

Lue nasu myös tuo: http://motoristisurvival.fi/vanhat....-45.pdf

"Hartialukko tultaessa kaarteeseen
vielä liian lujaa tai ohjausliikkeen tekeminen kes-
ken voimakkaan jarrutuksen johtaa melko varmasti
ulosajoon tai kaatumiseen"

 

[MP-Nasu]

Kiitos SamiN! Siellä näky olevan hyvää asiaa, pistin talteen että saan lukea usempaan kertaan.

 

[Athene]

Ajetaan aina kavereiden kanssa siten, että toinen tulee eri pyöränuraa. Etummainen ajaa yleensä keskemmällä olevassa urassa ja takana tuleva on "wingman" siinä takaviistossa sivulla toisessa urassa jonkun 30-50 m tjsp. päässä. Tähän mennessä ei ole nippuuntumisia tai edes läheltäpitijarruja tapahtunut. Siitä ehtii mainiosti kumpikin jarruttaa ja väistää, jos on tarvetta. Ja jos ollaan isommalla porukalla liikenteessä, niin sama meininki jatkuu. Tämä siis maanteillä. Mutkateillä pidetään pääsääntöisesti sellaista väliä, että jokainen saa valita oman ajolinjansa rennosti eikä tarvi kytätä edellä ajavan liikkeitä.

 

[baritoni]

Kyllä se heikoin lenkki taitaa olla se ajamiseen keskittyminen. Vähän ripeämmässä ajossa vielä on ajatukset tallella mutta himmaillessa sitä harhautuu katselemaan ympärilleen ja ihmeteltyä sitä sun tätä. Joskus käynyt kivetykset ja liikennemerkit aika lähellä...

 

[vuohi]

Eikös mutkapätkällä kannata ajaa mahdollisimman lähellä ja yrittää painostaa kaveria ajovirheeseen? tai näin ainakin isot pojat telkkarissa tekee

Joo mutta siirtymät lomittain ja mutkapätkät sitten niin kaukana kaverista ettei rupea jännittämään turhaan. Nopeimmat kaverit keulaan ja hitaimmat perään ja risteyksissä tupakki tauko niin kaikilla on kivaa eikä pääse persekkään puutumaan

 

[jaket]

tuo lomakkain ajo on siitäkin hyvä, että sivulta tuleva auto näkee kaksi valoa. se on näkyvämpi kokonaisuus, mutta myös hän tajuaa, että tulee kaksi pyörää.

monesti varmaan varsinkin aloittelijoilla se lukko on yhdistelmä virheellistä tekniikkaa, pelästystä ja paniikkia. tullessa mutkaan tuntuu menevän pitkäksi. jarruttaa etusella, pyörä kampee pystyyn etujarruna takia, nojaa käsiin, paniikki lisääntyy. pyörän nopeus voi olla jo 10km/h:Ssa ja mutka menis aivan helposti, mutta tilanne ei pääty ennenkuin pyörä lähes pysähtyy.

on huomannut, että radalla ja kadulla kokemus vaimentaa sitä paniikkiääntä päässä. joskus se oli radallakin 'TÄÄ LINJA MENEE ULOS RADALTA!!!' , nykyään se on semmoinen 'tää menee ulos, mutta ehkä se just pysyy', eikä se tunnukkaan samanlaiselta pääntäyttävältä hälytyskellolta, vaan lähinnä toteamukselta.

kai se on sitä samaa, kun joskus joku vanha 750 tuntu kiihtyvän niin, että tähdet venyy kuin star trekissä, mutta nyt ei tunnu yleensä enää mikään pyörä miltään kummalliselta.

moottoripyöräily ilmeisesti muuttaa aivoja pysyvästi.

 

[Qujin]

Noniin.. koska tässä on mun kirjoitushistoriani ensimmäinen viesti, niin pakollinen heivaanhei kaikille

.  Minähän olen sen verran hyvä kuski, ettei musta mitään vikaa puutu. Jääköön ne nyt luettelematta ja kuitataan se osuus kertomalla että aivan nyypiö olen tässä lajissa.

Piti sen verran kuitenkin tulla kommentoimaan, että hyvä aihe näin aloittelijan lukea muiden _omia_ ajatuksia ajostaan. Ne kun ovat monesti paljon osuvampia, kuin "näin niille muille aina käy":t. Jokaisenhan se pitää itse kokeilla ja oppia, mutta oman ajon mokasekamelskasta on helpompi tunnistaa yksittäisiä virheitä lukemisen jälkeen. Plus jos ja kun onnistuneet keinotkin vielä jaetaan.

Hartialukkohan se on mulle vielä erittäin tuttu, kaikilla mielikuvaharjoitteilla siitä olen koittanut päästä. (Nyt ette naura, mutta välillä koitan kuvitella olevani hevosen selässä, jossa siis kevyellä kuolaimella pitäis mennä  

) Tutumpi mielikuva auttaa kroppaa kaivamaan vanhoja keinoja uuteen tilanteeseen. Hiekkateillä ajelu on mulle myös ollut hyvä keino käytännössä harjoitella sitä hartioiden rentoutta. Mopo kun siinä väkisinkin vähän "ui" hiljaisissa vauhdeissa, ja hartiajumi meinaisi tulla usein -> tarpeeksi tilanteita jatkuvaan harjoitteluun.

 

[NOx]

Sora ja hiekka kestopäällysteen päällä on vaikea juttu minulle. Johtuu muutaman vuoden takaisesta lipasta, jossa pyörä kirjaimellisesti katosi alta ja itse jäin viereen istumaan asfaltille. Vauhtiakaan ei ollut juuri mitään. Tuon jälkeen on ollut arkuutta aina soraa nähdessä ja joutuu itsensä pakottamaan uskomaan, että kyllä se siitä. Omituista kyllä, soratiellä ei sitten taas ole niin mitään ongelmaa.

 

[Masadist]

Sora ja hiekka kestopäällysteen päällä on vaikea juttu minulle. Johtuu muutaman vuoden takaisesta lipasta, jossa pyörä kirjaimellisesti katosi alta ja itse jäin viereen istumaan asfaltille. Vauhtiakaan ei ollut juuri mitään. Tuon jälkeen on ollut arkuutta aina soraa nähdessä ja joutuu itsensä pakottamaan uskomaan, että kyllä se siitä. Omituista kyllä, soratiellä ei sitten taas ole niin mitään ongelmaa.

Vähän sama homma itselläni.
Vieläkin arastelee aina kun alkaa renkaan alla rahisemaan.

Ensimmäisen ajokesän jälkeen kippasin pyörän hiekalla ja olkapää meni remonttiin, murtui siitä heti olkanivelen tyvestä.

Tämän jälkeen aina iskee hullu jännitys päälle kun näkee/tuntee hiekkaa renkaiden alla.
Soratie taas ei jännitä yhtään, vaikka olisi vasta lanattukin, mutta annas olla kun on asfaltilla hiekkaa..

 

[Hannula]

kaverin kanssa ajellessa on jostain syystä takana ajaessani ajettava ihan liian lähellä! En saa siihen keksittyä perusteita, mutta kerta toisensa jälkeen löydän itseni tilanteesta, jotta on syytä varta vasten kasvattaa välimatkaa.

Selitys kukaties löytyy laumakäyttäytymisestä eikä niinkään siitä miten pyöräänsä käsittelee. Oman lauman jäsenien kanssa halutaan olla tiiviimmin ja hakea sieltä turvaa kuin vieraan lauman jäsenien kanssa. Ajotilanteessa tuo vietti pitää vaan opettaa itseltään pois.

Tuohan ei ole ainoa virhe mitä ajaessa tulee tehtyä. Katse hakee ympäristöstä mielellään vaaran aiheuttajia ja takertuu niihin, ja kun pyörä tuppaa menemään sinne mihin katsotaan, niin sitten päädytään varsinkin äkkitilanteessa juuri sinne minne ei haluta. Tai katseen pitäminen liian lähellä suhteessa nopeuteen. Tai hartialukko. Nämä vissiinkin paransivat meidän selviämisen mahdollisuuksia aikoinaan savanneilla kun elettiin elukoiden armoilla, mutta nykyään ajotilanteissa ne kääntyvät meitä vastaan.

 

[MarcusB]

 Vaan miten te muut:  kun oikein mietit, mikä on ajosi heikko lenkki, missä alueella on parantamisen varaa?  
Vai minäkö se vaan töppäilen ?

Yksi minua itseänikin ärsyttävä tapa on se että minä satunnaisesti hipaisen takajarrua tiukassa, hitaassa mutkassa vaikka ei ehkä todellakaan aina pitäisi. Ehkä siksi että tuntuu siltä että saan pyörän aavistuksen herkemmin taipumaan/vakaantumaan kurviin. Kuvittelen että tämä on perujaan siitä että olen jonkin verran ajanut enskaa hiekkateillä, ja tietenkin pentuna mopoa täällä pönden sorateillä, ja oli muka siistiä saada peräpää sladiin. Tiedän että tästä pitäisi päästä eroon, mutta vanhoista tavoista on joskus vaikea luopua. Toinen asia, ei ehkä sinänsä haitallinen mutta varmaankin toisia ärsyttävä, on se että tunnelissa/sillan alla on kiva vetää kytkin pohjaan ja kierrokset rajoittimelle. Varsinkin jos näinkin vanhaa miestä lapsettaa (tapahtuu aika usein nyt keväällä).

/MarcusB

 

[viltsu81]

Vaan miten te muut:  kun oikein mietit, mikä on ajosi heikko lenkki, missä alueella on parantamisen varaa?  
Vai minäkö se vaan töppäilen ?

Mä nyt töppäilen joka päivä. Aina ja ikuisesti: Joskus on liikaa tilannenopeutta, joskus ajetaan liian hiljaa. Joskus ei kanttaaminen mee sujuvasti, joskus sammuu valoihin. Joskus menee takanen lukkoon, joskus jää vilkku päälle. Joskus ohitan tyhmässä paikassa ja joskus jään roikkumaan turhaan. Joskus ei mee vaihde päälle ja joskus mennään vanhoilla vihreillä...

Mitä sitten?! Pääasia on että tiedostaa ne ongelmat omassa ajossa pyrkii panostamaan niihin. Jos susta tuntuu että homma toimii ja kaikki menee nappiin niin oot suomeksi sanottuna kusessa! Tässä lajissa ei koskaan ole täydellinen ja joka päivä on jotain parantamisen varaa. Ei muuta ku ajoa ja älä tapa ketään  

 

[willik]

Kädet puutuu liian nopeasti, ajossa ei ole tappamisen meininkiä ja tunne pyörän tekemiseen on ihmeesti kadoksissa. Ei pysty säätämään alustaa patikkoon oikein, kun ei tiedä oliko se nyt parempi vai ei...

 

[Masadist]

Toinen asia, ei ehkä sinänsä haitallinen mutta varmaankin toisia ärsyttävä, on se että tunnelissa/sillan alla on kiva vetää kytkin pohjaan ja kierrokset rajoittimelle. Varsinkin jos näinkin vanhaa miestä lapsettaa (tapahtuu aika usein nyt keväällä).

/MarcusB

Eikös se lue melkein jo ohjekirjassakin, että aina kun ajat sillan ali / tunneliin, niin vähintään kaksi pykälää pitää polkea vaihteita alaspäin  

Jos ei lue, niin pitäis kyllä lukea =)

Kädet puutuu liian nopeasti, ajossa ei ole tappamisen meininkiä ja tunne pyörän tekemiseen on ihmeesti kadoksissa. Ei pysty säätämään alustaa patikkoon oikein, kun ei tiedä oliko se nyt parempi vai ei...

Ei muuta kuin kovaa forkkutreeniä.
Parikin kaveria ajaa SM tasolla snowcrossia ja helekkarin hyvä ja yksinkertainen tapa reenata käpäliä on seuraava:

- Ota noin 30-40cm pätkä pyöreää puuta tai putkea (halkaisijaltaan n. harjanvarren paksuista tai hieman paksumpaa)
- Sido keskelle naru kiinni (tankoon reikä->naru läpi ja päähän solmu)
- Sido narun toiseen päähän käsipaino, tiiliskivi tai vastaava. (Painoa vois olla aluksi vaikka 1-2kg)
- Rullaa narua patukan ympärille, kädet suorana eteenpäin. Kun naru loppuu (ja paino on ylhäällä), rullaa paino alas ja jatka liikettä samaan suuntaan niin, että se paino nousee taas ylös, mutta ns. toiselle puolelle tankoa.
- Älä päästä painoa putoamaan omaa tahtiaan vaan RULLAA se alas.
- Toistoja niin paljon, ettet saa käsiä enää ylös. Muista venytellä reenin jälkeen!
- Tätä kun jatkat ja lisäilet painoja tarpeen mukaan, niin TAKAAN että alkaa jerkkua löytymään eikä puuduta.

Sopii myös muille motoristeille kuin pelkkään enskaan ja suosittelen hyvin lämpimästi.

 

[Utah]

Tuulilasin (lehti) sanoin: "Hartialukko tarkoittaa sitä, että vaikka kuljettaja havaitsee tietynsuuntaisten ohjausliikkeiden välttämättömyyden, jokin tajunnan osa-alue aiheuttaa toiminnan hetkellisen lamaantumisen."

Hartialukko on vähän harhaanjohtava nimitys, pitäisi kai ennemmin puhua aivolukosta. Eihän ne hartiat missään lukossa ole, aivot ei vaan osaa äkkitilanteessa aina päättää mitä pitäis tehdä, ja sitten ei tehdä mitään tai ihan väärää asiaa. Tyypillisesti jarrutetaan liian tiukassa mutkassa. On koettu... ja ulos meni

Itsellä joskus unohtuu vaihteiden kelaaminen alas risteykseen tultaessa.

 

[Naakka]

Toinen asia, ei ehkä sinänsä haitallinen mutta varmaankin toisia ärsyttävä, on se että tunnelissa/sillan alla on kiva vetää kytkin pohjaan ja kierrokset rajoittimelle. Varsinkin jos näinkin vanhaa miestä lapsettaa (tapahtuu aika usein nyt keväällä).

/MarcusB

Eikös se lue melkein jo ohjekirjassakin, että aina kun ajat sillan ali / tunneliin, niin vähintään kaksi pykälää pitää polkea vaihteita alaspäin  

Jos ei lue, niin pitäis kyllä lukea =)

Tuon verran pitää lapsettaa aina! Eihän niissä tunneleissa asu ketään  

Aiheeseen sen verran, etten nyt keksi mitään yksittäistä poisopittavaa tapaa.
Täysinoppineeksi tässä hommassa ei tule.
Virheitä tulee tehtyä, räikeimmät ajovirheet tosin karsiutuneet ajovuosien myötä.