Hartialukko?

[Pekkavee]

Talvi tulossa.
Taas on aikaa kirjoitella.

Mitä hartialukko on?
Miten se voidaan välttää?

 

[J@ck]

Hartialukko on jotenkin väärä sana kuvaamaan sitä, mitä tuollaisessa lukkotilanteessa oikein tapahtuukaan.
Paniikkihan siinä iskee, olisiko siis paniikkireaktio kuvaavampi ilmaisu? Ts. pää menee lukkoon - ja siinä sivussa lukkiutuu sitten kaikki muukin.

 

[Poistettu]

A) http://urbaanisanakirja.com/word/hartialukko/
B) harjoittelemalla ja tiedostamalla etukäteen mahdolliset seuraukset sekä toiminnan niissä

 

[Kimixxx]

Mitä hartialukko on?

Kansankielellä paskahalvaus. Kaarteeseen tulossa ja hartiat tönkkönä. Estää kääntymisen tehokkaasti.

Miten se voidaan välttää?

Kaksi vaihtoehtoa. Olla ajamatta tai opettelee kaarreajon selkäytimeen.

 

[Nitrous]

Hartialukko on seurausta jonkun ennalta-arvaamattoman asian aiheuttamasta primitiivireaktiosta, jonka seurauksena vartalon lihakset jäykistyvät ja ihmisen toimintakyky heikkenee. Tyypillisesti myös katse nauliutuu "vaaran" kohteeseen.

Tähän meidän lajiin liittyen voi tehdä kaksi asiaa hartialukosta selviämiseksi:
1) Katseen käytön oppiminen.
2) Mahdollisten vaaratilanteiden ja niistä selviämisen hahmottaminen ennalta. Eli luodaan itsellemme toimintamalli, kuinka toimia yllättävässä tilanteessa. Tällöin ei tarvitse keksiä ratkaisua tilanteeseen sen tullessa silmille vaan ratkaisu on olemassa jo valmiina.

 

[Smistik]

Aktiivinen ja lähes laiton ajotyyli estää hartialukon ja muut suistumis- ja tärmäystilanteet jos pitää kuitenkin järjen jollain lailla mukana touhussa. Eli nopeus vs. kitka vs. tien profiili. Jos ajelle lullalla rennosti ja viheltelee ja kattelee peltopyitä, niin ennalta-arvaamattoman tilanteen tullessa on jo myöhäistä. Kun ajaa "rajoilla" niin aistitkin toimivat ihmisen kykyjen rajoilla.

 

[J@ck]

^No heh, heh

 

[shyhander]

Hartialukko:

 

[Bone]

Hartialukko on seurausta jonkun ennalta-arvaamattoman asian aiheuttamasta primitiivireaktiosta, jonka seurauksena vartalon lihakset jäykistyvät ja ihmisen toimintakyky heikkenee. Tyypillisesti myös katse nauliutuu "vaaran" kohteeseen.

Tähän meidän lajiin liittyen voi tehdä kaksi asiaa hartialukosta selviämiseksi:
1) Katseen käytön oppiminen.
2) Mahdollisten vaaratilanteiden ja niistä selviämisen hahmottaminen ennalta. Eli luodaan itsellemme toimintamalli, kuinka toimia yllättävässä tilanteessa. Tällöin ei tarvitse keksiä ratkaisua tilanteeseen sen tullessa silmille vaan ratkaisu on olemassa jo valmiina.

"Jäätyminen" on yksi monista asiaa hyvin kuvaavista ilmaisuista.

Mopoilussa(kin) tapahtumien ketju vilistää väistämättä sellaisella vauhdilla, että
löytäessään itsensä "uppistarallaa- tilanteesta", on jo kaikki varapatruunat käytetty..... eli aika.

Tuossa kohtaa alkaa jo huononkin ratkaisun lopputuleman onnistumiskertoimet olemaan paremmat
kuin sen, että vain toljotetaan jäätyneenä ja täysin "kyydissä".

Tuo Nitrousin lähes runollinen ilmaisu.... luodaan toimintamalli , on niin totta kuin mikään voi olla.

Opetellaan, harjoitellaan, onnistutaan, erehdytään...... OPITAAN..... ja siellähän se sitten on.
SELKÄYTIMESSÄ! Se on "opetettuna" siinä mielessä hieno osa ihmisessä, että oikein kiirettä pukatessa
pää on liian kaukana "kropasta". Päällä ei enää ehdi..... mutta välitön selkäydinreaktio antaa
päälle ehkä jo pienen mahdollisuuden punnita ns. seuraavaa liikettä.... ja hommasta saattaa selvitä.

Katumopoilussa, vielä radallakin, on vaan muutama hankala juttu tuohon selkäytimen koulutukseen
liittyen.......

Asvaltilla konttaaminen neljännestonnin painoisen, puunatun parinkympin "pätkämopon" kanssa.
Ei auta, vaikka olis millaset vakuutukset missä tahansa.

Kynnys "epäonnistua" harjoitellessa on turhan korkea ja usein kivuliaskin kohta.

En tietenkään väitä, että mitään ei oppisi "konttaamatta", mutta ei siitäkään mihinkään pääse,
että "nuorallakävelyn" oppii paljon helpommin (ja pienemmällä keskeytys%:lla ) metrin korkeudella
nurmikon päällä..... kuin aloittamalla suoraan kanjonin päällä .

 

[Nitrous]

Aktiivinen ja lähes laiton ajotyyli estää hartialukon ja muut suistumis- ja tärmäystilanteet jos pitää kuitenkin järjen jollain lailla mukana touhussa. Eli nopeus vs. kitka vs. tien profiili. Jos ajelle lullalla rennosti ja viheltelee ja kattelee peltopyitä, niin ennalta-arvaamattoman tilanteen tullessa on jo myöhäistä. Kun ajaa "rajoilla" niin aistitkin toimivat ihmisen kykyjen rajoilla.

Ja sitten kun tulee se tilanne, johon ei kädet riitä, kolisee entistä kovempaa. Radalla sentäs on joku turva-alue vastassa siinä vaiheessa kun lipsahtaa omien taitojen rajan yli. Vaikka suhteellisen reippaan etenemisen ystävä olenkin, on kadulla ajaminen rajalla, oli ne sitten pyörän tai omat, täysin kusipäistä touhua.

 

[lario]

Tarjoan vastaukseksi hyvää lihashuoltoa ja säännöllistä venyttelyä.

 

[GuessWho]

Aktiivinen ja lähes laiton ajotyyli estää hartialukon ja muut suistumis- ja tärmäystilanteet jos pitää kuitenkin järjen jollain lailla mukana touhussa. Eli nopeus vs. kitka vs. tien profiili. Jos ajelle lullalla rennosti ja viheltelee ja kattelee peltopyitä, niin ennalta-arvaamattoman tilanteen tullessa on jo myöhäistä. Kun ajaa "rajoilla" niin aistitkin toimivat ihmisen kykyjen rajoilla.

Oon muuten tästä kokolailla ihan samaa mieltä

 

[Bone]

Onhan se hyvä "olla hieman läsnä".... ajaessakin .

Tarkkaavaisuuden herpaantuminen kostautuu mopoilussa aika äkkiä.
Toisaalta.... Aika äkkiä huimat tilannenopeudet polttavat pois intensitiivisimmänkin
ajotavan positiiviset turvallisuusvaikutukset .

Kadulla ja yleisillä laduilla räppäilyssä (rajoilla vetäminen) on paikallistuntemus ja sitä kautta
ajoalustan tuntemus "läntti läntiltä" ensiarvoisen tärkeä asia.....

Ihan sama homma se katuhaukkailussa kun kollinakin mopo-mopolla kyttiä jujuttaessa.
Jos et tiennyt missä kohtaa on mitäkin alustaa ja mihin voit vetää mitenkin.... huonosti kävi.
Et koskaan ehtinyt niille "porteille" joista maija tai suapi ei ennee mahtunna männee läpi, tai missä
maavara loppui kesken .

Rata on siinä mielessä (vaikka lukuisine oman tasoisine muuttujineenkin) "helppo nakki",
että sitä voi tonkia ja tutkia.... kokeilla ja ottaa toistoja loputtomasti....

Onneksi "vauhdin tunne" on subjektiivinen käsite.... vaikka se vauhti kellolla ja matkalla voidaankin määrittää

 

[Poistettu]

Täällä menee pari asiaa osalla porukasta sekaisin, aktiivinen ajaminen ja rajoilla ajaminen; jotka minusta ovat kaksi täysin eri asiaa.

Valtaosa tuolla päivittäisessä liikenteessä olevilla koomalampailla on suorittamista. Samaan aikaan mietitään töissä meneviä YT:tä, haaveillaan lottovoittoa, muijan tai äijän vaihtoa, uusia kenkiä, puhutaan puhelimessa, riidellään kakaroiden kanssa takapenkillä ja ihan mitä tahansa. Ja kaikki tulee silmille kun asia meneekin liikennevirrassa normaalista poikkeavasti. Ja reaktio on mitä on, harvalla muuta kuin paniikkijarrutus. Itse pyrin aina olemaan aktiivinen, ns hereillä kulkupelistä riippumatta. Ja sitä toki avustaa reipas ajotyyli, pysyy paremmin aktiivisena eli hereillä.

Mutta rajojen koputtelu liikenteessä... Johtaa kyllä ennemmin tai myöhemmin vakavaan onnettomuuteen. Liikenteessä on niin paljon noita x-factoreita ympärillä, että noutaja tulee aivan varmasti. Siinä sitten liukuessa sataa lyhtypylvästä tai siltarumpua kohti voi olla turha ruveta miettimään käsien vetämistä sisään, vaikka kaadon olisikin päässään mallintanut. KUKAAN ei pysty mallintamaan muiden tielläliikkujien edesottamuksia, eläimiä, vaurioita, likaa, öljyä tms yllätyksiä jos todella aletaan ajamaan tiellä.

Youtube hakusanalla "fatal" on täynnä esimerkkejä niistä jotka toisin luulivat.

 

[Jonezi]

Aktiivinen ja lähes laiton ajotyyli estää hartialukon ja muut suistumis- ja tärmäystilanteet jos pitää kuitenkin järjen jollain lailla mukana touhussa. Eli nopeus vs. kitka vs. tien profiili. Jos ajelle lullalla rennosti ja viheltelee ja kattelee peltopyitä, niin ennalta-arvaamattoman tilanteen tullessa on jo myöhäistä. Kun ajaa "rajoilla" niin aistitkin toimivat ihmisen kykyjen rajoilla.

Höh, en allekirjoittais tuota.

 

[Koheltaja]

Täällä menee pari asiaa osalla porukasta sekaisin, aktiivinen ajaminen ja rajoilla ajaminen; jotka minusta ovat kaksi täysin eri asiaa.

Aamen, myös lopputeksti oli pelkkää asiaa

 

[efraim]

Mitä hartialukko on?
Miten se voidaan välttää?

Harjoittelemalla ja vain harjoittelemalla. Eli opettamalla takaraivoon, selkärankaan, alitajuntaan... mekanismi, jossa tiukassa paikassa, jolloin luulee että nyt tultiin liian lujaa ja tästä ei hyvää seuraa, osaa silti kantata lisää ilman paniikkijarrutusta ja 'jäätymistä'.

Tämä oppii joko näin:

Aktiivinen ja lähes laiton ajotyyli estää hartialukon ja muut suistumis- ja tärmäystilanteet jos pitää kuitenkin järjen jollain lailla mukana touhussa. Eli nopeus vs. kitka vs. tien profiili. Jos ajelle lullalla rennosti ja viheltelee ja kattelee peltopyitä, niin ennalta-arvaamattoman tilanteen tullessa on jo myöhäistä. Kun ajaa "rajoilla" niin aistitkin toimivat ihmisen kykyjen rajoilla.

tai sitten menemällä radalle, jossa voi turvallisesti vetää 'naapurin kaistalle' ja 'ojaan'. Toistoja tulee parhaimmillan muutaman sekunnin välein.

Mä uusaloittelevana mopolijan reilu 10v sitten kiersin Ahvenistoa (Apparan turva-alueet eivät ole turvallisimmiat mahdolliset, mutta tuolloin aivan riittävät silloisille nopeuksilleni) kymmeniä kertoja. Siellä oppi ja huomasi pääsevänsä 'jäätymisistä' eroon tai ainakin sai rajan nostettua sellaiselle tasolle, ettei se toivottavasti tulee eteen normaalissa tai vähän vauhdikkaammassakaan maantieajossa.

 

[Goofy S]

...tai sitten menemällä radalle, jossa voi turvallisesti vetää 'naapurin kaistalle' ja 'ojaan'. Toistoja tulee parhaimmillan muutaman sekunnin välein.

Asia taitaa olla juuri näin.

 

[RiderOnTheStorm]

Itsellä hartialukkoon auttoi kirugin veitsi. Kahdesti kun teki tilaa, poisti turhaa matskua ja siivosi nurkkia niin johan käsi pyörii. Tosin hidas operaatio siinä kohtaa kun edellä ajava rekka juuttuu siltaan tai peräkärrystä hyppää kesämökin kalusteet tielle.

Kesällä tourinkia harrastaessa ihmetytti kovasti oma reaktio pelästyä mutkassa vastaantulevaa liikennettä. Ihan sama millä linjalla oli mutkassa, aina tuli hämmennystä. Saattoi olla, että ajolinja muuttui tai sitten ei. Voi olla, että kyseessä on pelkästään korvienvälin jäätyminen. Kotimaassa en muista asian juurikaan vaivanneen. Olisiko mahdollista saada ajotaito II:seen joku kouluttaja ajamaan vastavirtaan, jotta saisi harjoitusta em. tilanteiden varalta?

 

[woke]

Aktiivinen ja lähes laiton ajotyyli estää hartialukon ja muut suistumis- ja tärmäystilanteet jos pitää kuitenkin järjen jollain lailla mukana touhussa. Eli nopeus vs. kitka vs. tien profiili. Jos ajelle lullalla rennosti ja viheltelee ja kattelee peltopyitä, niin ennalta-arvaamattoman tilanteen tullessa on jo myöhäistä. Kun ajaa "rajoilla" niin aistitkin toimivat ihmisen kykyjen rajoilla.

Tokii aktiivinen kannattaa olla sitä kannatan ja pitää ajatus siinä ajamisessa mutta tuo että ajetaan "rajoilla" ei kyllä kuulu normaaliin tieliikenteeseen. Sitä suuremmalla todennäköisyydellä suistuu tieltä tai tulee törmäystilanne jos ajetaan rajoilla koska silloin ei ole aikaa reagoida vaan pelivarat on jo käytetty ja pienikin virheliike niin ollaan sitten metsähallituksen puolella tai sitten vastaantulijan keulassa.