Haku: Joensuulainen motoristi

[Jenni]

CJ, kiitos !

Niin nujerretaan, mutta ei ehkä suoraan ja tarkoituksella, vaan herkkyydelle ei oikein ole tilaa eikä aikaa. Mulla on usein sellainen tunne, etten mitenkään mahdu tähän maailmaan ja mun pitää poistua. Ei mulla ole iso ego, vaan en halua tulla jatkuvasti tallatuksi. Jossakin kohtaa kivun määrä ylittyy, ja kuolema on pelkästään ystävä; näin ajattelin.

Onneksi jäin katsomaan seuraavankin päivän, yli sumuisen rajan kuljin. Suosittelen, jos joku kaltaiseni synkkyyteen joutunut tämän lukee. Elämän hienous on juuri siinä, että sinä et päätä mikä onni sinua kohtaa. Sinun pitää vain elää, ei muuta, se riittää. Sen kun hengailee ja herää kun ei jaksa nukkua. Silloin kaikki on mahdollista.

 

[Sara]

Jennille onnittelut ja kaikkea hyvää muutenkin...

 

[Jenni]

Sara, kiitos, samoin sinulle kaikkea hyvää !

 

[CJ]

Sinnittele vain Jenni!
Kyllä asioilla on tapana järjestyä jollain tavalla. Muistetaan iloita pienistäkin asioista...

Ns. henkilökohtainen ratkaisu siirtää tuskan läheisillesi. Joten jos edes hieman välität ystävistäsi ja sukulaisistasi, niin kerro heille hädästäsi!
Pikkuveljeni jätti tämän tekemättä, ja jätti meihin kaikkiin syvän kaipauksen ja itsesyyttelyn... Onneksi pian tämän jälkeen tapasin vaimoni. Nykyään asiat ovat paljon paremmin.

Herkkyys on hieno asia, pidä se! Pahinta olisi jos ryhtyisit kyyniseksi. Näin olisit kuin kuka tahansa meistä...

Ole oma erikoinen itsesi ja hyväksy se. Ei sun tartte kaikkia miellyttää, läheisten hyväksyntä riittää. Muiden mielipiteille voit antaa palttua...

 

[Jenni]

CJ

Olen pahoillani.

Mulla kun oli juuri se ristiriita, että läheiset eivät hyväksyneet minua, minä en kelvannut omana itsenäni. Mutta sitten muu maailma otti minut vastaan. Tunnenkin puolet Suomesta, mutta lähipiiri katsoi minua pahalla silmällä. En koskaan riittänyt. Juuri se lähipiiri sekoitti maailmani ja valuin yhä syvempään pimeyteen. Minulla ei ollut enää mitään mistä pitää kiinni.

Noh, onneksi monien ihmisten kauniiden sanojen avulla ryömin kädet mullassa eteenpäin, ja nyt lennän ihmeellisellä taivaalla, pilvihattaroita ympärilläni, sateenkaari käteni koskettaa, tässä ja nyt, kaikki. Ei, ei, en ole pilvessä siinä mielessä

On vain kiva hengittää ilman tuskaa. Katsoa ihmistä ilman lyöntiä, sanoa rakastavansa ilman sielun likaisuutta.

 

[mopomimmi]

Lueskelin tässä viestiketjua läpi mielialojen hypähdellessä laidasta laitaan. Jenni, oot Ihastuttava runosielu; rakkauden riivama, repimä ja toivoen nyt parantama.. tietynlainen hulluus ja viisaus yhdistyy sinussa. Pidä häntä pystyssä! Terkuin sininen ninja ja naisenkutvake joensuun liepeiltä. ps. kesä, moottoripyörät ja rakkaus.. mikäs sen mukavampaa  

p.s.Kaikki joukolla jovensuusta kuun lopussa rottaralliin

 

[Jenni]

mopomimmi,
hyvin näit ja tulkitsit, ja ennen kaikkea: mikäs sen ihanampaa kuin rakkaus, kesä ja mopo

Ahh,

 

[mopomimmi]

mopomimmi,
hyvin näit ja tulkitsit, ja ennen kaikkea: mikäs sen ihanampaa kuin rakkaus, kesä ja mopo  

Ahh,  

Niinpä

se rakkaus. Arvaas monta vuotta tässäkin sydänverellä odottelin ja ajattelin, ettei sopivaa edes löydy. Vääriä kyllä, vaikka mistäpä niitä ennustaa, tyttölapsi... Nyt tuntuu siltä, että pahin vikani ja paras puoleni -heittäytyminen asioihin- vois olla omiaan ottaa käyttöön! Kaksin aina kaunihimpi...

Hurjasti halauksia sulle tiellesi minne meet, sullon munaa!  

ja eiku  

 

[CJ]

CJ  

Olen pahoillani.

Mulla kun oli juuri se ristiriita, että läheiset eivät hyväksyneet minua, minä en kelvannut omana itsenäni. Mutta sitten muu maailma otti minut vastaan. Tunnenkin puolet Suomesta, mutta lähipiiri katsoi minua pahalla silmällä. En koskaan riittänyt. Juuri se lähipiiri sekoitti maailmani ja valuin yhä syvempään pimeyteen. Minulla ei ollut enää mitään mistä pitää kiinni.

Noh, onneksi monien ihmisten kauniiden sanojen avulla ryömin kädet mullassa eteenpäin, ja nyt lennän ihmeellisellä taivaalla, pilvihattaroita ympärilläni, sateenkaari käteni koskettaa, tässä ja nyt, kaikki. Ei, ei, en ole pilvessä siinä mielessä  

On vain kiva hengittää ilman tuskaa. Katsoa ihmistä ilman lyöntiä, sanoa rakastavansa ilman sielun likaisuutta.

Itselläkin on hankala faija, mutta hyvin pärjätään nykyään. Lastenlasten maailmaantulo varmaan pehmittänyt äijää...

No, läheiset voi olla muitakin kuin sukulaisia. Niitä kun tunnetusti ei pysty valitsemaan...

Mun mielestäni ystävät ovat omaa luokkaansa. Heidän kanssaan voi huoletta jakaa niin hyvät kuin huonot hetket. Kaverit ovat sitten enemmän pinnallisia. Tuttavia sitten lähinnä moikkaillaan ja kysellään kuulumisia.
Nyt pitää vaan osata erottaa nämä toisistaan. Toisaalta kaveruussuhde voi joskus syventyäkin ystävyydeksi ja ystävyys rakkaudeksi...

Ystävät valitaan; ja lojaaleista, "sydämensivistystä" omaavista pidetään kiinni kynsin hampain. Eikö vain?
Aitoon ystävyyteen kasvetaan tekojen ja kokemusten kautta, sieltä se luottamus tulee(huom. mielestäni se sopii yhtä hyvin rakkauden kanssa). Se vaan pitää olla molemminpuolista. Ei vain voi ottaa, ilman että antaa hieman itsekin. Ystävästä jatkuva huolehtiminen(huolien kuuntelu, arjessa auttaminen, jne.) voi olla todella raskasta, varsinkin jos itse kokee jäävänsä paitsi vastaavanlaisesta "jeesaamisesta".

Jos lähimmät ystävät eivät halua hyväksyä/ymmärtää, niin olivatko he ystäviä alunperinkään?

Kavereita kyllä saa, mutta ystävien saaminen on jo sitten työläämpää. Onnea sillekin saralle!

Älä nyt mene siihen ansaan, että unohdat ystäväsi rakkaasi myötä. Jos rakkaus päättyy, niin ystävyyssuhteet eivät! Mutta läheiset ihmissuhteet vaatii työtä, joten aikaa pitää löytyä kaikille. Kyllä hyvät ystävät ymmärtävät, että oma rakas vaatii oman huomionsa, kunhan heillekin riittää aikaa(ja olkapäätä).

Tsemppiä!

 

[Jenni]

CJ, läheisillä tarkoitin tosiaan sukulaisia.

Mulla on hyviä ystäviä, ja heidän sanoillaan jaksoin varsin karun tantereen läpi. Mutta se sattuu, kun omat sukulaiset tai "rakas" tekee vain pahoja haavoittavia asioita.

Ehkä elämä nyt saa uudet tuulet. Olen yrittänyt oppia virheistäni, sekä muiden virheistä. Voimia minulla ei ole edelleenkään, mutta uskoa enemmän kuin kuukausi sitten.

Aika näyttää.

Voimia ja onnea kaikille lukijoille, ystäviä, luonnon parhaita tuoksuja kypärän läpi ja kauniita maisemia

 

[Angeli]

Lueskelin tässä viestiketjua läpi mielialojen hypähdellessä laidasta laitaan. Jenni, oot Ihastuttava runosielu; rakkauden riivama, repimä ja toivoen nyt parantama.. tietynlainen hulluus ja viisaus yhdistyy sinussa.

Mopomimmi tiivisti hienosti samat asiat mitä itsekin olen ajatellut. Sivusta lukenut tätä ketjua ja jossain vaiheessa jäin tuumailemaan että missä Jenni.

Onneksi kaikki hyvin. Kaikkea hyvää minultakin sinulle Jenni

.

 

[Jenni]

Hyvänen aika, sydämeni sulaa !

Sananne ovat minulle todella tärkeitä, sillä tiedän teidän nähneen minua enemmän kuin hetken sanoissa.

Aika näyttää, miten kestän tulevan, mutta nyt näyttää hyvältä.

Kiitän mopomimmiä sekä Angelia, säilön sananne korurasiaani timattien sekaan, katson niitä aina kun pelko sydäntäni värähdyttää.

Kiitän, sydämestäni

 

[Guest]

heipähei täällä ilmottautuu pitkään taustaillut motoristi.
Mopo hankittu vihdoinkin (haaveena se oli kauan aikaa) ja asfalttia kuluteltu jo mukavasti.

 

[Keppigee]

heipähei täällä ilmottautuu pitkään taustaillut motoristi.
Mopo hankittu vihdoinkin (haaveena se oli kauan aikaa) ja asfalttia kuluteltu jo mukavasti.

Hienoo että....sait vihdoin haaveesi toteutettua,tiedän tunteen ja "tuskan" kun jostain haaveksii,mutta ei riemulla rajaa....
Tervetuloo ja onnexi olkoon uudelle mopolle ja motoristille,oletkos jotain "sukua" Jennille,minusta tuntuu että....tunnette "toisenne"...

 

[CJ]

Katselin jo eilen viestiä, ja ihmettelin ekan postauksen paikkaa. No väliäkö hällä:
Tervetuloa joukkoon!

 

[Jenni]

Tervetuloa vaan Minttu !

Tervehditään tiellä ja nautitaan kauniista maisemasta, visiirin ohi lipuvista sulotuoksuista nyanssineen

 

[Guest]

ei, en ole sukua

pitkään oon täällä lueskelemassa käynyt ja nyt kun aikaakin jää välistä jopa kirjoitella niin kirjailin itseäni uudelleen tänne, joskus aiemmin, muutama vuosi sitten ottamani nickiä en enään muistanut.. (sama pää, jne)
Eilen ajelin kaupunkiin täältä maaseudulta ja tänään oli aivan ihanan lämmin päivä ajella, pysähtyessä meinasi tosin hikeä puskea varusteet päällä

Ja tosiaan se luonto on niin käsin kosketeltavissa ajellessa. Alkukesästä oli ihanaa kun tuoreet koivun lehdet muutama tunti sateen jälkeen tuoksui nenään, oli ihan sieraimiin vedettävä tuota tuoksua...

tervehtimisiin!

 

[FJ20]

Jenni.
Oikein hyvä. Kun viestejäsi luen, tuntuupi hyvältä.
Oikein hyvältä.

 

[Ripley]

Jenni, edellisestä viestistäsi on kulunut yli puoli vuotta. Mitä kuuluu? Joko prätkäilet? En halua olla tunkeileva, vaan moni lienee jakaa uteliaisuuteni. Ja tottahan tämä on julkinen keskustelupalsta.

Liian monta sanaa jo, mutta tiedän, tai siis luulen, äh, lähinnä oletan, että monta niistä varsin lukuisista .orggereista, jotka ovat lukeneet tämän 18 sivun ketjun läpi, se on koskettanut jollain tavalla keskimääräistä viestiketjua enemmän. Ja siellä se on edelleen, luettavissa, intterwebin myyttisiä mittasuhteita tavoittelevassa historiassa. Luettavissa. Ja koskettavissavissa.

Pointti?

Tehty mikä tehty, se takuulla kasvaa jo sammalta. Kolmas Nainen: Elämän tarkoitus.
Fuck it all and fucking no regrets. Metallica: Damage Inc.

Tarkoitan, että jos nyt olet toisaalla etkä enää halua kirjoittaa tähän (jälleen oletan että), jokainen lukija kunniottaa päätöstäsi. Minä ainakin kunnioitan, suuresti, sillä tiedän omasta kokemuksesta, ettei ole mahdollista ottaa askelta eteenpäin jättämällä samalla jotain taakse. Ja (jälleen jotain väsynyttä biisiä lainatakseni, artistia en kuollaksenikaan onneksi muista) vain jos polttaa sillat takanaan on vapaa kulkemaan. Kipeää.

Kännissäkö? Jesh. Viikinkisimaa. Crom!

 

[Jenni]

Veljeni, kotka taivaalla, satuin sattuman sattumoisin lukemaan kuukkelilla näitä sivuja. Ajattelin maalata mopokypärän, ja täältähän ne jutut ja vinkit löytyy.

Mittees, Joensuu ei ole enää kotopaikka, luojan kiitos. Liikaa tapahtumia ja karuja juttuja. Nyt rauhassa, ja mopokin alla.

Kah, palaan lukemaan visetejä vatipään maalauksesta, niin saan jotain aikaiseksikin. Jotakin epätavallisen vinkeetä aion tehdä, kuten tapoihini kuuluu. Mut sitten tunnistaakin ledeillä hohtavasta kypärästä, jossa ui kaloja ja kasvaa hortensiaa ja traakkipuuta - mitäs muuta siihen voisi liittää...

Ah, kevät, ajo Ahvenanmaalle, ehkä vähän muuallekin