Ensimmäinen muisto/muistikuva...

[pomppe]

50-luvu puoliväli ja äidin serkun Jawa, tankilla istuin ja muistan vieläkin sen että housuihin tuli sitä jawan punaista.
Toinen oli kun poliisisedät kurvas pihaan Munkkiniemessä sivuvaunuharrikalla jossa oli hervottoman pitkä radioantenni, tais olla vielä varapyörä sivuvaunun "takakannella" jos en ihan väärin muista.

 

[kai kone]

Pikkupoikana naapurin isonpojan kyytiin.Oiskohan tuo ollu -60 luvun loppupuolella.Pyörä oli kellertävä Honda 350.Ja olihan se valtavan isokokoinen.

 

[kawabata]

no on meillä ripleyn kanssa näemmä sama lapsuuskin, persiö, itekin penskana ollut muutaman warren kyydissä, sen vanhemman ja uudemman 353-mallisen, siksiköhän nyt ajamme rottapyörillä?

eka prätkämuisto... en muista. tai siis minkä muistan, ellei lasketa sitä kuten sanotaan minun syntyneen prätkä perseessä, niin satanen kawa oli isoilla pojilla naapurissa, sitten cb500 ja cb750 hondat olivat myöhemmin isoilla pojilla. oli hurjia vehkeitä ja mahtavat äänet kun kiihdyttivät ihan sikana.

tappopeleiksi sanoivat kotona ja varoittivat koskaan hankkimasta moista.

 

[teemu]

Faijan Montesan päällä istumassa varmaankin joskus-76 tai -77. Kuvakin on jossain vaan ei nyt tähän hätään löytynyt.

Sillä tiellä vieläkin....

 

[c13]

Viis-kuusvuotiaana ollessani oli talonmiehen pojalla viissatanen AJS ja sen kaverilla Ariel, -niiden soundit soi korvissa kun fillarin räpättimet raikasi...

Muutamaa vuotta myöhemmin tuli ensimmäinen suruviesti kun kesken Vepsun matsin kuulutettiin idolimme Jarno Saarisen kuolleen Monzan osakilpailussa.

 

[Kta]

Iskä osti venäläisen piikkisen Minskin vuosimallia 1979, ja sen kyytiin pääsin eka kertaa kesällä, kun haki mut kaverilta. Ei haitannut tahtia, että "kypärä" oli liian iso ja "ajokamoina" t-paita ja sortsit - ja avojaloin! (Kyllä muuten pelotti...)

Myöhemmin samana kesänä pääsin jo oikein kunnollakin kyytiin. 2-tahti savusi ja pakoäänet kaikuivat tienvarren autojen kyljistä, silloin ei enää pelottanut vaan mopokuume iski oikein todenteolla. ja sillä tiellä ollaan...

 

[AriK]

Varhaisimpia muistoja motareista taitaa olla, kun pikku kosseina pujahdettiin pummilla kotikaupunkini vanhalle raviradalle katsomaan maarata ajoja, silloin joskus seitkyt luvun lopussa.

Parhaiten koko asiasta muistan palaneen metanoli / risiiniöljy seoksen tuoksun/hajun

 

[Guest]

60-luvun alussa papan kanssa 250 Jawalla.
Hauraita muistikuvia on tankin päällä istumisesta ja että pidin tangosta kiinni.

Tämän tankkimatkustelun olen kuulema alottanut jo tosi pienenä.
Eka kunnon muistikuva on jostain vuodelta -65 -66. Hiekkateitä tietenkin ja Keuruulta Jukojärvelle päin on semmonen tosi jyrkkä mäki, jossa tietty myös nimismiehenkiharaa. Sitä ylöspäin mentäessä aina vähän arvelutti.
Ja matkalla piti hakee papan päästä lennähtänyttä lippalakkia. Miten sillä semmonen olikin päässä, yleensä käytti baskeria. Ei ollu kypäräpakkoo ei!

Voi niitä aikoja!

Nyt kun alkaa miettiin tulee mieleen vaikka mitä matkakommelluksia puhjenneella renkaalla kotiin ajamisesta rapakkoon kaatumiseen (Jawassa oli vikaa ja puhti pois ja jäätiin kii savikkoon, jossa tennarikin lipsu ja päädyttiin sit kyljelleen siihen). Mummu ei tykänny hyvää kun mun kukkamekko kuraantu

Mummu ite ei yhden ongelmia sisältäneen matkan jälkeen "tuon putkikasan" päälle ollu enää noussutkaan!

Ja silloin...paistoi aina aurinko...

t. Anu

 

[Mik@]

Itsellä ei muistikuvaa asiasta, mutta vanhemmat kertoneet että kun ollessani 2-3 vuotias olin useasti vanhempien kyydissä samaan aikaan eli isä ajoi, äiti takana ja minä siinä välissä. Tapahtui siihen aikaan kun ei tarvinnut kypäriä ja kysyiset kuljetukset suuressa maailmassa olivat sallittuja. Kai sieltä jotain jäi mukaan. Itse en kyllä moista kuljetusta ajaisi, mutta silloin oli toiset ajat.

 

[Visa-mies]

Olin 5-vuotias, kun isä päätti että nyt ostetaan pojalle lokariauto. Ei muuta kuin liikkeeseen ja allekirjoittanut istutetaan jeeppimalliseen lokariautoon sisälle. Silmät kirkastui ja jännitti.

Samaisessa liikkeessä oli kuitenkin myös moottoripyöriä. Taisi olla faija joka niistä ensin kiinnostui tyyliin "mennäänpäs katsomaan noitakin..." Ei muuta kuin poika 50cc-Italjetin selkään ja ilme kirkastui entisestään.

Hätäisesti päätimme, että moottoripyörä sen olla pitää ja juoniskeltiin mitä sanotaan äidille kotona, kun matkaan tarttuikin vaarallinen kaksipyöräinen eikä "turvallinen" nelipyöräinen.

Ennen kauppojen tekemistä isä laittoi minut vielä kerran istumaan lokariautoon: "josko sittenkin"... Muistan sen väkevän tunteen kun istuin kuttaperkkakaukalossa silmät toljottamassa polkimiin ja katseeni ylösnostaessani näin kauempana tuon vihreän kaunottaren, crossi-Italjetin. Pelko sen menettämisestä sai silmäni vettymään. Kun isä huomasi vahvan tunnereaktioni, nosti hän minut ylös lokariautosta tyyliin: "siis moottoripyörä"  

Tarina muuten kertoo, ettei äiti ollut pahana. Tästä on todistuksena se, että kolmen vuoden päästä pikkusiskolle ostettiin Honda QR