Kävinpä tänään kurkistamassa Moto Biken konkurssiloppuunmyynnin aloitusta Kouvolassa. Väkeä oli kerääntynyt paikalle kuin isommillekin markkinoille jo ennen liikkeen avaamisaikaa. Pääsin sopivasti sisälle ensimmäisenä ja suunnistin suoraan rengashyllylle. Tarkoitus oli katsella, josko sopivaa rengasparia löytyisi omaan pyörään. Yksi sopiva etu- sekä takarengas löytyikin. Ei uusimpia tai laadukkaimpia renkaita, eikä samaa merkkiä, mutta käyttökelpoisia, jos hinta olisi kohdallaan, ajattelin. Siis ei muuta kuin renkaat kainaloon ja pienen kiertelyn jälkeen kassan suuntaan. Yllätys oli melkoinen, kun jonoa oli kertynyt jo kymmeniä metrejä. Toinen jono luikerteli jopa liikkeestä ulos ja toinen syvemmälle liikkeeseen. Mutta ei kun jonon jatkoksi, ajattelin. Kyllä suomalainen on valmis jonottamaan vaikka muoviämpäreitä, jos tarpeeksi halvalla saa!
Siinä reilun tunnin seisoksimisen aikana tuli seurailtua kassan toimintaa. Tai oikeastaan toimimattomuutta. Lähes kaikki tuotteet (mitä liikkeessä oli todella paljon) olivat hinnoittelematta ja hinta etsittiin luetteloista. Välillä huudeltiin jollekin, joka saattaisi tietään hinnan luetteloa paremmin. Ilmassa alkoi olla tuskanhien tuoksua. Kassaherra yritti välillä nostattaa tunnelmaa huutelemalla, että "sanokaas kouvolalaiset, miksi ette tulleet tänne silloin, kun liike toimi vielä?" Hänelle mieluisia vastauksia ei jonottajien keskuudesta tainnut kuulua.
Lopulta oli minun vuoroni. Nostin renkaat tiskille ja alkoi niiden hintojen selvittely. Lopputulos oli se, että renkaat jäivät selvästi kalliimmiksi kuin netistä kotiovelle tilaten. Ilmoitin tämän kassaherralle ja sain vastaukseksi kehotuksen haistella vittua. Samalla renkaat lensivät sähäkästi lattialle. Minun haukkumiseni jatkui:" Sinäkö tuot tavaran kassalle, etkä sitten ostakaan?"
Totesin tähän suht rauhallisesti, että minulla ei ole tapana tehdä ostopäätöstä, ennen kuin tiedän tavaran hinnan. Hinnoittelua ei tehdä prosenteissa, vaan euroissa.
Olen jo vanha jäärä ja periaatteet sen mukaisia. Yksi niistä on ollut, että renkaat olen mielellään ostanut kivijalkaliikkeista. Olen ollut valmis maksamaan renkaista vähän enemmän kuin nettikauppahinnan, kun olen vastineeksi saanut hyvää palvelua ja yleensä myös asennustyön.
Moto Bikessa tuntui olevan ote täysin hukassa. Yksi totuus on se, että konkurssimyynnissä ei kannata odottaa asiakkaiden maksavan tuotteista yhtään enempää kuin halvin markkinahinta on. Nääs siinä vaiheessa sillä kalliimmalla hinnalla ei enää tueta yrittäjää, jos kerran konkurssi on tosiasia.
Toinen totuus on se, että ei ketään voi, eikä kannata yrittää sitouttaa minkään ostamiseen, ennen kuin kauppahinta on tiedossa. Tämän luulisi jokaisen myyntialalla olevan ymmärtävän. Jos haluaa kaupan käyvän kassalla sujuvasti, hinnat on merkittävä tuotteisiin. Nyt sitä ei oltu viitsitty tehdä.
Kolmas totuus on se, että asiakkaan haistattelulla ei koskaan saavuteta yhtään mitään. Omaa pahaa oloa on turha purkaa asiakkaisiin. Tämänpäiväisen kokemuksen perusteella voi todeta, että Moto Bike jouti mennäkin. Jos yrittäjä ja työntekijät miettivät, mikä meni pieleen, vastausta ei tarvitse etsiä peiliä kauempaa.
Siinä reilun tunnin seisoksimisen aikana tuli seurailtua kassan toimintaa. Tai oikeastaan toimimattomuutta. Lähes kaikki tuotteet (mitä liikkeessä oli todella paljon) olivat hinnoittelematta ja hinta etsittiin luetteloista. Välillä huudeltiin jollekin, joka saattaisi tietään hinnan luetteloa paremmin. Ilmassa alkoi olla tuskanhien tuoksua. Kassaherra yritti välillä nostattaa tunnelmaa huutelemalla, että "sanokaas kouvolalaiset, miksi ette tulleet tänne silloin, kun liike toimi vielä?" Hänelle mieluisia vastauksia ei jonottajien keskuudesta tainnut kuulua.
Lopulta oli minun vuoroni. Nostin renkaat tiskille ja alkoi niiden hintojen selvittely. Lopputulos oli se, että renkaat jäivät selvästi kalliimmiksi kuin netistä kotiovelle tilaten. Ilmoitin tämän kassaherralle ja sain vastaukseksi kehotuksen haistella vittua. Samalla renkaat lensivät sähäkästi lattialle. Minun haukkumiseni jatkui:" Sinäkö tuot tavaran kassalle, etkä sitten ostakaan?"
Totesin tähän suht rauhallisesti, että minulla ei ole tapana tehdä ostopäätöstä, ennen kuin tiedän tavaran hinnan. Hinnoittelua ei tehdä prosenteissa, vaan euroissa.
Olen jo vanha jäärä ja periaatteet sen mukaisia. Yksi niistä on ollut, että renkaat olen mielellään ostanut kivijalkaliikkeista. Olen ollut valmis maksamaan renkaista vähän enemmän kuin nettikauppahinnan, kun olen vastineeksi saanut hyvää palvelua ja yleensä myös asennustyön.
Moto Bikessa tuntui olevan ote täysin hukassa. Yksi totuus on se, että konkurssimyynnissä ei kannata odottaa asiakkaiden maksavan tuotteista yhtään enempää kuin halvin markkinahinta on. Nääs siinä vaiheessa sillä kalliimmalla hinnalla ei enää tueta yrittäjää, jos kerran konkurssi on tosiasia.
Toinen totuus on se, että ei ketään voi, eikä kannata yrittää sitouttaa minkään ostamiseen, ennen kuin kauppahinta on tiedossa. Tämän luulisi jokaisen myyntialalla olevan ymmärtävän. Jos haluaa kaupan käyvän kassalla sujuvasti, hinnat on merkittävä tuotteisiin. Nyt sitä ei oltu viitsitty tehdä.
Kolmas totuus on se, että asiakkaan haistattelulla ei koskaan saavuteta yhtään mitään. Omaa pahaa oloa on turha purkaa asiakkaisiin. Tämänpäiväisen kokemuksen perusteella voi todeta, että Moto Bike jouti mennäkin. Jos yrittäjä ja työntekijät miettivät, mikä meni pieleen, vastausta ei tarvitse etsiä peiliä kauempaa.
) tavara vaihtoi omistajaa...
