Jos pitkän tauon jälkeen ajamisen varmuus on vielä hieman hakusessa, niin nuo sorallekin sopivat pyörät on kaikkein helpoimpia ajettavia. Niissä ajoasento on tehty ihmisen mukaan eikä tyyliseikkojen sanalemana. Leveällä ohjaustangolla, pystymmällä keulakulmalla ja ajoasennolla sekä asiallisella akselivälillä varsinkin kaupunki- ja parkkipaikkapyöritys on mahdollisimman helppoa. Korkeasarvisella ja takakenoisella pyörällä ei pysty edes kääntymään jyrkästi, kun ei ylety edempänä olevaan ohjaustangon päähän kiinni. Customin eduksi tulee matalampi istuinkorkeus, mutta TransAlp on BMWF650GS:n jälkeen varmaan yksi matalammista katuenduroista ja satulan sekä jousituksen modifioinneilla korkeutta pystyy muokkaamaan vielä lisää. Toisaalta hieman korkeammalta näkee paljon paremmin ympärilleen ja ainakin TA:n satulasta näkee henkilöautojen yli, mitä ympärillä tapahtuu. Kaupunkiajossa mukava asia.
Monelle moottoripyöräily on tyyliasia ja customin selässä se piirre on yleensä kohdallaan. Itse lasken plussaksi sen, että TA:n kanssa voi olla jopa tyylitön. Musta matala pyörä, musta ajopuku, musta kypärä ja mustat aurinkolasitkin vielä huonoihin valoihin yhdistettynä ei näy liikenteessä parhaalla mahdollisella tavalla. Katuenduron kuljettaja voi pukea ylleen kelin mukaan vaikka kumisaappaat ja huomioliivin ilman tunnontuskia tyylittömyydestä. TA:n kylkiin voit pultata kiinni vaikka 48litran kovat laukut ja taaksekin vielä samanlaisen, jos reissu vaatii mukaan paljon tavaraa. Customiin kovat laukut eivät sovi. Katuenskan ei tarvitse aina olla edes puhdas.
"Vaikka ydinsodan jälkeen tältä pallolta olisi kaikki elämä ja liike loppunut niin TransAlpin moottori vielä käy" olen kuullut sanottavan. Samaa moottoria löytyy kyllä custominkin rungossa Honda Shadow kylkeen kirjoitettuna.
Ja nyt odotellaan kommentteja ihmisiltä, joille moottoripyöräily on uskonto.
Moi kaikille! Tuli viime kesänä aloiteltua 30-vuoden
