Tour de Baltica
Tuumattin tuossa parin kaverin kanssa kesällä, tuopin ääressä, että maailmalle pitäisi
päästä... Tuumasta toimeen, liput Autoexpressiin elokuun alussa (meno-paluu Hel-Tal) ja aikaa seitsemän päivää.
Tavoitteena oli, että vältetään mitään pakottavaa ennakkosuunnitelmaa ja mennään siihen suuntaan
mihin stonga sattuu näyttämään. Ainakin aluksi kuitenkin Via Balticaa etelään. Kenelläkään meistä ei
siis ollut aikaisempaa kokemusta mopomatkailusta euroopassa, muuten kyllä oli retkuiltu.
Kulkupeleinä oli kaksi moottoripyörää ja yksi Jamaha (XX, CB6F, FZ6S).
Suoritin kuitenkin jonkinasteista valmistelua kolmen ensimmäisen yöpymisen suhteen ja ensimmäinen
yö oltiin Pärnussa Kanali villassa. Välimatka Tallinna-Pärnu n. 140km.
Mopot autotalliin turvaan ja ihmettelemään rantaelämää ja "maisemia" biitsille.
Tästä matka jatkui Latvian Rigaan jonne matkaa n. 180km. Keskustaan pääsy kesti tuskaisen kauan
tukalassa helteessä ja tietysti jokaisissa liikennevaloissa pysähdyttiin! Iso on kaupunki
maalaisjunteille! Hotellia haeskeltiin tovi tois puol jokea ja viimein löydettiin.
Hotel Vilmajas
Taksolla cityyn ja vanhaan kaupunkiin virvokkeelle.
Seuraavana päivänä puolet matkasta tylsähköä mutta erinomaisessa kunnossa olevaa E272 moottoritietä Vilnaan.
Rajoitus 110kmh. Välillä paikallisia "vetomiehiä" autoilla, joiden perässä sopi päästellä.
Suomesta ei näin hyvää konetietä löydy mistään!
Vilna, Venäläistyylinen tanakka arkkitehtuuri ja avarat puistoalueet joen ympärillä.
Yöpaikkana hotel Ecotel, sijainti sopivasti kävelymatkan päässä pelipaikoilta.
Olisipa muuten mahtava kaupunki Bommitella. Sopivia laveita katuja.
Pari paikallista kilokuskia soitteli japanialaisia yläsäveliä iltahämärissä.
Me kuitenkin nautittiin tunnelmasta virvokkeiden ääressä, pari iltaa.
Nähtävyyksiä, siis sitähän ei meinaa aluksi todeksi uskoa! Nimittäin naiskauneutta, Huhu huh.
Kyllähän Suomessakin näkee joskus jonkun nätin tytön kaupungilla, mutta näissä kaupungeissa niitä neitoja keinahtelee koko
kävelykadun leveänä virtana ja vielä molempiin suuntiin. Siinä ei sitten tiedä kummasta on enempi humaltunut, maisemista vai paikallisesta oluesta.
No käytiin me yhden kirkon ovella ja linnoituksessakin!
Tästä otimme suunnan kohti pohjoista ja voisimpa sanoa, että alkoi retken mielenkiintoisin osuus. Haarukoitiin
seuraavaksi yöpaikaksi Rezeknen kaupunki ja hotel Latgale. Tämä ja seuraava päivä oltiin rehellisessä idässä ja vanhanliiton meininki oli vahvasti läsnä.
Kahden ajopäivän aikana ei nähty ainuttakaan moottoripyörää!
Ihmiset kyllä seurasi tarkkaan meidän menoa, ilmeisesti mopoturismi ei vielä ole vallan yleistä niillä seuduilla.
Hotelli oli elämys! Economy huone: Seinät mikkibetonia ja rehellistä CCCP:tä.
Kaikki kuitenkin pelasi hienosti, kumottiin porukalla pullo kivihiilivodkaa ja nukuttiin hyvin.
Aamupäivästä kohti pohjoista ja Tarton kaupunkia. Kurvailtiin pikkuteitä.
Viron puolella kahden päivän aikana aivan xitusti poliiseja. Kaahailut kannattaa unohtaa. 250km matkalla valehtelematta 50 lamppuautoa ja yksi mp-kyttä.
Hotelli Star-Est majoitti edullisesti Tartossa.
Kokemuksena matkasta voisi sanoa, että moottoripyörämatkailuun ei tarvita sohvapyörää, kolmea kovaa laukkua tai sähkösäätöistä visiiriä.
Isoa kovaa tuolla ei saa ajaa missään joten ihan turha pelätä matkaanlähtöä pikkupyörällä.
Esimerkiksi viikon pärjää vallan pienillä varusteilla. Cargobag oli kahden mopon tarakalla ja uskallan suositella.
Muutenkin kaikki toimii paremmin kuin Suomessa. VISA vingahtelee ja käteistä ei välttämättä olisi tarvinnut ollenkaan.
Otto-maatteja on joka nurkassa ja bensaa saa tämän tästä. Tiet on hyviä tai erinomaisia, mutta aika tylsiä.
Liikenne tuolla pelotti ainakin minua etukäteen mutta eipä siinä nyt sitten mitään ihmeellistä ollut
loppupeleissä. Tarkkana pitää olla.
Kolme henkea on ehkä optimaalisin seurue. Aina mahtuu yhteen tupaan ja edullisesti. Meidän retken päivämatkat
oli varsin lyhyitä. Matka olisi tietysti joutunut paremminkin, mutta se olisi ollut taas toinen tarina.
Koko reissun mitta Hel-Hel oli noin 1400km.
Siellä niitä on... ELÄMYKSIÄ. Jotain ihan muuta kuin paikallisen nakkarin kulmilla.
Ens kesänä uudestaan, ehkä syvemmälle etelään.
Tuossa linkit majapaikkoihin jos jollekin on vaikka hyötyä.
http://www.kanali.ee/fin/
http://www.vilmaja.lv/eng/index.html
http://www.ecotel.lt/lt
http://www.hotellatgale.lv/
http://www.starest.ee/default0.asp?wa_site_id=5
Tuumattin tuossa parin kaverin kanssa kesällä, tuopin ääressä, että maailmalle pitäisi
päästä... Tuumasta toimeen, liput Autoexpressiin elokuun alussa (meno-paluu Hel-Tal) ja aikaa seitsemän päivää.
Tavoitteena oli, että vältetään mitään pakottavaa ennakkosuunnitelmaa ja mennään siihen suuntaan
mihin stonga sattuu näyttämään. Ainakin aluksi kuitenkin Via Balticaa etelään. Kenelläkään meistä ei
siis ollut aikaisempaa kokemusta mopomatkailusta euroopassa, muuten kyllä oli retkuiltu.
Kulkupeleinä oli kaksi moottoripyörää ja yksi Jamaha (XX, CB6F, FZ6S).
Suoritin kuitenkin jonkinasteista valmistelua kolmen ensimmäisen yöpymisen suhteen ja ensimmäinen
yö oltiin Pärnussa Kanali villassa. Välimatka Tallinna-Pärnu n. 140km.
Mopot autotalliin turvaan ja ihmettelemään rantaelämää ja "maisemia" biitsille.
Tästä matka jatkui Latvian Rigaan jonne matkaa n. 180km. Keskustaan pääsy kesti tuskaisen kauan
tukalassa helteessä ja tietysti jokaisissa liikennevaloissa pysähdyttiin! Iso on kaupunki
maalaisjunteille! Hotellia haeskeltiin tovi tois puol jokea ja viimein löydettiin.
Hotel Vilmajas
Taksolla cityyn ja vanhaan kaupunkiin virvokkeelle.
Seuraavana päivänä puolet matkasta tylsähköä mutta erinomaisessa kunnossa olevaa E272 moottoritietä Vilnaan.
Rajoitus 110kmh. Välillä paikallisia "vetomiehiä" autoilla, joiden perässä sopi päästellä.
Suomesta ei näin hyvää konetietä löydy mistään!
Vilna, Venäläistyylinen tanakka arkkitehtuuri ja avarat puistoalueet joen ympärillä.
Yöpaikkana hotel Ecotel, sijainti sopivasti kävelymatkan päässä pelipaikoilta.
Olisipa muuten mahtava kaupunki Bommitella. Sopivia laveita katuja.
Pari paikallista kilokuskia soitteli japanialaisia yläsäveliä iltahämärissä.
Me kuitenkin nautittiin tunnelmasta virvokkeiden ääressä, pari iltaa.
Nähtävyyksiä, siis sitähän ei meinaa aluksi todeksi uskoa! Nimittäin naiskauneutta, Huhu huh.
Kyllähän Suomessakin näkee joskus jonkun nätin tytön kaupungilla, mutta näissä kaupungeissa niitä neitoja keinahtelee koko
kävelykadun leveänä virtana ja vielä molempiin suuntiin. Siinä ei sitten tiedä kummasta on enempi humaltunut, maisemista vai paikallisesta oluesta.
No käytiin me yhden kirkon ovella ja linnoituksessakin!
Tästä otimme suunnan kohti pohjoista ja voisimpa sanoa, että alkoi retken mielenkiintoisin osuus. Haarukoitiin
seuraavaksi yöpaikaksi Rezeknen kaupunki ja hotel Latgale. Tämä ja seuraava päivä oltiin rehellisessä idässä ja vanhanliiton meininki oli vahvasti läsnä.
Kahden ajopäivän aikana ei nähty ainuttakaan moottoripyörää!
Ihmiset kyllä seurasi tarkkaan meidän menoa, ilmeisesti mopoturismi ei vielä ole vallan yleistä niillä seuduilla.
Hotelli oli elämys! Economy huone: Seinät mikkibetonia ja rehellistä CCCP:tä.
Kaikki kuitenkin pelasi hienosti, kumottiin porukalla pullo kivihiilivodkaa ja nukuttiin hyvin.
Aamupäivästä kohti pohjoista ja Tarton kaupunkia. Kurvailtiin pikkuteitä.
Viron puolella kahden päivän aikana aivan xitusti poliiseja. Kaahailut kannattaa unohtaa. 250km matkalla valehtelematta 50 lamppuautoa ja yksi mp-kyttä.
Hotelli Star-Est majoitti edullisesti Tartossa.
Kokemuksena matkasta voisi sanoa, että moottoripyörämatkailuun ei tarvita sohvapyörää, kolmea kovaa laukkua tai sähkösäätöistä visiiriä.
Isoa kovaa tuolla ei saa ajaa missään joten ihan turha pelätä matkaanlähtöä pikkupyörällä.
Esimerkiksi viikon pärjää vallan pienillä varusteilla. Cargobag oli kahden mopon tarakalla ja uskallan suositella.
Muutenkin kaikki toimii paremmin kuin Suomessa. VISA vingahtelee ja käteistä ei välttämättä olisi tarvinnut ollenkaan.
Otto-maatteja on joka nurkassa ja bensaa saa tämän tästä. Tiet on hyviä tai erinomaisia, mutta aika tylsiä.
Liikenne tuolla pelotti ainakin minua etukäteen mutta eipä siinä nyt sitten mitään ihmeellistä ollut
loppupeleissä. Tarkkana pitää olla.
Kolme henkea on ehkä optimaalisin seurue. Aina mahtuu yhteen tupaan ja edullisesti. Meidän retken päivämatkat
oli varsin lyhyitä. Matka olisi tietysti joutunut paremminkin, mutta se olisi ollut taas toinen tarina.
Koko reissun mitta Hel-Hel oli noin 1400km.
Siellä niitä on... ELÄMYKSIÄ. Jotain ihan muuta kuin paikallisen nakkarin kulmilla.
Ens kesänä uudestaan, ehkä syvemmälle etelään.
Tuossa linkit majapaikkoihin jos jollekin on vaikka hyötyä.
http://www.kanali.ee/fin/
http://www.vilmaja.lv/eng/index.html
http://www.ecotel.lt/lt
http://www.hotellatgale.lv/
http://www.starest.ee/default0.asp?wa_site_id=5
