Mein Kampf mit dem Amerikan Motorrad
Totuus 1. Kunnioita pyöränrakentajia.
Totuus 2. Kunnioita pyöränrakentajia.
Totuus 3. Kunnioita pyöränrakentajia.
Moottoripyörän rakentelu on mukavaa touhua, mutta Harley-Davidson asettaa sille omat hankaluutensa. Otetaanpa esimerkiksi niinkin yksinkertainan asia kuin tehtaalta kotoisin olevat jalkatapit. En siis halunnut pyörääni etukontrolleja, vaan race stuukiin sopivat keskitapit. Pyörässäni ei sellaisille paikkaa ollut, joten minun täytyi sellaiset itse valmistaa. Himoitsin ameriikan ihmemaan tarjoamia alumiinisiä tappeja, jotka olivat erittäin rase, mutta hintalappu huiteli 700-800 euron maastoon. Tyydyin Nighsterin käyttämätömiin tappeihin (joku hullu oli asentanut Nighsteriin etukontrollit!).
Ne kiinnitettään rungon alaputkiin kahdella ruuvilla, joille minun täytyi koneistaa palikat, jotka sitten hitsataan runkoon kiinni. Tuskaisen materiaalinhankinnan, mittaamisen, poraamiseen, rälläköinnin, mittaamisen ja rälläköinnin päätteeksi minulla oli käsissäni kaksi oivaa palikkaa. Olin niistä ja itsestäni ylpeä. Niin monta tuntia tuohon hässäkkään sitten upposi, etten uskaltanut niihin porailla reikiä, koska vitutus kasvaisi multihuipentuman ylitse, jos poraisin reiät vinoon tai väärään paikkaan. Otin toisen jalkatapin ja vein palikat ammattimiehelle porattavaksi ja kierteyttäväksi. Molempia jalkatappeja en laittanut mukaan, koska ne tuntuivat käsissä olevan samankokoisia.
Totuus 4. Vaikka H-D:n osat ovatkin samanlaisia, ne ovat erilaisia.
Vitutus kasvoi multihuipentumaksi, kun havaitsin, että jalkatappien reiät ovat eri kohdalla! Eroa on noin 1-2 milliä!!! Voi saatana!
Mitä opin? Ainakin toisella kertaa palikan koneistus sujui nopeammin ja muistan seuraavalla kerralla tosiaan tietää, enkä luulla.
Aiemmassa viestissä kerroin laittavani avobeltin ensiövedon kopatetun ketjun tilalle. Samalla saatoin kätevästi vaihtaa kampiakselin stefan, joka vuosi öljyä. Ystäväni näytti, että vanha tiiviste oli asennettu väärinpäin. Luulin, että hommahan oli ihan helppo nakki.
Totuus 5. Helppoja nakkeja ei olekaan.
Tiiviste oli aivan helvetin tiukassa ja vanhaa tiivistettä ei saa ehjänä irti. Se hiukan indikoi uuden asentamisen hankaluutta, mutta ikuisena optipessimistinä en antanut moisella ajatukselle kallotilaa. Puolisenkymmentä kertaa tiivistettä vinoon kumivasaralla naputellessa, hermot alkoivat olla suhteellisen lopussa ja vaara kiipeämisestä vitutuksen multihuipentuman huipulle oli suuri. Tämän takia edellinen omistaja oli työntänyt tiivisteen väärinpäin paikoilleen, koska se on niin perin hankalaa laittaa oikeinpäin sisään. Tiedättehän sen aidan matalimman kohda. Mutta eipä hätää. Saatoinhan pakottaa sen paikoilleen vanhoilla rattailla, kiristämällä lukitusmutteria. Kyllähän se sillai onnistuu, kunhan saa vaan rattaan lukittua jotain vasten ettei moottori pyöri kiristäessä. Sitä ongelmaa edelleen ratkoessa ja lukitusrautaa etsiessä...
Kaikki tämä edellä mainittu tapahtuu pyörää etukäteen katsoessa yhdellä huolettomalla lauseella. "Mä laitan tohon keskitapit ja vois ton tiivisteen sit vaihtaa kun ton beltin asentaa". Lauseen lausumiseen kuluu aikaa noin 4 sekuntia. Itse työvaiheiden kesto lasketaan tunneissa. Taatusti kymmenissä, sillä vaihdepolkimenkin vivusto pitää vielä rakentaa tyhjän päälle. Eipä olisi ihme, että jalkatappien "suuntaus" kusee vielä hitsausvaiheessa.
Jos joskus olet huomannut harrikan rakentajan kasvoissa uhkaavan oloisia naaman nykimisliikkeitä tai kasvojen värin vaihtumista, kysyttyäsi hänen itse kyhäämistään keskikontrolleista että "mikset laittanut tappeja eteen", niin nyt ehkä ymmärrät. Toki minä olen aloittelija ja maksan tässä oppirahoja, mutta naama tulee taatusti nykimään.
Näin kaunista saa rahalla.
Tarkennus: Totuuksilla 1-3 tarkoitan tietenkin niitä oikeita rakentajia, joiden kädenjälkeä kelpaa katsella.
