Kuussatanen on siitä hyvä kokoluokka, että se on jo oikea moottoripyörä. Viissatasellakin moottorilla (ER, CB, GS) saa ylinopeussakon, mutta jarrut, runko, tilat ja alusta ovat eivät ole oikein matkustajan ja rahdin painolle suunniteltuja.
Bandit on kolmikkosi matkamaisin, niin hyvässä kuin pahassa. Kahdestaan ja laukkujen kanssakin hyvät tilat. Malli uusiutui 2000 ja kate on selvästi paremmin suojaava. Jonkin verran täristävä kone on kestävän maineessa myös tässä pienessä versiossa. Painoa on 600:ksi paljon, mutta on sitten tilatkin kohdallaan vaikka kahdellekin.
Hornet on tiivismittainen ja ketterämpi käsitellä sekä selkeästi suorituskykyisempi. Hondan kone käy nätisti täristämättä. Vaan entäs sivulaukut sen hassun pakoputken kanssa? S-version kate pitää ainakin minun 180 senttiselle olemukselleni melkoista kypärämelua. IMHO Hornet on parhaimmillaan jos takalaukulla varustettu naku riittää.
SV:lla en ole ajanut kuin tonnisena. Twinin tunnelma on erilainen kuin nelikon. Nelisylinterisestä päästäni huolimatta SV1000 oli yksi harvoja twinejä joista olen tykännyt, mutta en osaa sanoa kuinka hyvä referenssi se on 650:lle? Mitä mieltä matkustaja on SV:n takapenkistä? Nakun ja katetun välillä iso ero ajoasennossa.
Lisäksi rohkenen ehdottaa, että samassa hintaluokassa ja genressä olisi muiden jo ehdottamien mallien ohella tarjolla myös
Kawasaki ZR-7 on klassikko-osista koottu peruspyörä. Matkailullinen painotus ja mainiosti suojaava ja hiljainen puolikate. Vanhahtava 750 kone vastaa suorituskyvyltään ehkä nyky-kuussatasta, eikä noille jarruille enempää tarvitakaan. Pysähtyy se, mutta kaksi sormea kahvalla ei riitä. ZR-7 on eniten Banditin tyylinen vaihtoehto monessakin mielessä.
Fazer on taas Yamahan looginen vastine Hornetille, mutta normaalilla pakoputkella ja puolikatteella. Takamatkustajalla ei kestä olla kovin pitkät koivet ja ensimmäisen mallin kate meluaa, mutta erittäin kauniisti käyvä kone on tehokas ja vetää 600:ksi oikein mallikkaasti jo parista tonnista lähtien. Laaja-alaine kone saattaa vaihtamistarpeen suhteen häpeään monet isommatkin. Jarrut ovat tässä vertailussa hyvät ja niin ovat ajettavuus ja käsittelyn ketteryyskin, SV:n ja Hornetin ohella.
Yam tarjosi myös klassisempaa matkapyörää XJ. Hintahaitarisi saattaisi juuri ja juuri yltää jopa kardaanivetoiseen XJ900:n, mutta uusi kuljettaja varmaan vieroksuu hurjaa painoa ja noilla ajetaan paljon, joten halvimmissa on isot numerot taulussa. Ketjuvetoinen pikkuveli 600 koneella osuu ilman muuta hintaluokkaasi ja vaikka näilläkin ajetaan paljon on halvemmasta versiosta parempi valikoima. Näitä saa katteella tai ilman ja aika usein myös valmiiksi täyden laukkusarjan kanssa. Kumpi tahansa XJ taitaa olla tämän vertailun kaikkein vakavailmeisin pitkän matkan taittaja?
Tarkistettava malli voisi olla myös Suizan katettu keskikokoinen matkasportti GSX-600/750F, joka ei ole kovin kyykky vaikka täysin muoviin kääritty onkin. Tekniikaltaan kuin katettu Bandit, mutta ajotuntumia en voi raportoida kun ei ole tullut kokeilluksi.
Vaikka asetit rajan 5000 kohdalle, niin härnäänpä silti hieman: Kawasaki ER-6, Honda CBF600 ja Suzuki Bandit 650 ovat edellämainittuja uudempaa sukupolvea. ER-6 en ole ajanut, mutta CBF ja Bandit 650 kelpaisi mieluummin kuin mikään edellä luetelluista, mutta noiden kahden välillä olisi vaikea valinta. CBF:n hyvä kate ja mukava kuljettajan paikka kauniisti käyvän moottorin kanssa vastaan Banditin riehakkaan kierroherkkä moottori ja vanhaa mallia keveämpi käsiteltävyys ja paremmat jarrut. Miksei tällaisia ollut kaupassa silloin kun minä olin ostamassa keskikokoista matkapyörää kahdelle? Ei löytynyt, piti ostaa kuussatanen kummallekin, eli Bandit 1200S