mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Iskettiin 3:lla GS:llä Pasvikin laaksoon ja tarkemmin siellä Vaggetemiin, Nyrudiin sekä kolmen valtakunnan rajapyykille -tai ainakin sen maastoon. Kuiteskin niin pitkälle kunnes tuli stoppi ethen, eli ruma musta käsi keltaisella pohjalla ja sit vielä nuori rajavartijanainen! Kelit olivat kelvolliset tosin räntääkin olis voinut sataa.....tai edes pohjoistuulta joko olisi ollut poikaa niin ilmajäähdytteisille koneille kuin kuskeillekkin. Reittinä tämmönen, ( tosin tää GM ei osaa piirtää reittiämme aivan alas rajalle asti...!), eli ei suorinta reittiä iskun jälkeen pakoon kuitenkaan vaan Slettnesin majakan kautta. Vaggetem ja Slettnes siksi kun eivät kaverini olleet noissa paikoissa käyneet niin opasohjaajana toimin ite siis.
Ja jotta matkaan saisin vähäsen, edes jotain lisäjännitystä, niin jutasin Ylitorniossa 3":n tuuman naulaan niin että hetken aikaa meni ennen kuin tajusin että runko ei ole väsynyt vaan luikertelu johtuu takarenkaasta. Edessä vielä 2500km:n ajo Pasvikiin, sen jälkeen rompolia, terävää kiveä ja muutenkin todella surkiaa enduropolkua niin nyt ei onnistunut isku kohteelle ollutkaan enää aivan läpihuutojuttu! :lol:
No ei muuta kuin äärimmäisen seikkailupärräni sivulaukusta "mällipakkaus" käyttöön ja ilmat sisään. Olimme sopineet Kittilän Shellille kokoontumisen ma. aamuksi klo 10:00, joten nyt oli tiukattava sinkkiä kireämmälle koska rengasoperaatiossa menetimme kaiketi sen 20min hyvää jutausaikaa! Rengas tuntui pitävän ilmat myös renkaan alaosassa joten keskeytyksittä saavuimmekin Shellille sen 20min myöhässä mutta GSA-kaverimme ei siitä vielä hermostunut.
Jatkoimme sulassa sovussa Levin ja Pokan tien kautta matkaa Inarin Nestelle jossa tankkasimme seuraavan kerran, tosin 1200GSA-kaverimme ei tainnut turhaan availla korkkiaan..(tanker-R1200GSA)!
Kiihdytimme muutamien sadekuurojen lävitse Sevetintietä kohti Näätämöä ja kellonaikojen vertailua varten pysäytin kolmen GS:n parven (Kette), sopivasti Palovaaran laelle jossa oli vieläkin kaatamaton palovartiotorni. Kellot täsmällistä iskuamme varten synkroniin ja yhden ohjaajan voimin kapuaminen ilmatähystystä suorittamaan ja siten turvaamaan muiden, vanhempien ohjaajien vedenlaskuoperaatio.
Jatkoimme sovitulla tavalla, muodostelmassa sekä Sevetintien leveyden huomioon ottaen, melkeimpä kohtuuttomalla ajonopeudella kohti Höybuktmoenin entistä niksmannien sotilaslentokenttää. Kentälle saavuttuamme ohjasimme GS:t siistiin riviin ja ojennukseen entisten Stuka- sirpalesuojien sisään, kaiken varalta. Emme kuitenkaan kohdanneet tulta sen enempää idästä kuin lännestäkään joten saimme suorittaa kuvaustiedustelua aivan rauhassa...... . Tämä kuva muuten ei esitä erään mukanamme olleen ohjaajan kuvaa vaikka yhdennäköisyys onkin melkoinen. Hän onnistui jälleen pudottamaan yhden (varpusen) Pokan tiellä yhteentörmäyksen tuloksena hänen itsensä kärsimättä laisinkaan tappioita! Onnistuimme siis jatkamaan toistaiseksi tappioitta Hessengin Statoil -huoltamolle jossa suoritettiin Gessujen pikatankkaus, toki sammutimme koneet tankkauksen ajaksi. Täydensimme vesisäiliöt sekä vastaavasti suoritimme henkilökohtaiset hygieniajutskat. Starttasimme tielle kaikki kolme lähes yhtaikaisesti ja otimme suunnan kohti Vaggetemia. Mutkainen ja mäkinen tie oli kutakuinkin oivallisen huonossa kunnossa aivan kuten 12 vuotta sittenkin, joten gessuohjaajien suut olivat muikeana! Jutausnopeutemme oli jälleen aivan jotain muuta mitä tienvarren punavalkeissa tikkareissa oli toivottu, senkin uhalla että norweegian sanktiot ovat erityisen kohtuuttomat jos tutkakeilaan sattuu joutumaan.
Luotimme rajaseudun hiljaiseen ja lähes olemattomaan liikenteeseen ja muutenkin olisi tuntunut turhauttavalta siirtyä kohteelle vaatimatonta ohjausnopeutta käyttäen etenkin kun näkyvyys oli kerrassaan mainio! Sadekuurotkin jäivät tyystin Suomen rajan taakse.
Kello lähestyi jo iltaa ja tarkoitus oli päästä majoittautumaan ennen keskiyötä ja mahdollisesti aivan tien päähän eli kolmen valtakunnan rajamerkin maastoon. Vaggetemin hiljaisempaakin hiljaisemman kyläpahasen jälkeen asfalttipäällyste loppui ja nyt raskaasti lastatut Gessumme keikkuivat kuin ilmatorjuntatulessa. Uraa oli mutta kehnoa. Hieman ennen Nyrudin poliisiasemaa tähystäjämme huomasi edellään hitaammin liikehtivän mönkijän kyydissään vihreäksi pukeutuneita rajasotilaita jotka olivat selvästi hälytetty varallemme. Yllätimme hemmot totaalisesti! Johtopyörän kiihdytettyä monkijän rinnalle kovaäänisen kiihdytyksen raikuessa ilmoille alkoi mönkijä huojua ja heilua puolelta toiselle holtittomasti, ja hetken jo luulinkin sen syöksyvän viereiseen syvänteeseen lepikon keskelle!
Toinen ja vielä kolmas GS lisäsi järkytyksen sekä tuhon laajuutta niin että mönkijäkuski lähes pysäytti ajoneuvonsa paikoilleen meidän jatkatessamme vauhdikkaasti pomppivaa tieuraa lähettyvillä olevan poliisiaseman nurmialuetta kohti. Laskeuduimme viheriälle tasaiselle ja hyvin hoidetulle nurmelle kaikkien alkaessa selostaa äsken tapahtunutta kilvan toisiemme kanssa :lol: Tuosta vaan ei kenellekkään suotu pudotusmerkkiä sivulaukkuun vaikka se olikin jo "melkein" pudotus. Jos sitten joku kysyy ja ihmettelee että mitä ihmettä jokin poliisiasema on täällä iivanan kuusen takana korvessa, keskellä ei mitään niin selitys on yksinkertainen: täytyyhän epäkelvot poliisit jonnekkin sijoittaa niin miksi ei tänne! Muutaman kuvan jälkeen jatkoimme kohti päämäärää, eli nyt tieura totaalisesti oli kapea sekä kurapasseja täynnä oleva kiviura jonka katkaisi pariin otteeseen tukeva hirsivarusteinen poroaita. Vuoroin perään väistelimme muutoin niin suoralla entisellä sotatiellä olevia kurapasseja sekä isompia kiviä, pienempien sinkoillessa jatkuvasti lokasuojiin sekä tienvarren pusikoihin.....Venäjän puolta oli hyvä tarkkailla aina kun pusikot vain antoivat myötä, eli tuolla joen takana oli se entinen CCCP.
Tuli patoallas ja met jatkoimme ajoa nyt länteen, aina siihen asti kun vanhan sotatien, tai mitä siitä nyt oli jäljellä ura ilmestyi jälleen eteemme. Suunta alas ja täytyy myöntää että koko ajan oli mielessä että milloin takarenkaan alaosan ilmat tulevat pihalle, joko mällin irtoamisen seurauksena tai sitten jokin terävä kivi repäisee uuden reijän kuluneeseen Trail Attackiin.....muilla sentään oli nappulaa tai ainakin kunnon Heidenauta alla. Vaan pääsimmepäs monen ajokelvottoman tieuran (ja hitaan etenemisen...) kilometrin jälken tien päähän, kolmen valtakunnan rajamerkin polun päähän. Norskien vartiotornissa syntyi säpinää kun asetimme Gessumme asemiin. Ajokieltomerkkiä sentään kunnioitimme emmekä tulleet siis haastamaan riitaa norskien rajasotilaiden kanssa, eli astelimme laillisesti polun päähän tutkailemaan opastauluja. Kohta paikalle asteli, (säntäsi) kuvan kaunis norjalainen valioluokan, viikinkien geenejä selvästi kantava tyttö- naissotilas, tosin ilman asetta? Aseen kanssa olisimme tiätysti kaikki antautuneet välittömästi ilman "Hände Hoch"-komentoakin.....tai ainakin nuoremmat ohjaajat :shock: Korporaali alkoi tivaamaan mitä hemmoja, mistä yksiköstä, sotilasarvojamme, jne. mitä nyt yleensä tuolla korvessa ensimmäisenä tuntemattomilta BMW-GS-ohjaajilta voidaan nyt kysyä. Vastasimme sotilaan lyhyesti ja tahdikkaasti tulevamme vain yöpymään rauhallisin elkein, emmekä olleet aseistettuja edes....
Ihmettelimme vain sitä kun nainen ei ollut kiinnostunut Gessuistamme lainkaan, eli olisi ollut näköjään aivan sama vaikka olisimme tullee paikalle John Deer-traktoreilla tai japsimp:llä ! Törkeää! Päästimme naissotilaan jatkamaan matkaa kaikesta huolimatta koska tiesimme että puiden takana näkyvässä tornissa meitä tähtäsi sniper-valioluokan (WW II-Air Veteran Son-son) ampuja, emmekä olisi saaneet ISOA majoitustelttaamme pystytettyä 2:lla ohjaajalla, joten meillä ei ollut varaa menettää yhtä. Hiljaisuus palasi alueelle jonka rikkoi ainoastaan GSA-kaverimme kirveen iskut nuotiota tehdessään sekä Gessujemme pakoputkien hiljainen naksahtelu kauniissa ilta-auringossa.....
Vartiovuorolistaa kun emme muistaneet tehdä, saivat kaikki ohjaajat nukuttua vähintäin 5.45h. Aamu 7:00 oli ISO majoitustelttamme jo Gessun satulassa kuten myös ajohousumme takamukset murisevien koneiden viedessä meitä jälleen kohti uusia seikkailuja....jatkuu
Ja jotta matkaan saisin vähäsen, edes jotain lisäjännitystä, niin jutasin Ylitorniossa 3":n tuuman naulaan niin että hetken aikaa meni ennen kuin tajusin että runko ei ole väsynyt vaan luikertelu johtuu takarenkaasta. Edessä vielä 2500km:n ajo Pasvikiin, sen jälkeen rompolia, terävää kiveä ja muutenkin todella surkiaa enduropolkua niin nyt ei onnistunut isku kohteelle ollutkaan enää aivan läpihuutojuttu! :lol:
No ei muuta kuin äärimmäisen seikkailupärräni sivulaukusta "mällipakkaus" käyttöön ja ilmat sisään. Olimme sopineet Kittilän Shellille kokoontumisen ma. aamuksi klo 10:00, joten nyt oli tiukattava sinkkiä kireämmälle koska rengasoperaatiossa menetimme kaiketi sen 20min hyvää jutausaikaa! Rengas tuntui pitävän ilmat myös renkaan alaosassa joten keskeytyksittä saavuimmekin Shellille sen 20min myöhässä mutta GSA-kaverimme ei siitä vielä hermostunut.
Jatkoimme sulassa sovussa Levin ja Pokan tien kautta matkaa Inarin Nestelle jossa tankkasimme seuraavan kerran, tosin 1200GSA-kaverimme ei tainnut turhaan availla korkkiaan..(tanker-R1200GSA)!
Kiihdytimme muutamien sadekuurojen lävitse Sevetintietä kohti Näätämöä ja kellonaikojen vertailua varten pysäytin kolmen GS:n parven (Kette), sopivasti Palovaaran laelle jossa oli vieläkin kaatamaton palovartiotorni. Kellot täsmällistä iskuamme varten synkroniin ja yhden ohjaajan voimin kapuaminen ilmatähystystä suorittamaan ja siten turvaamaan muiden, vanhempien ohjaajien vedenlaskuoperaatio.
Jatkoimme sovitulla tavalla, muodostelmassa sekä Sevetintien leveyden huomioon ottaen, melkeimpä kohtuuttomalla ajonopeudella kohti Höybuktmoenin entistä niksmannien sotilaslentokenttää. Kentälle saavuttuamme ohjasimme GS:t siistiin riviin ja ojennukseen entisten Stuka- sirpalesuojien sisään, kaiken varalta. Emme kuitenkaan kohdanneet tulta sen enempää idästä kuin lännestäkään joten saimme suorittaa kuvaustiedustelua aivan rauhassa...... . Tämä kuva muuten ei esitä erään mukanamme olleen ohjaajan kuvaa vaikka yhdennäköisyys onkin melkoinen. Hän onnistui jälleen pudottamaan yhden (varpusen) Pokan tiellä yhteentörmäyksen tuloksena hänen itsensä kärsimättä laisinkaan tappioita! Onnistuimme siis jatkamaan toistaiseksi tappioitta Hessengin Statoil -huoltamolle jossa suoritettiin Gessujen pikatankkaus, toki sammutimme koneet tankkauksen ajaksi. Täydensimme vesisäiliöt sekä vastaavasti suoritimme henkilökohtaiset hygieniajutskat. Starttasimme tielle kaikki kolme lähes yhtaikaisesti ja otimme suunnan kohti Vaggetemia. Mutkainen ja mäkinen tie oli kutakuinkin oivallisen huonossa kunnossa aivan kuten 12 vuotta sittenkin, joten gessuohjaajien suut olivat muikeana! Jutausnopeutemme oli jälleen aivan jotain muuta mitä tienvarren punavalkeissa tikkareissa oli toivottu, senkin uhalla että norweegian sanktiot ovat erityisen kohtuuttomat jos tutkakeilaan sattuu joutumaan.
Luotimme rajaseudun hiljaiseen ja lähes olemattomaan liikenteeseen ja muutenkin olisi tuntunut turhauttavalta siirtyä kohteelle vaatimatonta ohjausnopeutta käyttäen etenkin kun näkyvyys oli kerrassaan mainio! Sadekuurotkin jäivät tyystin Suomen rajan taakse.
Kello lähestyi jo iltaa ja tarkoitus oli päästä majoittautumaan ennen keskiyötä ja mahdollisesti aivan tien päähän eli kolmen valtakunnan rajamerkin maastoon. Vaggetemin hiljaisempaakin hiljaisemman kyläpahasen jälkeen asfalttipäällyste loppui ja nyt raskaasti lastatut Gessumme keikkuivat kuin ilmatorjuntatulessa. Uraa oli mutta kehnoa. Hieman ennen Nyrudin poliisiasemaa tähystäjämme huomasi edellään hitaammin liikehtivän mönkijän kyydissään vihreäksi pukeutuneita rajasotilaita jotka olivat selvästi hälytetty varallemme. Yllätimme hemmot totaalisesti! Johtopyörän kiihdytettyä monkijän rinnalle kovaäänisen kiihdytyksen raikuessa ilmoille alkoi mönkijä huojua ja heilua puolelta toiselle holtittomasti, ja hetken jo luulinkin sen syöksyvän viereiseen syvänteeseen lepikon keskelle!
Toinen ja vielä kolmas GS lisäsi järkytyksen sekä tuhon laajuutta niin että mönkijäkuski lähes pysäytti ajoneuvonsa paikoilleen meidän jatkatessamme vauhdikkaasti pomppivaa tieuraa lähettyvillä olevan poliisiaseman nurmialuetta kohti. Laskeuduimme viheriälle tasaiselle ja hyvin hoidetulle nurmelle kaikkien alkaessa selostaa äsken tapahtunutta kilvan toisiemme kanssa :lol: Tuosta vaan ei kenellekkään suotu pudotusmerkkiä sivulaukkuun vaikka se olikin jo "melkein" pudotus. Jos sitten joku kysyy ja ihmettelee että mitä ihmettä jokin poliisiasema on täällä iivanan kuusen takana korvessa, keskellä ei mitään niin selitys on yksinkertainen: täytyyhän epäkelvot poliisit jonnekkin sijoittaa niin miksi ei tänne! Muutaman kuvan jälkeen jatkoimme kohti päämäärää, eli nyt tieura totaalisesti oli kapea sekä kurapasseja täynnä oleva kiviura jonka katkaisi pariin otteeseen tukeva hirsivarusteinen poroaita. Vuoroin perään väistelimme muutoin niin suoralla entisellä sotatiellä olevia kurapasseja sekä isompia kiviä, pienempien sinkoillessa jatkuvasti lokasuojiin sekä tienvarren pusikoihin.....Venäjän puolta oli hyvä tarkkailla aina kun pusikot vain antoivat myötä, eli tuolla joen takana oli se entinen CCCP.
Tuli patoallas ja met jatkoimme ajoa nyt länteen, aina siihen asti kun vanhan sotatien, tai mitä siitä nyt oli jäljellä ura ilmestyi jälleen eteemme. Suunta alas ja täytyy myöntää että koko ajan oli mielessä että milloin takarenkaan alaosan ilmat tulevat pihalle, joko mällin irtoamisen seurauksena tai sitten jokin terävä kivi repäisee uuden reijän kuluneeseen Trail Attackiin.....muilla sentään oli nappulaa tai ainakin kunnon Heidenauta alla. Vaan pääsimmepäs monen ajokelvottoman tieuran (ja hitaan etenemisen...) kilometrin jälken tien päähän, kolmen valtakunnan rajamerkin polun päähän. Norskien vartiotornissa syntyi säpinää kun asetimme Gessumme asemiin. Ajokieltomerkkiä sentään kunnioitimme emmekä tulleet siis haastamaan riitaa norskien rajasotilaiden kanssa, eli astelimme laillisesti polun päähän tutkailemaan opastauluja. Kohta paikalle asteli, (säntäsi) kuvan kaunis norjalainen valioluokan, viikinkien geenejä selvästi kantava tyttö- naissotilas, tosin ilman asetta? Aseen kanssa olisimme tiätysti kaikki antautuneet välittömästi ilman "Hände Hoch"-komentoakin.....tai ainakin nuoremmat ohjaajat :shock: Korporaali alkoi tivaamaan mitä hemmoja, mistä yksiköstä, sotilasarvojamme, jne. mitä nyt yleensä tuolla korvessa ensimmäisenä tuntemattomilta BMW-GS-ohjaajilta voidaan nyt kysyä. Vastasimme sotilaan lyhyesti ja tahdikkaasti tulevamme vain yöpymään rauhallisin elkein, emmekä olleet aseistettuja edes....
Ihmettelimme vain sitä kun nainen ei ollut kiinnostunut Gessuistamme lainkaan, eli olisi ollut näköjään aivan sama vaikka olisimme tullee paikalle John Deer-traktoreilla tai japsimp:llä ! Törkeää! Päästimme naissotilaan jatkamaan matkaa kaikesta huolimatta koska tiesimme että puiden takana näkyvässä tornissa meitä tähtäsi sniper-valioluokan (WW II-Air Veteran Son-son) ampuja, emmekä olisi saaneet ISOA majoitustelttaamme pystytettyä 2:lla ohjaajalla, joten meillä ei ollut varaa menettää yhtä. Hiljaisuus palasi alueelle jonka rikkoi ainoastaan GSA-kaverimme kirveen iskut nuotiota tehdessään sekä Gessujemme pakoputkien hiljainen naksahtelu kauniissa ilta-auringossa.....
Vartiovuorolistaa kun emme muistaneet tehdä, saivat kaikki ohjaajat nukuttua vähintäin 5.45h. Aamu 7:00 oli ISO majoitustelttamme jo Gessun satulassa kuten myös ajohousumme takamukset murisevien koneiden viedessä meitä jälleen kohti uusia seikkailuja....jatkuu
Viimeksi muokattu:
:lla 2), et manne pysäytti het seuraavan tulevan auton siihen sakkorysään......
